Suomen naisia tekniikka vetää erityisen vähän. Kuva: iStock
Suomen naisia tekniikka vetää erityisen vähän. Kuva: iStock

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Tasa-arvoisissa maissa on käynyt kummasti. Tytöillä ja naisilla on vapautta tehdä mitä haluavat, ja heitä kannustetaan murtamaan perinteisiä sukupuolirooleja ja opiskelemaan insinööriksi. Kannustus menee paljolti kuuroille korville. Tekniikka ei vedä tyttöjä puoleensa.

Suomi ja Norja voivat kehua olevansa maailman tasa-arvoisimpia paikkoja. Kuitenkin molemmissa maissa luonnontieteiden, tekniikan ja matematiikan tutkinnon suorittaneista naisten osuus jää vaivaiseen viidennekseen. Ruotsalaiset naisetkaan eivät yllä paljon isompaan osuuteen.

Tilanne on täysin toinen maissa, joissa voidaan vasta unelmoida Pohjoismaiden tapaisesta sukupuolten tasavertaisuudesta. Esimerkiksi Albaniassa, Indonesiassa, Turkissa ja Algeriassa naisia on tieteen ja tekniikan aloilla selvästi suurempi osuus. Algeriassa se ylittää 40 prosenttia.

Professorit Gijsbert Stoet Leeds Beckettin yliopistosta ja David Geary Missourin yliopistosta nimeävät ilmiön tasa-arvon paradoksiksi. He selvittivät tasa-arvon ja uravalinnan yhteyttä lähes puolen miljoonan ihmisen aineistosta, joka oli koottu 67 maasta, ja julkaisivat löytönsä Psychological Science -lehdessä.

Sukupuoliero korostuu Suomessa

Suomessa sukupuolten välinen ero luonnontieteiden ja tekniikan opinnoissa oli vertailun suurimpia. Se ei ole kiinni osaamisesta. Tytöt menestyvät koulussa näiden alojen oppiaineissa vähintään yhtä hyvin elleivät peräti paremmin kuin pojat.

Tytöt ovat kuitenkin vielä etevämpiä muissa aineissa, kuten lukutaidossa. Vuoden 2015 Pisa-tutkimuksessa tytöt menestyivät poikia paremmin tiedeaineissa, mutta lukemisessa ero heidän hyväkseen oli vielä suurempi. Tämä suhteellinen etu ohjaa tutkijakaksikon mukaan tyttöjen ja poikien koulutuspolkuja.

”Meillä on taipumus valita se, mitä osaamme parhaiten ja mistä pidämme”, Stoet selittää.

Tutkimuksen mukaan suomalaistytöistä 24 prosenttia osoittaa vahvinta osaamista luonnontieteissä, pojista 37 prosenttia. Nämä suhteelliset erot henkilökohtaisissa vahvuuksissa voivat yhä ruokkia käsitystä, jonka mukaan pojat ovat parempia luonnontieteissä ja matematiikassa.

Itse asiassa tämän tutkimuksen perusteella pojat ovat näissä aineissa keskimäärin vain vähemmän huonompia kuin lukutaidossa.

Mielitekoja saa seurata

Epätasa-arvoisissa ja taloudellisesti epävarmemmissa maissa naisten valintoja ohjaavat enemmän taloudelliset näkökohdat. Luonnontieteiden tai tekniikan opiskelu takaa luultavammin töitä ja tuloja.

Tasa-arvoiset Pohjoismaat sen sijaan ovat vauraita ja vapaamielisiä hyvinvointivaltioita, joissa on varaa valita. Kun talouden pakot hellittävät, henkilökohtaiset mieltymykset saavat tilaa vaikuttaa uravalintoihin. Siksi ihmiset voivat seurata vahvuuksiaan, mikä puolestaan vahvistaa sukupuolen mukaan eriytyneitä uria.

Osaksi luonnontieteestä kiinnostuneet naiset hakeutuvat lääketieteen ja biotieteiden pariin, joita ei tässä tutkimuksessa laskettu matemaattis-luonnontieteellisiin aloihin. Suomessa naiset hallitsevat jo lääkärikuntaa 60 prosentin osuudellaan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Keijona
Seuraa 
Viestejä9330
Liittynyt13.3.2015

Vapaus vie vakiouralle

Noh, historiasta ja nykyhetkestä voidaan havaita, että kovasti koulutamalla saadaan ihmiset uskomaan mihin vaan valheeseen ja epäluonnollisuuteen, vaikka tasa-arvoon. "Mitä arvotetumpaa koulutustus on, sitä enemmän siihen uskotaan" Se mitä arvoja koulutetaan on sivuseikka.
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.