Venus saattoi kauan sitten näyttää tältä. Pilvet ehkä suojasivat elämää liialta auringonvalolta varsinkin tropiikissa. Venus oli muinoinkin paljon lähempänä Aurinkoa kuin Maa. Kuva: Nasa
Venus saattoi kauan sitten näyttää tältä. Pilvet ehkä suojasivat elämää liialta auringonvalolta varsinkin tropiikissa. Venus oli muinoinkin paljon lähempänä Aurinkoa kuin Maa. Kuva: Nasa

Pintalämpötila saattoi olla kuin Maassa.

Naapuriplaneetta Venuksella velloi ehkä muinoin matala meri. Planeetan pintalämpötilat olivat sellaisia, että Venuksella olisi hyvinkin voinut elää.

Näin todistelee Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tietokoneella tehty mallinnus Venuksen muinaisesta ilmastosta. Mallinnus ulottui yli kahden miljardin vuoden taa.

”Venuksen mennyttä ilmastoa ja sen ilmaston tulevaisuutta voi mallintaa samoilla työkaluilla, joilla tutkimme ilmastonmuutosta maapallolla nyt”, sanoo ilmastotutkija Michael Way. Hän tutkii ilmastoa Nasan Goddardin avaruustutkimuskeskuksessa New Yorkissa.

”Tulokset osoittavat, että Venus on saattanut olla hyvin erilainen paikka kuin nykyään.”

Tutkijat kertovat mallinnuksesta Geophysical Letters -tiedelehdessä.

Venus muistuttaa nykyisellään helvettiä. Sen kaasukehä on lähinnä hiilidioksidia, ja se on 90 kertaa niin paksu kuin Maan. Pinnan lämpötila voi kohota 462 celsiusasteeseen. Pinnalla ei ole vesihöyryä.

Ilmastotutkijat ovat pitkään pohtineet, että Venus muodostui samanlaisista ainesosista kuin maapallo. Sittemmin sen kehitys kulki omia polkujaan.

Nasan Pioneer-luotaimen tuloksista 1980-luvulla pääteltiin, että Venuksella ehkä joskus oli valtameri.

Venus on kuitenkin lähempänä Aurinkoa kuin Maa ja sen pinnalle tulee paljon enemmän auringonvaloa kuin Maan.

Tämän takia planeetan mahdolliset valtameret ovat ajat sitten haihtuneet kaasukehään ja avaruuteen. Ultraviolettisäteily rikkoi vesihöyryn ja vapautunut vety karkasi avaruuteen, kertovat tutkijat verkkolehti Science Daily Newsin tiedotteessa.

Koska pinnalla ei ollut vettä, kerääntyi kaasukehään yhä enemmän hiilidioksidia. Se johti ilmiöön, jossa kasvihuoneilmiö karkasi käsistä. Venuksesta tuli pätsi.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että planeetan asuttavuuteen vaikuttaa se, kuinka nopeasti planeetta pyörii akselinsa ympäri.

Venuksen päivän pituus on 117 Maan päivää. Viime aikoihin asti oletettiin, että kaasukehän paksuus vaikuttaa siihen, että Venuksella on nykyinen hidas pyörimisnopeutensa.

Uudet tutkimukset viittaavat siihen, että myös ohut ilmakehä, sellainen kuin Maassa nyt, voisi tuottaa saman tuloksen. Se tarkoittaa, että ammoisella, elinkelpoisella Venuksella on voinut olla sama pyörimisnopeus akselinsa ympäri kuin nyt.

Planeetan ilmastoon vaikuttavat myös sen pinnanmuodot. Goddardin tutkimuskeskuksen ryhmä oletti, että Venuksella oli muinoin enemmän kuivaa maata kuin maapallolla, erityisesti sen keskileveyksillä tropiikissa.

Tämän tyyppinen pinta sopisi asumiseen planeetalla. Venuksella näyttää olleen tarpeeksi vettä monipuolisen elämän tueksi ja riittävästi maa-alaa. Siksi planeetta ei ollut niin herkkä muutoksille, joita runsas auringonvalo aiheuttaa.

