Ihmisen mahalaukussa on vahvasti happoa. Kuva: Sobotta's Atlas and Text-book of Human Anatomy 1906
Ihmisen mahalaukussa on vahvasti happoa. Kuva: Sobotta's Atlas and Text-book of Human Anatomy 1906

Mitä suurempi bakteeririski, sitä ärjymmät hapot.

Vatsahapot eivät kehittyneet ruoansulatusta varten, vaan eliminoimaan ruoan mukana tulevia haitallisia mikrobeja. Tähän tulokseen tultiin tuoreessa tutkimuksessa, jossa verrattiin eri lintu- ja nisäkäslajeja.

Pohjois-Carolinan osavaltioyliopiston johtamassa tutkimuksessa selvitettiin kirjallisuutietojen pohjalta 68 eläinlajin vatsahappojen happamuus. Tämän jälkeen selvitettiin kunkin lajin ruokailutottumukset. Kun nämä tiedot vietiin yhteen, tutkijat saattoivat tarkastella, millä tavalla eläinten ravinto oli yhteydessä vatsahappoihin.

Tulokset osoittivat, että mitä suurempi riski eläimellä oli altistua ravinnon mukana tuleville haitallisille mikrobeille, sitä ärjymmät olivat niiden vatsahapot. Vatsahapot toimivat siis suodattimena, joka estää tiettyjen mikrobien pääsyä suolistoon.

Vahvimmat vatsahapot löytyi raadon- ja lihansyöjiltä ja laimeimmat kasvinsyöjiltä. Lihansyöjistä laimeimmat hapot olivat hyönteis- ja kalansyöjillä.

Tutkijoiden mukaan löytö on vasta ensimmäinen askel selvitettäessä vatsahappojen ja suolistobakteerien yhteispeliä, josta tiedetään kovin vähän. Estävätkö ärjyt vatsahapot uusien mikrobien vakiintumista siten, että näillä lajeilla bakteeristo jää köyhemmäksi? Vai koostuuko niiden mikrobisto pääasiassa lajeista, jotka sietävät korkeaa happamuutta?

Löytö herättää myös kiintoisia kysymyksiä ihmisen vatsahappojen ja ihmisen nykyisen ravinnon suhteesta. Ihminen luokitellaan kaikkiruokaiseksi, mutta ihmisen vatsahappojen happamuus tulee lähelle raadonsyöjiä. Voiko ravinnon vaikutus suolistomikrobeihin tapahtua osin vatsahappojen kautta?

Suoliston ja vatsan ongelmia on pitkään kohdeltu omina kategorioinaan, mutta tuore tutkimus nostaa esiin niiden vuorovaikutuksen.

Tutkimuksen julkaisi PlosOne.