Tutkimusryhmän valtamerinäytteistä löytämää muovia. Kuva: CSIC.
Tutkimusryhmän valtamerinäytteistä löytämää muovia. Kuva: CSIC.

Todennäköisesti jokin popsii roskat suihinsa.

Muovintuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen 60 vuoden aikana. Osa muovituotteista päätyy meriin, missä ne jauhautuvat ultraviolettisäteilyn ja mekaanisen hankauksen vaikutuksesta mikroroskiksi. Näitä milli- ja mikrometrien kokoluokkaa olevia muovinkappaleita lilluu maailman valtamerten pintavesissä 10 000–40 000 tonnia, arvioi kansainvälinen tutkimusryhmä Pnasin julkaisemassa tutkimuksessa. Se on huomattavasti vähemmän kuin mitä muovintuotannon volyymi antaa odottaa.

Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 3 070 näytettä, jotka otettiin valtameristä eri syvyyksistä. Tutkijat huomasivat, että mikromuovin määrä vaihteli eri kokoluokissa. Teoriassa muovin pitäisi kulua meressä aina vain pienemmiksi hippusiksi, mutta tähän oletukseen nähden näytteistä puuttui huomattava määrä suunnilleen 2,2 millimetrin kokoisia kappaleita.

Tutkimusryhmä pitää todennäköisimpänä, että tämänkokoiset muovinpalat ovat päätyneet eläinten ruoaksi. Hypoteesia tukee se, että puuttuvat mikromuovit ovat samaa kokoluokkaa eläinplanktonin kanssa. Eläinplanktonia syövistä kaloista on löydetty yleisimmin juuri 1¬–5 millimetrin kokoisia muovinpaloja, ja niitä esiintyy yleisesti myös näiden kalojen saalistajissa.

Sitä, miten paljon muovia kulkee eläinplanktonia syövistä kaloista eteenpäin ravintoketjussa, ei vielä tiedetä. Osa muoviroskasta saattaa upota pohjaan kalojen ulosteen tai kuolleiden kalojen mukana.

Mikromuovia esiintyy myös Itämeressä. Oheisesta linkistä voit lukea Tieteessä 11/2013 julkaistun reportaasin, joka vie Itämeren mikroroskien lähteille.