Way mallinsi kollegoineen oloja mahdollisella varhaisella Venuksella, jonka kaasukehä oli samanlainen kuin maapallolla. Venuksen päivä oli kuitenkin yhtä pitkä kuin nyt. Mallissa oli mukana matala valtameri, joka oletettiin paikalleen Pioneer-luotaimen mittatuloksista.

Tutkijat lisäsivät malliinsa mittatietoja Venuksen pinnamuodoista, joita oli saatu tutkan avulla Venuksen pinnasta paksun pilvipeitteen läpi.

Mittaukset tehtiin Magellan-luotaimella 1990-luvulla. Mallissa alankoalueet täytettiin vedellä, ja korkeista paikoista tuli Venuksen mantereita.

Mallissa muinainen Aurinko paistoi kolmanneksen himmeämmin kuin nyt. Siitä huolimatta Venus sai noin 40 prosenttia enemmän auringonvaloa kuin Maa nyt.

Mallissa Venuksen hidas pyörimisliike altistaa alueen auringonpaisteelle jopa kaksi kuukautta kerrallaan. Se lämmittää pintaa ja tuottaa paksun pilvikerroksen sekä sateita.

Pilvet olivat Venuksella kuin sateenvarjo. Ne estivät pintaa lämpiämästä liian nopeasti. Tuloksena oli keskilämpötiloja, jotka olivat jopa muutaman asteen viileämpiä kuin maapallolla nykyään.

Uuden tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voidaan estää vähemmillä päästörajoituksilla kuin on arvioitu.

Ilmastomuutoksen estäminen on helpompaa kuin tiedeyhteisö on aiemmin arvioinut, väittää uusi tutkimus.

Maailman maat sopivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteesta, jonka mukaan maapallon lämpeneminen pidetään 1,5 asteessa tällä vuosisadalla. Ilmastotutkijat ovat tähän mennessä laskeneet, että tavoite on käytännössä mahdotonta saavuttaa.

Uusi tutkimus päätyy kuitenkin toiveikkaampaan tulokseen. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseen tarvitaankin vähemmän toimia ja päästörajoituksia kuin on uskottu, jos Oxfordin yliopiston Richard Millarin ja kumppaneiden laskelmat pitävät paikkansa.

Millarin ryhmä katsoo, että hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n ennusteet ovat yliarvioineet ihmisen osuutta ilmaston lämpenemiseen.

He itse päätyivät siihen, että ihmisen toimet ovat lämmittäneet ilmastoa 0,9 astetta 1800-luvun puolivälistä alkaen. Arvio on 0,3 astetta pienempi kuin hallitusten välisen ilmastopaneelin malleissa. Tämä tuo lisää liikkumavaraa hillintätoimiin.

Ryhmä laski Nature Geoscience -lehdessä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja ihmiskunta voisi päästää vielä ilmaan, niin että lämpeneminen ei ylittäisi 1,5 astetta.

Tulos oli, että päästöjä saa olla jopa kolminkertainen määrä siitä, mitä IPCC on arvioinut. Puolentoista asteen lämpenemien sallisi 250–540 gigatonnia lisää hiiltä ilmakehään.

Vaikka ihmiskunta näyttäisi pääsevän helpommalla, edessä on silti kovia ponnisteluja päästöjen vähentämiseksi.

”Pariisin 1,5 asteen tavoite ei ole mahdoton. Se on vain hyvin vaikea”, kommentoi Millar Naturen uutisjutussa.

Päästöjä pitäisi joka tapauksessa vähentää uuden ennusteen mukaan enemmän kuin mihin maat ovat tähän mennessä sitoutuneet.

Ilmatieteen laitoksen professori Ari Laaksonen epäilee, että uusi tutkimus tulee herättämään vielä tieteellistä kiistaa.

”Tutkimus perustuu aika suoraviivaiseen tilastolliseen ajatteluun”, Laaksonen sanoo.

Hän muistuttaa, että Millarin ryhmän käyttämistä lukuisista ilmastomalleista kolmasosa edelleen ennustaa, että 1,5 asteen tavoitteeseen on käytännössä mahdotonta päästä, vaikka otetaan huomioon 0,3 asteen korjaus.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.