Tiedon tallentaminen hopeaan opittiin jo 1800-luvun alkupuolella, kun kehitettiin ensimmäiset valokuvat. Mustavalkokuvan musta väri koostuu pienen pienistä hopearakeista.
Valokuvan rakeet voivat olla millimetrin sadasosan kokoisia eli yksittäisten bit...

Tiedon tallentaminen hopeaan opittiin jo 1800-luvun alkupuolella, kun kehitettiin ensimmäiset valokuvat. Mustavalkokuvan musta väri koostuu pienen pienistä hopearakeista.

Valokuvan rakeet voivat olla millimetrin sadasosan kokoisia eli yksittäisten bittien tallentamiseen turhan suuria. Hopeasta saattaa silti tulla tulevaisuuden muistimateriaali, sillä yhdysvaltalaisen Georgian teknisen korkeakoulun tutkijat huomasivat, että muutama hopea-atomi pystyy yhdessä tallentamaan bitin. Tällaisen atomirypään läpimitta on vain millimetrin miljoonasosa.

Robert Dicksonin johtama tutkijaryhmä levitti lasilevylle 20 nanometriä paksun kerroksen hopeaoksidia. Kun sitä valotettiin 520 nanometrin ultraviolettivalolla, hopean atomit asettuivat uuteen järjestykseen.

Kun hopeaoksidikerrosta valaistiin vihreällä valolla, se alkoi hehkua punaisena niissä kohdissa, jotka olivat saaneet ultraviolettivaloa. Ultraviolettivalon aiheuttamat muutokset voitiin tarkimmillaan rajata muutaman atomin alueelle, joten yhdelle neliömillimetrille voisi mahtua periaatteessa miljoona kertaa miljoona bittiä eli tuhat gigabittiä tietoa.