Hampaista ja luunpalasista muodostui lähes kokonainen roteva-apinaihmisen pääkallo. Kuvassa kallo kuvattuna eri kulmista. Kuva: <span class="photographer">Nature Ecology & Evolution</span>
Hampaista ja luunpalasista muodostui lähes kokonainen roteva-apinaihmisen pääkallo. Kuvassa kallo kuvattuna eri kulmista. Kuva: Nature Ecology & Evolution

Kun ilmasto muuttui, roteva-apinaihmisten kallon koko suureni.

Ensin ruskean maa-aineksen seasta löytyi hammas, joka näytti kuuluvan jonkinlaiselle koiraeläimelle. Sitten hampaita löytyi lisää, seuraavaksi kitalaen palanen ja lopulta satoja luunpalasia, joista muodostui lähes kokonainen pääkallo.

Eteläafrikkalaista luolaa vuonna 2018 tutkinut australialaisryhmä tajusi heti, että kyseessä oli ainutlaatuinen löydös.

Myöhemmin tutkimus paljasti, että kallo kuului kaksi miljoonaa vuotta sitten eläneelle Paranthropus robustukselle eli roteva-apinaihmiselle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kyseessä on ihmisen varhainen serkku, joka tunnetaan pienistä aivoistaan ja isoista hampaistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimusryhmän löytämä pääkallo on varhaisin roteva-apinaihmisestä löydetty jäännös. Lähes kokonainen kallo on jäännöksistä myös parhaiten säilynyt.

Melbournelaisen La Troben yliopiston tutkijoiden mukaan löydös saattaa auttaa meitä ymmärtämään paremmin ihmisen mikroevoluutiota.

Tutkimuksen julkaisi Nature Ecology & Evolution -tiedelehti.

Roteva-apinaihmiset asuttivat maapalloa samaan aikaan kuin nykyihmisen edeltäjä Homo erectus eli pystyihminen, jonka vanhimmat jäännökset ovat peräisin 1,9 miljoonan vuoden takaa.

Roteva-apinaihmisen kallo löydettiinkin vain muutaman metrin päästä paikasta, josta vuonna 2015 kaivettiin esiin suunnilleen samanikäinen pystyihmisen kallo.

Samasta elinympäristöstä huolimatta nämä lajit erosivat toisistaan merkittävästi.

Pystyihminen tunnetaan roteva-apinaihmisiin verrattuna täysin päinvastaisista ominaisuuksista, suhteellisen suurista aivoista ja pienistä hampaista.

”Vaikka meidän sukulinjamme lopulta syrjäytti muut ihmislajit, vielä kaksi miljoonaa vuotta sitten roteva-apinaihminen oli fossiililöytöjen perusteella paljon yleisempi”, kertoi paleoantropologi Angeline Leece The Guardian -lehdelle.

Löydös ajoittuu siinä mielessä kiinnostavaan ajankohtaan, että kaksi miljoonaa vuotta sitten Etelä-Afrikassa oli käynnissä ”kaoottinen ilmastonmuutos”. Sen aikana ilmasto muuttui kosteasta ja rehevästä kohti kuivempaa.

Nyt löydetty kallo auttaa tutkijoiden mukaan ymmärtämään, miten roteva-apinaihminen selvisi muuttuvasta ilmastosta.

Heidän mukaansa kaksi miljoonaa vuotta vanha kallo oli pienempi kuin aiemmin löydetyt, noin 200 000 vuotta nuoremmat roteva-apinaihmisen kallot.

Lisäksi lajin varhaisemmalla edustajalla oli tutkimuksen perusteella pienemmät leukalihakset.

Tutkijoiden mukaan on siis todennäköistä, että ilmaston muuttuessa roteva-apinaihmiset ovat joutuneet muuttamaan ruokavaliotaan ja sopeutumaan aiempaa kovempien kasvien pureskeluun. Se on suosinut suurikokoisia yksilöitä vahvoilla puremalihaksilla.

Löydös haastaa myös aiemman käsityksen siitä, miten varhaiset serkkumme elivät.

Aiempien löydösten perusteella suuri kokoero saman lajin sisällä olisi viitannut sukupuolten välisiin eroihin: naisten kallot ovat olleet miesten kalloja pienempiä.

Roteva-apinaihmisten on ajateltu elävän samaan tapaan kuin gorillojen, suurikokoisten miesten johtamissa ryhmissä.

Vuonna 2018 löydetty kallo kuului kuitenkin miespuoliselle lajin edustajalle, vaikka se oli kooltaan merkittävästi 200 000 vuotta myöhemmin eläneiden miesten kalloja pienempi.

Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että sukupuolierojen sijaan kyse on lajin sisällä tapahtuneesta mikroevoluutiosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla