Urheilijan hien kosteudesta saisi sähköä vaikkapa sykemittarin antureihin.
Urheilijan hien kosteudesta saisi sähköä vaikkapa sykemittarin antureihin.

Vettyvän ja kuivuvan polymeerikalvon kupruilusta saa sähköä. 

Millimetrin sadasosien paksuinen polymeerikalvo imaisee kosteudesta höyrystyvää vettä ja kupruaa poispäin. Nopeasti kalvo taas kuivuu ja palaa alkuasentoon. Edestakainen liike sopii pienen sähkömäärän tuottamiseen, kertovat Massachusettsin teknisen korkeakoulun MIT:n tutkijat Science-lehdessä.

Uuden materiaalin salaisuutena on kahden polymeerin yhdistäminen: kova mutta joustava polypyrroli muodostaa tukevan kalvorakenteen ja vedestä turpoava polyoli-boraatti pehmeän geelin, joka saa kalvon liikkumaan. Aiemmin on kokeiltu yhden polymeerin kalvoja, mutta ne ovat osoittautuneet tehottomammiksi.

Kun kalvon kytkee pietsosähköiseen aineeseen, joka muuntaa liikkeen aiheuttamaa painetta sähkövaraukseksi, saa sähköä. Nykyversio tuottaa keskimäärin 5,6 nanowattia ja riittäisi esimerkiksi lämpötila- ja kosteusantureiden voimanlähteeksi. Vähintään menetelmä lisäisi antureiden paristojen käyttöikää, kun energiaa saisi myös suoraan ympäristöstä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esimerkiksi kuntoilijan hien kosteus voisi tuottaa sähkön hänen vaatteisiinsa kiinnitettyihin fysiologisiin mittareihin, tutkijat kaavailevat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voimanlähde voisi kelvata myös robotteihin. Kalvon tuottama energia riittää lähes 400 kertaa kalvon painoisen kuorman nostamiseen.

Seuraavaksi tutkijat yrittävät parantaa menetelmän tehokkuutta niin, että nykyistä pienempi kalvonpala riittäisi nykyistä isompiin laitteisiin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla