Uneen vaipuminen on monelle työlästä. Kuva: Juhani Niiranen
Uneen vaipuminen on monelle työlästä. Kuva: Juhani Niiranen

Tutkijat testasivat kahta pikaniksiä nukahdukseen. Paremman ja huonomman keinon ero uneen vaipumisen nopeudessa oli keskimäärin yhdeksän minuuttia.

Jos ei saa unen päästä kiinni, kumpi on parempi tekniikka: viettää viisi minuuttia kirjoittaen ylös asioita, joita on edellisinä päivinä tehnyt vai käyttää sama aika lähipäivinä odottavien töiden listaamiseen?

Ensimmäinen saattaa antaa rauhoittavan tunteen siitä, että on saanut aikaan paljon. Toinen voi luoda ainakin illuusion järjestelmällisyydestä. Mutta kumpi auttaa nukahtamaan?

Tätä testasi 57 vapaaehtoista Baylorin yliopiston unilaboratoriossa Texasissa. Kokeen järjestivät psykologian apulaisprofessori Michael Scullin ja hänen työtoverinsa. Tulokset julkaisi Journal of Experimental Psychology -lehti ja niistä kertoo myös Britannian psykologisen seuran Research Digest -verkkolehti.

18–30-vuotiaat koehenkilöt saapuivat unilaboratorioon arki-iltana noin yhdeksältä. Keskellä viikkoa heillä todennäköisesti oli tekemättömiä töitä, eivätkä viikonlopun menot häirinneet unta. Lääkärintarkastuksen jälkeen he vastasivat kyselyyn tavallisista nukkumistavoistaan.

Koehenkilöt vietiin äänieristettyyn makuuhuoneeseen ja heidän päähänsä asetettiin anturit, jotka mittaavat unta rekisteröimällä aivojen sähköistä toimintaa. Kännykät ja muut valvottavat vempaimet olivat kiellettyjä. Kokeen valvojat ilmoittivat, että valot sammutettaisiin puoli yhdeltätoista.

Sitä ennen koko joukko sai kirjoitustehtävän, puolet palauttivat mieliinsä kuluneita lähipäiviä ja puolet teki to do -listaa muutamalle tulevalle päivälle. He paneutuivat tähän viideksi minuutiksi, ja vasta sitten oli lupa painua unten maille.

Yllättäen ne, jotka olivat miettineet lähipäivien tekemättömiä töitä, nukahtivat nopeammin, eli keskimäärin noin vartissa. Menneen muistelijoilla uneen vaipuminen kesti yhdeksän minuuttia kauemmin.

”Aika ei ole vähäinen. Yhdeksän minuuttia enemmän unta joka yö voi itse asiassa olla ratkaisevaa”, Scullin toteaa Time-lehdessä.

Vielä kummallisemmalta tuntuu se, että mitä perusteellisemman ja tarkemman odottavien töiden listan osallistuja laati, sitä pikemmin hän uinahti. Eikö ihminen pikemminkin virkisty, kun pohtii läpikotaisin sitä, mitä kaikkea on saatava aikaiseksi ihan pian?

Ilmeisesti tässä kokeessa he onnistuivat siirtämään tekemättömien töiden kuorman mielestään paperille ja rentoutumaan. Tai ehkä ne, joiden lista oli pisin, olivat kiireisimpiä ja yksinkertaisesti väsyneimpiä.

Toisessa ryhmässä kävi päin vastoin. Ne joiden muistelot olivat seikkaperäisimpiä, joutuivat houkuttelemaan unta pisimpään.

”24/7-yhteiskunnassa ihmisten tekemättömien töiden listat tuntuvat kasvavan jatkuvasti ja saavan heidät huolestumaan keskeneräisistä asioita nukkuma-aikaan. Koska useimmat vain pyörittelevät tulevia tehtäviä päässään, me halusimme selvittää, voisiko konkreettisesta kirjoittamisesta olla apua nukahtamisessa”, Scullin sanoo yliopistonsa tiedotteessa.

Scullinin johtama koe oli pieni ja vasta alustava ja siitä puuttui vertailuryhmä, joka ei harjoittanut kumpaakaan tekniikkaa. Lisäksi yhdelläkään osallistujista ei ollut mitään univaikeuksia.

Ryhmä aikoo seuraavaksi toteuttaa pitemmän satunnaistetun ja kontrolloidun kokeen, jossa osallistujat laativat to do -listoja ennen nukahtamista omissa vuoteissaan. Siihen on tarkoitus saada mukaan myös unihäiriöistä kärsiviä ihmisiä.

Tiimi uskoo nimenomaan kirjoittamisen voimaan. Sen on aiemmin osoitettu auttavan esimerkiksi kroonisesti huolestuneita naisopiskelijoita.

Michiganin osavaltionyliopiston kokeessa joukko tällaisen diagnoosin saaneita osallistujia paransi suoritustaan tarkkuutta ja reaktioaikaa mittaavassa tietokonetehtävässä, kun valmistautunut siihen pukemalla syvimmät pelkonsa sanoiksi ja lauseiksi ja kirjoittamalla tunteensa muistiin.

”Huolien kantaminen kuluttaa kognitiivisia resursseja. Murehtivat ihmiset tekevät jatkuvasti useaa asiaa yhtaikaa, kun yrittävät suorittaa jotain, huolehtia ja tukahduttaa huolensa yhtaikaa”, toteaa koetta johtanut tohtoriopiskelija Hans Schroder yliopiston tiedotteessa.

Kun ahdistunut siirtää huolensa päästä paperille tai läppärille, hän tulee ikään kuin ulkoistaneeksi ne, ja mieli vapautuu muuhun.