Venus saattoi kauan sitten näyttää tältä. Pilvet ehkä suojasivat elämää liialta auringonvalolta varsinkin tropiikissa. Venus oli muinoinkin paljon lähempänä Aurinkoa kuin Maa. Kuva: Nasa
Venus saattoi kauan sitten näyttää tältä. Pilvet ehkä suojasivat elämää liialta auringonvalolta varsinkin tropiikissa. Venus oli muinoinkin paljon lähempänä Aurinkoa kuin Maa. Kuva: Nasa

Pintalämpötila saattoi olla kuin Maassa.

Naapuriplaneetta Venuksella velloi ehkä muinoin matala meri. Planeetan pintalämpötilat olivat sellaisia, että Venuksella olisi hyvinkin voinut elää.

Näin todistelee Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tietokoneella tehty mallinnus Venuksen muinaisesta ilmastosta. Mallinnus ulottui yli kahden miljardin vuoden taa.

”Venuksen mennyttä ilmastoa ja sen ilmaston tulevaisuutta voi mallintaa samoilla työkaluilla, joilla tutkimme ilmastonmuutosta maapallolla nyt”, sanoo ilmastotutkija Michael Way. Hän tutkii ilmastoa Nasan Goddardin avaruustutkimuskeskuksessa New Yorkissa.

”Tulokset osoittavat, että Venus on saattanut olla hyvin erilainen paikka kuin nykyään.”

Tutkijat kertovat mallinnuksesta Geophysical Letters -tiedelehdessä.

Venus muistuttaa nykyisellään helvettiä. Sen kaasukehä on lähinnä hiilidioksidia, ja se on 90 kertaa niin paksu kuin Maan. Pinnan lämpötila voi kohota 462 celsiusasteeseen. Pinnalla ei ole vesihöyryä.

Ilmastotutkijat ovat pitkään pohtineet, että Venus muodostui samanlaisista ainesosista kuin maapallo. Sittemmin sen kehitys kulki omia polkujaan.

Nasan Pioneer-luotaimen tuloksista 1980-luvulla pääteltiin, että Venuksella ehkä joskus oli valtameri.

Venus on kuitenkin lähempänä Aurinkoa kuin Maa ja sen pinnalle tulee paljon enemmän auringonvaloa kuin Maan.

Tämän takia planeetan mahdolliset valtameret ovat ajat sitten haihtuneet kaasukehään ja avaruuteen. Ultraviolettisäteily rikkoi vesihöyryn ja vapautunut vety karkasi avaruuteen, kertovat tutkijat verkkolehti Science Daily Newsin tiedotteessa.

Koska pinnalla ei ollut vettä, kerääntyi kaasukehään yhä enemmän hiilidioksidia. Se johti ilmiöön, jossa kasvihuoneilmiö karkasi käsistä. Venuksesta tuli pätsi.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että planeetan asuttavuuteen vaikuttaa se, kuinka nopeasti planeetta pyörii akselinsa ympäri.

Venuksen päivän pituus on 117 Maan päivää. Viime aikoihin asti oletettiin, että kaasukehän paksuus vaikuttaa siihen, että Venuksella on nykyinen hidas pyörimisnopeutensa.

Uudet tutkimukset viittaavat siihen, että myös ohut ilmakehä, sellainen kuin Maassa nyt, voisi tuottaa saman tuloksen. Se tarkoittaa, että ammoisella, elinkelpoisella Venuksella on voinut olla sama pyörimisnopeus akselinsa ympäri kuin nyt.

Planeetan ilmastoon vaikuttavat myös sen pinnanmuodot. Goddardin tutkimuskeskuksen ryhmä oletti, että Venuksella oli muinoin enemmän kuivaa maata kuin maapallolla, erityisesti sen keskileveyksillä tropiikissa.

Tämän tyyppinen pinta sopisi asumiseen planeetalla. Venuksella näyttää olleen tarpeeksi vettä monipuolisen elämän tueksi ja riittävästi maa-alaa. Siksi planeetta ei ollut niin herkkä muutoksille, joita runsas auringonvalo aiheuttaa.

Way mallinsi kollegoineen oloja mahdollisella varhaisella Venuksella, jonka kaasukehä oli samanlainen kuin maapallolla. Venuksen päivä oli kuitenkin yhtä pitkä kuin nyt. Mallissa oli mukana matala valtameri, joka oletettiin paikalleen Pioneer-luotaimen mittatuloksista.

Tutkijat lisäsivät malliinsa mittatietoja Venuksen pinnamuodoista, joita oli saatu tutkan avulla Venuksen pinnasta paksun pilvipeitteen läpi.

Mittaukset tehtiin Magellan-luotaimella 1990-luvulla. Mallissa alankoalueet täytettiin vedellä, ja korkeista paikoista tuli Venuksen mantereita.

Mallissa muinainen Aurinko paistoi kolmanneksen himmeämmin kuin nyt. Siitä huolimatta Venus sai noin 40 prosenttia enemmän auringonvaloa kuin Maa nyt.

Mallissa Venuksen hidas pyörimisliike altistaa alueen auringonpaisteelle jopa kaksi kuukautta kerrallaan. Se lämmittää pintaa ja tuottaa paksun pilvikerroksen sekä sateita.

Pilvet olivat Venuksella kuin sateenvarjo. Ne estivät pintaa lämpiämästä liian nopeasti. Tuloksena oli keskilämpötiloja, jotka olivat jopa muutaman asteen viileämpiä kuin maapallolla nykyään.

Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota

”Kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, kehuu tutkija.

Anturi on tulostettu ensi kertaa suoraan iholle 3d-tulostimella. Tällainen tuloste voi esimerkiksi aistia ympäristön kemiallisia aineita.

Tulosteeseen voi liittää aurinkokennot. Valmistajan eli Minnesotan yliopiston mukaan tekniikka sopisi esimerkiksi sotilaille.

”Tulostimen voi ottaa repusta ja printata sillä anturin tai muun elektroniikan suoraan iholle. Tulostin olisi kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, sanoo Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Michael McAlpinen PhysOrg-verkkojulkaisussa.

Menetelmän julkaisi Advanced Materials -lehti. Yliopiston video näyttää, kuinka elektroniikka tulostuu iholle.

"Tämän voi tehdä kannettavalla ja kevyellä tulostimella, joka maksaa alle 400 dollaria (330 euroa)”, sanoo McAlpinen.

Tulostin mukautuu käden pieniin liikkeisiin konenäön avulla.

”Vaikka yrittäisi kuinka pitää kättä paikallaan, käsi liikkuu hieman. Kädet ovat muutenkin erilaisia”, sanoo McAlpinen.

Konenäkö seuraa käden liikkeitä pienten merkkipisteiden avulla. Tulostukseen laite käyttää mustetta, joka on valmistettu hopeahiutaleista. Se kovettuu huoneenlämmössä. Yleensä 3d-tulosteet täytyy kovettaa korkeissa lämpötiloissa.

Kun haluaa tulosteen pois kädestään, voi sen irrottaa pinseteillä tai huuhtoa pois vedellä.

Arkielämässä iholle printattavalla biotulosteella voisi hoitaa haavaa. Tutkijat ovat jo kokeilleet haavan hoitoa hiirillä.

Myös ihonsiirto voisi onnistua. Joskus iholle ehkä tulostuu ”biomustetta”. Musteessa on uusia ihosoluja, jotka korvaavat sairaan ihon.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.