Nenän näpläys vie flunssavirukset juuri sinne, minne ne haluavat. Kuva: Shutterstock
Nenän näpläys vie flunssavirukset juuri sinne, minne ne haluavat. Kuva: Shutterstock

Tehokkain tapa estää flunssa on tämä. Älä kaiva nenää!

Aamun ruuhkabussissa köhistään ja niiskutetaan. Parin penkkirivin päässä ilmoille pärskähtää kunnon räkäpilvi. Moni miettii: tarttuuko flunssa nyt minuunkin?

On paljon todennäköisempää, että flunssan saa jollain muulla tavalla.

Flunssa tarttuu itse asiassa yllättävän huonosti. Eräässä tutkimuksessa runsaan viikon oleskelu samassa tilassa flunssapotilaan kanssa tartutti vain joka toisen. Parin päivän oleilussa vaara oli vielä pienempi: vain joka kymmenes sairastui.

Kokeessa ratkaisevimmaksi selittäjäksi nousi voimakas nuha: flunssan alkuvaiheessa räkään erittyy runsaasti viruksia. Jos vältyt suoralta räkäkontaktilta, säästyt luultavasti myös taudilta.

Ilma ei kanna kauas

Nenä on nuhakuumevirusten pääreitti, mutta tärkein tartuntatapa on edelleen epäselvä. Vaihtoehtoja on käytännössä kolme.

Virukset leviävät aerosolipisaroina ilmaan, kun sairastunut pärskii tai yskii. Lento jää kuitenkin lyhyeksi. Virukset eivät juuri etene metriä kauemmaksi. Siksi flunssan tarttuminen ilmateitse on kohtalaisen epätodennäköistä, ellei saa suihkua kasvoilleen.

Paljon suuremman riskin aiheuttaa suora kontakti, erityisesti nuhanenän kättely, sillä virukset siirtyvät tehokkaasti kädestä käteen. 

Lähes yhtä tehokas tartuntatapa on epäsuora kontakti. Sairastuneen ympäristöön levittämät virukset säilyvät pitkään tartuntakykyisinä ovenkahvoissa, hissin napeissa, kaukosäätimissä, vessan vesihanoissa ja jääkaapin ovessa. Kun sormi sipaisee viruksen mukaansa, se on jo lähellä päämääräänsä.

Lopusta pitää huolen luontainen tapamme kaivella nenää. Se vie viruksen sinne, minne se haluaa: nenän limakalvoille. Tutkimusten mukaan 96,5 prosenttia meistä pyöräyttelee säännöllisesti sormea sieraimessa. Tyypillinen tahti on neljästi päivässä, mutta himokaivurit yltävät 20 kertaan.

Tartunnan vaara pienentyisi merkittävästi, jos luopuisimme nenän näpläyksestä. Sama neuvo koskee silmien hieromista. Silmän sisäkulmasta lähtevä kyynelkanava valuttaa viruksia suoraan nenään.

Suukko ei sairastuta

Eritteelläkin on väliä. Nuhavirukset viihtyvät nenänielussa, suusta ja syljestä niitä löytyy vähemmän. Siksi flunssaisen suutelu ei ole vaarallista, kunhan sen tekee taiten – sieraimia koskettamatta. Eräässä kokeessa reippaasti oirehtivat nuorukaiset suutelivat yli minuutin ajan naisopiskelijoita. Vain yksi kolmestatoista sairastui.

 

Lue lisää

Joulukuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa päätoimittaja, lääketieteen erikoistoimittaja Jukka Ruukki selvittää kuusi muutakin faktaa flunssasta. Hän kysyy muun muassa, suojaako C-vitamiini infektiolta.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?