Vastasyntynyt itkee. Kuva: <A HREF=http://en.wikipedia.org/wiki/File:Crying_newborn.jpg>Wikimedia Commons</A>
Vastasyntynyt itkee. Kuva: Wikimedia Commons

Saksalaisvauvojen itkun melodia on laskeva, ranskalaisten vastasyntyneiden itkun sävelkulku nouseva.

Vastasyntyneen itku paljastaa, mitä kieltä vanhemmat puhuvat, kävi ilmi Current Biology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.

Löydös viittaa siihen, että lapsi rekisteröi ympäristössään puhutun kielen vivahteita jo kohdussa.

"Tutkimuksemme dramaattinen tulos on, että vastasyntyneet eivät vain kykene tuottamaan erilaisia itkumelodioita. He myös tuottavat mieluummin sävelkulkuja, jotka ovat tyypillisiä sikiötä viimeisellä raskauskolmanneksella ympäröivälle kielelle", kertoi Kathleen Wermke Würzburgin yliopistosta Saksasta.

Aikaisempienkin tutkimusten mukaan vauvat kykenevät muistamaan ulkomaailman ääniä raskauden viimeisen kolmanneksen ajalta. Erityisen herkkiä sikiöt ovat niin musiikin kuin kielenkin melodioille.

Vaikka sikiöaikainen altistuksen äidinkielelle on tiedetty vaikuttavan vastasyntyneiden havaintoihin, tutkijat ovat luulleet, että se vaikuttaisi vauvan omaan ääntelyyn vasta myöhemmin. Näin ei näytä Wermken tulosten perusteella olevan.

Wermken tutkimusryhmä tallensi ja analysoi 30 ranskankielisen ja 30 saksankielisen perheen vastasyntyneiden itkun. Analyysi paljasti selkeitä, vanhempien äidinkielestä riippuvia eroja vastasyntyneiden itkumelodioissa.

Ranskalaiset vastasyntyneet ovat taipuvaisia itkemään nousevalla melodialla, kun taas saksalaisten vastasyntyneiden itku on useammin sävelkulultaan laskeva.

"Nämä kuviot vastaavat eroja saksan ja ranskan kielissä", Wermke sanoi.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu vauvojen matkineen aikuisten ääniä vasta 12 viikon ikäisenä.

"Vastasyntyneet ovat todennäköisesti hyvin motivoituneita imitoimaan äitinsä käyttäytymistä viehättääkseen äitiä ja saadakseen hänet sitoutumaan", Wermke sanoo. Sävelkulku voi olla ainoa äidin puheen piirre, jota vastasyntyneen kurkun anatomialla ylipäätään pystyy imitoimaan.

"Tämä voi selittää, miksi sävelkulun imitointi havaittiin niin nuorilta lapsilta", Wermke totesi.

Muoviroskaa on ajelehtinut rannalle. Kuva: Bob Jones

Pienet katkat silppuavat mereen päätyviä muovipusseja hyvin hienojakoiseksi roskaksi, joka voi päätyä ravintoketjuun.

Ihmiskunta tuottaa vuodessa järjettömän määrän muoviroskaa. Tuoreen tutkimusarvion mukaan muovia on synnytetty maailmaan 1950-luvun jälkeen 8,3 miljardia tonnia. Valtaosa siitä päätyy roskana kaatopaikoille ja hyvin suuri osa myös mereen.

Uutena huolenaiheena on mikromuovi eli häviävän pienet muovihiukkaset. Niitä kulkeutuu meriin esimerkiksi muoviteollisuuden raaka-aineista ja keinokuituvaatteista.

Nyt englantilaisen Plymouthin yliopiston tutkijat selvittivät, mitä tavalliselle kaupan muovipussille tapahtuu meren eläinten käsittelyssä. Tulos viittaa siihen, että eläimet itsekin hajottavat muovia mikroskooppisiksi palasiksi, joka päätyy ravintoketjuun.

Tutkijat asettivat erilaisia muovipusseja Orchestia gammarellus -katkan saataville sekä laboratoriossa että meressä. Nämä parisenttiseksi kasvavat katkat ovat hajottajia, jotka syövät merenpohjasta kasvien ja eläinten jäänteitä. Kyseistä katkalajia esiintyy Euroopan rannikoilla Norjaa ja Islantia myöten.

Katkat silppusivat ja repivät muovipusseja pieniksi paloiksi ja niiden ulosteista löytyi keskimäärin puolen millin kokoisia muovihippusia. Muovin laatu ei vaikuttanut tulokseen - katkat hajottivat yhtä ahnaasti tavallisia kuin biohajoavastakin muovista tehtyjä pusseja.

Katkojen kiinnostusta lisäsi kuitenkin huomattavasti se, kun muovipussien päälle annettiin kasvaa mikrobimatto. Tämä biofilmi nopeutti muovin silppuamista nelinkertaisesti, eli katkat saattavat jopa erehtyä pitämään mereen päätyvää muovia ravinnonlähteenä, kun se aikansa muhittuaan maustuu bakteerikasvustolla. Havainto on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Niissä on havaittu, että eläimet saattavat erehtyä pitämään muovia ruokana.

Silppuamistahdista tutkijat laskevat, että yksi ainoa kaupan muovipussi saattaa pohjan eläinten käsittelyssä hajota jopa 1,75 miljoonaksi mikroskooppiseksi palaseksi. Ne jäävät mereen.

Tutkimuksen tekivät Plymouthin yliopiston meribiologian opiskelijat Daniella Hodgson ja Amanda Bréchon professori Richard Thompsonin kanssa.

"Vuosittain tuotetaan arviolta 120 miljoonaa tonnia kertakäyttöisiä muoviesineitä kuten kaupan muovipusseja, ja nämä kertakäyttöiset muovituotteet muodostavat valtaosan kaikesta muoviroskasta. Ne ovat uhka meren elämälle jo sinällään, mutta tulos osoittaa, että meren eläimistö levittää jätettä entisestään", professori Thompson kommentoi tiedotteessa.

Tutkimuksen julkaisi Marine Pollution Bulletin.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.