Pompeijissa kuolleen jäänteiden ääriviivat on tarkennettu. Lasittunut aivokudos on merkitty kirjaimella A ja selkäytimen osa kirjaimella B. Elektronimikroskoopin kuvissa koko on millimetrejä. Kuva on tutkimuksesta.
Pompeijissa kuolleen jäänteiden ääriviivat on tarkennettu. Lasittunut aivokudos on merkitty kirjaimella A ja selkäytimen osa kirjaimella B. Elektronimikroskoopin kuvissa koko on millimetrejä. Kuva on tutkimuksesta.

Jähmettyneissä aivojen jäänteissä erottuu yksittäisiä hermosoluja 2 000 vuoden takaa

Syksyllä 79 tulivuori Vesuvius purkautui silloisen Rooman valtakunnan länsirannikolla. Läheiset kaupungit hukkuivat hehkuvaan kivimassaan.

Ihmiset Pompeijissa ja Herculaneumissa kuolivat niille sijoilleen. Heidän viimeiset sekuntinsa jähmettyivät tuhkaan.

Tuhka säilöi kaupungit niin, että kaivauksissa on löydetty jopa leipä, jonka leipuri oli laittanut uuniin hetkeä ennen tuhoa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Herculaneumin kaupungin jäänteistä tehtiin jokin aika sitten häkellyttävä löydös. Purkaukseen kuolleen nuoren miehen kallosta löytyi lasittunutta massaa, jota tutkijat epäilivät miehen aivojen jäänteiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vesuvius-tutkija Pierpaolo Petronen johtama tutkimusryhmä kirjoitti aiheesta keväällä New England Journal of Medicine -tiedelehdessä.

Erikoinen löydös on nyt saanut lisävahvistusta. Purkausmassan hehkuva kuumuus ja sen nopea jäähtyminen olisi tutkijoiden mukaan todella muuttanut uhrin aivot eräänlaiseksi lasiksi.

Jäänteet ovat säilyneet niin hyvin, että lasista erottuu jopa yksittäisiä aivosoluja. Tarkemman tutkimuksen tulokset julkaistiin nyt PLOS One -tiedesarjassa.

Miehen jäänteet löydettiin jo 1960-luvulla keisari Augustuksen jumalkultin temppelin raunioista. Nuori mies makasi vatsallaan puuvuoteessa, kun purkausvirta hautasi hänet. Mies oli luultavasti temppelin palvelusväkeä. Luiden perusteella hän oli noin 20-vuotias.

Tutkijoiden hurja hypoteesi on seuraavanlainen. Tiedetään, että Herkulaneumin päälle vyörynyt tuhka ja kivimassa on ollut hyvin kuumaa, jopa 500-asteista. Se olisi kiehauttanut hetkessä uhrien ruumiinnesteet.

Miehen kallosta puuttuu koko takaraivo, ja tutkijat katsovat, että kallon sisäinen paine on räjäyttänyt luun irti, kun aivot ovat kiehuneet.

Kudokset kuumenivat niin nopeasti, että niiden jäähtyessä olisi sitten tapahtunut vitrifikaatioksi kutsuttu kemiallinen reaktio. Jäljelle jäänyt aivokudos jähmettyi siis lasiksi.

Petronen ryhmä löysi tätä lasimassaa kallon sisältä ja tutki sitä nyt tarkemmin muun muassa pyyhkäisyelektronimikroskoopin avulla.

Lasista erottuu toden totta soluja, joiden ryhmä tulkitsee olevan aksoneja eli viejähaarakesoluja. Ne ovat jähmettyneet samankaltaisesti kuin laboratoriossa, jossa kudosnäytteitä säilötään jäädyttämällä ne nopeasti. Alkuaineiden analyysi myös paljasti, että lasimassa on eloperäistä.

Lasittuneesta kudoksesta löytyi myös jäämiä proteiineista. Tutkijat selvittivät tietokantojen avulla, mitkä geenit tuottavat tällaisia proteiineja, ja havaitsivat, että kaikki nämä geenit ja siis proteiinit liittyvät aivojen toimintaan.

Kyseessä voisi siis todella olla lasittunut aivokudos. Tutkijat otaksuvat proteiinien perusteella, että lasittunut massa on enimmäkseen pikkuaivoja ja selkäydintä.

”Tutkimuksemme osoittaa, että Herculaneumissa tapahtunut ainutlaatuinen vitrifikaatioprosessi on jähmettänyt tämän uhrin aivokudoksen ja säilönyt sen näihin päiviin asti”, professori Petrone kertoo LiveScience -verkkojulkaisussa.

Petrone toimii oikeusantropologina Napolin yliopistossa ja on tutkinut Vesuviuksen purkauksen uhreja jo pitkään.

Löydös on todella erikoinen kahdestakin syystä. Näin pitkään säilynyttä aivokudosta ei ylipäänsäkään juuri ole löydetty, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lisäksi aivokudos yleensä saippuoituu kuoleman jälkeen, kun rasva muuntuu kemiallisissa reaktioissa.

Jotain todella erikoista on täytynyt tapahtua, että aivokudos olisi jähmettynyt lasiksi. Se vaatisi kudoksen hyvin nopeaa kiehumista ja sitten hyvin nopeaa jäähtymistä.

Ryhmä kirjoittaa artikkelissaan, että kenties kaupunkiin on iskenyt useita peräkkäisiä purkausvirtoja, joiden välissä kudos olisi ehtinyt jäähtyä ja lasittua, ennen kuin viimeinen vyöry peitti kaupungin lopullisesti tuhkaan. Löydös on niin poikkeuksellinen, että se vaatii vielä jatkotutkimuksia.

Pompeijin läheisen kaupungin Herculaneumin jäänteet löydettiin vasta 1700-luvulla. Hämmästyttävän ehjänä säilynyt kaupunki kaivettiin seuraavien vuosisatojen aikana esiin 20 metrin kerrostuman alta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla