Puhallinkuivaajat imevät bakteereja ja levittävät niitä edelleen, huomattiin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Kuva: Wikimedia Commons
Puhallinkuivaajat imevät bakteereja ja levittävät niitä edelleen, huomattiin yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Kuva: Wikimedia Commons

Connecticutin yliopiston tutkijat havaitsivat, että bakteerikasvustot alkavat rehottaa vessoissa, kun kuivaimet kytketään päälle.

Julkisten vessojen käsienkuivaimet näyttävät imevän bakteereja ympäristöstään ja linkoavat niitä sitten ilmaan. Pöpöt pääsevät leviämään vessasta ilmateitse myös ympäri rakennusta, osoittaa Applied and Environmental Microbiology -lehdessä julkaistu uusi tutkimus.

Connecticutin yliopistossa ja eri sairaaloissa työskentelevät tutkijat testasivat ilmaa puhaltavien kuivaimien vaikutusta bakteerien kasvuun ja leviämiseen oman tutkimusinstituuttinsa wc-tiloissa.

He asettivat 36 sokeriravinteella siveltyä kasvumaljaa wc-tiloihin ja seurasivat, miten bakteerit kasvavat silloin kun kuivaimia käytetään ja silloin kun niitä ei käytetä.

Kun kuivaimet pidettiin pois päältä, kasvumaljoihin ilmestyi kuhunkin keskimäärin kuusi erilaista bakteeriyhdyskuntaa. Mutta kun wc-tiloja pöllytettiin käsienkuivaimilla, maljoissa elämöi keskimäärin jopa 60 erilaista bakteerikasvustoa.

Kiinnostavaa oli se, että itse kuivaimissa ei näyttänyt olevan sellaisia bakteerikasvustoja, joista pöpöt olisivat puhallusilman mukana levinneet. Kuivain siis todennäköisesti imee käynnissä ollessaan bakteereja ympäröivästä tilasta ja levittää ne puhaltimella edelleen.

Bakteereja voi päätyä wc-tilojen ilmaan leijailemaan pöntön vetämisen yhteydessä. Maljoissa kasvoivat muun muassa ihmisen suolistobakteeri Bacillus subtilis sekä stafylokokki.

Tutkijat havaitsivat, että bakteereja oli levinnyt itiöinä myös muihin tiloihin ympäri rakennusta. Mitä luultavimmin käsienkuivaimet siis puhaltavat näitä pöpöjä käyttäjien käsiin, ja bakteerit kulkeutuvat vessakävijöiden kyydissä muualle.

Hepa-suodattimien asennus kuivaimiin kuitenkin vähensi leviävien pöpöjen määrää huomattavasti.

Käsienkuivaimien ja paperi- tai kangaspyyhkeiden hygieenisyyttä vertailevia tutkimuksia on tehty paljon, mutta niiden tulokset ovat ristiriitaisia, huomauttaa The New York Times.

Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että voimakkaasti puhaltava ja nykyään suosittu Dyson-käsienkuivain levittää viruksia ympäristöön jopa 1 300-kertaisen määrän verrattuna siihen, että kädet kuivataan paperiin. Koeasetelmassa koehenkilöiden kädet oli kuitenkin sivelty viruksia sisältävällä liuoksella, minkä lisäksi heillä oli käsissään suojakäsineet. Tämä edesauttoi virusten lentelyä ympäriinsä.

Tuloksiin näyttää vaikuttaneen se, mikä taho tutkimusta on rahoittanut. Paperi- tai tekstiiliteollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa käsipyyhkeet ovat osoittautuneet kuivaimia hygieenisemmiksi, kun taas Dysonin rahoittamassa tutkimuksessa sen omat kuivaimet ovat pärjänneet perinteisiä kuumailmakuivaimia paremmin.

Australialaiset ja kiinalaiset tutkijat kokosivat muutama vuosi sitten yhteen eri kuivaustekniikoista tehtyjä tutkimuksia vuosien 1970 ja 2011 välillä. Heidän tarkastelemistaan 12 tutkimuksesta voi vetää johtopäätöksen, että käsipyyhkeet ovat yleisesti ottaen hygieenisempiä kuin kuivaimet.

Myös elintarviketurvallisuusvirasto Evira suosittelee käyttämään paperipyyhkeitä.

Pelkkiin kuivaustekniikoihin keskittyessä tosin unohtuu helposti se, että kädet pitäisi muistaa pestä huolella, kuivasi ne sitten miten vain.

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.