Tutkimuksessa tarkasteltuja uhrien kalloja. Kuva: Petrone et al / Plos One
Tutkimuksessa tarkasteltuja uhrien kalloja. Kuva: Petrone et al / Plos One
Nuoren miehen luuranko Herculaneumissa sijainneesta rakennuksesta. Kuva: Petrone et al / Plos One
Nuoren miehen luuranko Herculaneumissa sijainneesta rakennuksesta. Kuva: Petrone et al / Plos One

Suojaa hakeneet ihmiset kuolivat niin nopeasti, etteivät he ehtineet edes reagoida.

Kun Vesuvius purkautui elokuussa vuonna 79, tulivuoresta syöksyi ilmaan sulaa kiveä ja tuhkaa puolitoista miljoonaa tonnia sekunnissa. Maan uumenista ryöppysi yhteensä neljän kuutiokilometrin verran monisata-asteista kivimassaa.

Pompeiji, Herkulaneum ja muut läheiset kaupungit hautautuivat tuhkaan ja laavaan. Asukkaat kuolivat niille sijoilleen, ja heidän viimeiset sekuntinsa jähmettyivät tuhkaan.

Tuhka säilöi Pompeijin ja Herkulaneumin niin, että kaivauksissa on löydetty jopa leipä, jonka leipuri oli laittanut uuniin hetkeä ennen tuhoa.

Napolin yliopiston uusi tutkimus paljastaa karuja yksityiskohtia uhrien viimeisistä hetkistä. Pitkään ajateltiin, että ihmiset kuolivat enimmäkseen tukehtumalla tuhkaan ja purkauskaasuihin.

Kymmenisen vuotta sitten kävi ilmi, että suurella osalla välitön kuolinsyy oli luultavasti valtava lämpösokki. Ihmiset jäivät monisata-asteiseen, satoja kilometrejä tunnissa vyöryneeseen purkauspilveen.

”Kun pyroklastinen virta osui Pompeijiin, ei ollut aikaa tukehtua”, kommentoi tulivuoritutkija Giuseppe Mastrolorenzo National Geographic -lehdelle taannoin.

Uusi Plos One -tiedelehdessä julkaistu tutkimus tarkentaa tätä tarinaa. Tulikuuma purkauspilvi ilmeisesti höyrysti uhrien ruumiinnesteet hetkessä ja kiehutti heidän aivonsa niin, että kallot räjähtivät.

Kun purkauskaasut ja tuhkapilvi osuivat Pompeijiin, kaikki tapahtui niin nopeasti, että ihmiset eivät ehtineet paeta.

Aivan vuoren juurella sijainnut Herkulaneum peittyi sulaan kiveen ja mutaan vasta hieman myöhemmin, kun suuri osa väestöstä oli jo ehtinyt pois.

Osa kuitenkin jäi, ja noin sata ihmistä oli hakenut suojaa merenrannassa sijaitsevista kammioista, jotka lienevät olleet jonkinlaisia venevajoja tai muita rakennelmia. He kuolivat näihin rakennuksiin, kun Vesuviuksen purkausvirrat vyöryivät Herkulaneumin kaupungin yli jopa 500-asteisina.

Tutkijat tarkastelivat uhrien hiiltyneitä luita ja löysivät niistä jäämiä raudasta. Spektrometrimittausten perustella tutkijat päättelivät, että rauta on peräisin veren hemoglobiinista. 500-asteinen purkausmassa kiehautti uhrien veren ja ruumiinnesteet.

Useiden vainajien kalloissa oli halkeamia tai niistä puuttui kokonaisia paloja. Hetkessä iskevä kuumuus sai aivot kiehumaan ja paine räjäytti uhrien pääkallot, ryhmä päättelee.

Tämä kuulostaa kamalalta, mutta kuoleman on täytynyt olla välitön, kuin sekunnin murto-osassa tapahtunut polttohautaus. Voi myös olla, että päät ovat räjähtäneet vasta uhrien jo kuoltua.

Sama tutkijaryhmä hahmotteli uhrien kuolintapaa Nature-lehdessä jo vuonna 2001. Uusi tutkimus rakentaa tämän päälle.

Tutkijat arvelivat luurankojen asennoista, että Herkulaneumissa ihmiset eivät ehtineet nostaa edes käsiä suojakseen eivätkä muutenkaan reagoida. Heidän on täytynyt kuolla aivan hetkessä.

”Itsesuojelun ja tuskaa ilmaisevan asennon puuttuminen kertoo, että elintoimintojen on täytynyt lakata nopeammin kuin tietoiset reaktiot ehtivät syntyä”, tutkijat kirjoittavat.

Pompeijissa osa ruumiista oli vääntynyt asentoihin, jotka kertovat hitaammasta kuolemasta ja yrityksistä suojautua. Voi kuitenkin olla, että nämäkin asennot ovat syntyneet lihasten ja jänteiden vetäytyessä kuumuudessa uhrien jo kuoltua.

Pompeijin ja Herkulaneumin rauniot ovat yhä Vesuviuksen juurella Napolin keskustasta kaakkoon.