Potilasta valmistetaan syövän sädehoitoon. Kuva: National Cancer Institute
Potilasta valmistetaan syövän sädehoitoon. Kuva: National Cancer Institute

Syöpien syy ovat dna:han kertyvät mutaatiot.

Huonolla onnella on suurin osuus syöpien synnyssä, kertoo laaja, useita väestöjä kattanut tutkimus, joka on julkaistu arvostetussa Science-lehdessä.

Lähes kaksi kolmasosaa kaikista syöpiin johtavista mutaatiosta on tulosta täysin satunnaista virheistä terveiden kantasolujen jakautumisessa.

Syöpien syyksi tiedetään dna:han kertyvät mutaatiot, joiden vuoksi solut villiintyvät lisääntymään hallitsemattomasti.

Näille mutaatiolle on kolme lähdettä: ympäristön altistus, kuten tupakansavu, vanhemmilta saatu geeniperimä sekä sattumanvaraisesti solun jakaantumisessa syntyvät dna:n kopioitumisen virheet.

Kopioitumisvirheitä sattuu jatkuvasti, kun kantasolut jakaantuvat eli synnyttävät uusia soluja. Joka jakautumiskerralla syntyy dna:han keskimäärin kolme virhettä.

Enimmäkseen nämä mutaatiot ovat harmittomia, mutta jotkin voivat johtaa solujen hallitsemattomaan jakautumiseen ja syöpään.

Satunnaisten virheiden osuus kaikista syöpämutaatioista on peräti 66 prosenttia, laskevat Johns Hopkins -yliopiston tutkija Christian Tomassetti ja hänen työtoverinsa. Ympäristöstä ja elintavoista johtuvien mutaatioiden osuus on 29 prosenttia ja perintönä saatujen loput viisi prosenttia.

Tutkimus perustuu laajoihin näyteaineistoihin 69 maasta eri puolilta maailmaa. Tutkitut väestöt edustavat yli puolta maapallon asukkaista.

Satunnaisten mutaatioiden roolia selvittääkseen tutkijat vertasivat syöpien esiintyvyyttä ja kudostyyppien kantasolujen normaalia jakautumisnopeutta. He löysivätkin vahvan yhteyden solujen jakautumistahdin ja näissä kudoksissa esiintyvien syöpien välillä.

Mitä kovempi kantasolujen jakautumisvauhti kudoksessa on, sitä enemmän siinä syntyy syöpää.

Tästä tutkijat päättelevät, että juuri jakautumisessa syntyvät satunnaiset dna:n kopioitumisen virheet johtavat syöpiin. Koska virheitä joka tapauksessa sattuu, niitä tulee sitä enemmän, mitä enemmän solut jakaantuvat.

Jo kaksi vuotta sitten tutkijat osoittivat Yhdysvalloissa saman yhteyden useiden syöpien osalta. Nyt tarkasteltiin maailmanlaajuisin aineistoin 17 syöpää.

Syöpää esiintyy mitä erilaisimmissa ympäristöissä, mikä puhuu sisäsyntyisyyden puolesta.

”Näitä syöpiä syntyy, oli ympäristö miten hyvä tahansa”, sanoo tutkimusryhmän jäsen Bert Vogelstein Johns Hopkins -yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Tutkijat analysoivat myös matemaattisesti dna:n mutaatioita 32 syöpätyypissä sekä näiden syöpien esiintyvyyttä. Analyysin perusteella he pystyivät päättelemään ympäristöaltisteiden, perimän ja satunnaisten mutaatioiden osuutta syövissä.

Osuudet vaihtelevat syöpätyypeittäin. Esimerkiksi haimasyövässä 77 prosenttia mutaatiosta on satunnaisia kopiointivirheitä, 18 prosenttia johtuu ympäristöstä, ja viisi prosenttia on sukuperintöä.

Eturauhassyövässä satunnaisten mutaatioiden osuus on jopa 95 prosenttia. Sitä vastoin keuhkosyöpään johtavista mutaatioista valtaosa eli 65 prosenttia johtuu altisteista, kuten tupakoinnista. Loput 35 prosenttia ovat seurausta satunnaisista dna-virheistä. 

Satunnaisten mutaatioiden suuri osuus ei sulje pois sitä, että ympäristötekijöillä ja elämäntavoilla on merkitystä syöpien ehkäisemissä.

On arvioitu, että 40 prosenttia syövistä voitaisiin estää terveillä elämäntavoilla ja välttämällä altistavia ympäristötekijöitä, kuten tupakansavua. Tutkijoiden mukaan aiempi arvio on sopusoinnussa heidän tuloksensa kanssa.

Yleensä syöpään tarvitaan kaksi tai useampia mutaatioita. Ratkaiseva lopullisesti syövän käynnistävä mutaatio voi olla se, joka johtuu ympäristöstä, vaikka muut olisivat sattuman tulosta.

Tutkijat kuitenkin korostavat, että syöpään voi sairastua, vaikka eläisi kuinka terveesti.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

Joistain viruksen kantajista löytyneet vasta-aineet vaikuttavat lupaavalta keinolta torjua tautia.

Nature Medicine -lehdessä julkaistu uusi tutkimus antaa toivoa kauan etsitystä hiv-rokotteesta. Niin sanotut laajasti neutraloivat vasta-aineet näyttävät lupaavalta lähestymistavalta. Niitä kehittyy joillekin hiv-positiivisille henkilöille.

Nämä vasta-aineet tepsivät useaan hi-viruksen kantaan, ja niillä on onnistuttu suojaamaan apinoita ihmisen hiviä muistuttavalta virukselta useita kuukausia.

Yhdysvaltain terveysviraston tutkija Malcolm Martinin johtama ryhmä räätälöi näiden laajasti neutraloivien vasta-aineiden ominaisuuksia laboratoriossa niin, että yksi ruiske tätä uutta vasta-ainecocktailia esti reesusmakakeita saamasta tartuntaa pisimmillään 20 viikon ajan.

Muunnellut vasta-aineet säilyvät koe-eläimen verenkierrossa 2–4 kertaa pidempään kuin muuntelemattomat.

Ruiskeen saaneita apinoita altistettiin kokeen aikana muunnellulle versiolle hi-viruksesta, niin sanotulle shiville. Se on laboratoriossa luotu yhdistelmä apinoiden si-virusta ja ihmisen hi-virusta. Ihmisen hi-virus on kehittynyt apinoilla luonnostaan esiintyvästä si-viruksesta, mutta ihmisen hi-virus ei tartu apinoihin.

Tutkimus on jatkoa saman ryhmän aiemmalle tutkimukselle, joka julkaistiin pari vuotta sitten Naturessa.

Vasta-aineruiske ei ole varsinaisesti rokote, sillä rokotteen ideana on virittää potilaan oma immuunijärjestelmä tuottamaan vasta-aineita viruksen nujertamiseksi. Nyt siis apinoihin ruiskutettiin näitä vasta-aineita suoraan. Niiden teho hiipuu ennen pitkää.

Kaksi kertaa vuodessa otettava vasta-aineruiske olisi silti merkittävä harppaus hiv:n torjumisessa. Vuonna 2016 maailmassa oli 37 miljoonaa hiv-positiivista ihmistä, ja uusia tartuntoja tuli 1,8 miljoonaa.

Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tulosten soveltaminen ihmisiin on vielä kaukana. Vaikka laajasti neutraloivat vasta-aineet nyt toimivatkin apinoilla, niin kokeessa ne pitivät kurissa vain yhtä tiettyä, räätälöityä viruskantaa. Toimivan rokotteen tai vasta-aineruiskeen pitäisi tepsiä hyvin erilaisiin hi-viruskantoihin.

Myös toisenlaiset lähestymistavat ovat tuottaneet hedelmää. Science-lehti raportoi viime kuussa yhdysvaltalaisessa hiv-konferenssissa esitellyistä tutkimuksista, joita pidetään lupaavina.

Oregonin Health & Science -yliopiston tutkijat esimerkiksi ovat siirtäneet apinoiden si-viruksen geenejä sytomegalovirukseen, pistäneet sitä koe-eläimiin ja luoneet näin rokotteen, joka on kokeissa pystynyt suojaamaan apinoita tartunnalta jopa vuoden ajan.

Koska herpesviruksiin kuuluva, muunneltu sytomegalovirus säilyy hengissä rokotetun elimistössä, se tarjoaa immuunijärjestelmälle jatkuvan harjoitusvihollisen todellista sairautta vastaan. Tämä rokote ei kuitenkaan toimi läheskään aina, eivätkä tutkijat tiedä vielä, miksi.

Hi-virukseen ei ole vielä parantavaa hoitoa, mutta lääkkeet ovat kehittyneet 1980-luvulta valtavasti. Kun vielä 30 vuotta sitten tartunta oli käytännössä kuolemantuomio, nykyään hi-positiivinen ihminen voi elää tavallista elämää päivittäisen lääkityksen turvin.