Kuvassa on oikealla ylhäällä kaksi pientä kissankalloa viikinkiajalta, muut ovat nykyaikaisten kissojen kalloja. Kuva on Julie Bitz-Thorsenin tutkimuksesta.
Kuvassa on oikealla ylhäällä kaksi pientä kissankalloa viikinkiajalta, muut ovat nykyaikaisten kissojen kalloja. Kuva on Julie Bitz-Thorsenin tutkimuksesta.

Tanskalaistutkimus osoittaa, että kissat ovat kasvaneet kookkaammiksi ja rotevammiksi keskiajalta lähtien.

Vielä rautakaudella ainakin pohjoiseurooppalaiset kissat olivat nykyistä pienempiä, osoittaa tanskalainen biologi Julie Bitz-Thorsen.

Viikingeillä oli silti käyttöä niiden turkiksille, sillä kissannahat olivat arvotavaraa Tanskassa vuosina 850–1050.

Muinaisten kissojen koko paljastui Bitz-Thorsenin väitöskirjatutkimuksesta, jonka julkaisi Danish Journal of Archaeology.

Kissojen menneisyydestä on tiedetty esimerkiksi se, että ihmiset ovat pitäneet niitä kumppaneinaan arkeologisten todisteiden perusteella ainakin 10 000 vuotta.

Nykykissat polveutuvat dna-tutkimusten mukaan afrikanvillikissasta (Felis silvestris lybica), joita Lähi-idän ihmiset alkoivat kesyttää kotieläimiksi.

Välimeren alueen kaupankäynti antoi karvapalloille reitin levitä ympäri Eurooppaa ja viimein niille aukeni koko maailma.

Kissat ovat sittemmin kasvaneet ja pulskistuneet toisin kuin koirat, joista kesyttäminen on tehnyt keskimäärin paljon pienempiä villiin kantamuotoon eli suteen verrattuna.

Kissojen kasvu ilmeni, kun Bitz-Thorsen sai väitöskirjaohjaajaltaan Anne Birgitte Godfredseniltä erikoisen tehtävän. Hänen piti tutkia tusinoittain vanhoja luujäännepusseja ja seuloa niistä kissanluut.

Godfredsen halusi tietää, miten rautakauden ja keskiajan kissat mahdollisesti erosivat nykyisistä kissoista.

Vanhimmat jäänteet olivat yli 2 000 vuoden takaa pronssikaudelta. Arkeologiset todisteet kertovat, että vuoteen 200 mennessä ihmiset pitivät jo kissoja nykyisen Tanskan alueella.

Haudoista on löydetty rei’itettyjä kissan nilkkaluita, joita rautakauden tanskalaiset ovat ilmeisesti käyttäneet amuletteina. Hieman myöhemmistä luista näkyy, että viikingeille kissat olivat paitsi tuholaisten torjujia myös turkiseläimiä.

Viikinkiajan kissajäänteissä on selviä merkkejä siitä, että niiden niskat on katkaistu ja kissoilta on nyljetty turkki. Sen jälkeen ne on heitetty kuoppaan, josta luut myöhemmin löytyivät.

Kissat nyljettiin noin vuoden ikäisinä ja aikuisilla naarailla tuotettiin lisää pentuja, tutkijat päättelevät. Silloin kissat alkoivat yleistyä viikinkien asuttamilla alueilla.

Tutkimuksen päälöydös eli kissojen koon kasvu paljastui, kun Bitz-Thorsen mittaili kissojen luita huolellisesti. Viikinkiajan jälkeen kissat alkoivat yllättäen kasvaa.

Nykykissat ovat 16 prosenttia kookkaampia kuin kissat tuhat vuotta sitten.

Selitys lienee se, että keskiajan edetessä kissoja on alettu arvostaa ammoisia aikoja enemmän. Kissoista on tullut yhä läheisempiä kotieläimiä, ja ne ovat saaneet parempaa ravintoa.

Kaupunkien kasvu myöhäiskeskiajalla soi Felis catukselle suorastaan kissanpäivät lemmikkeinä. Niillä oli ruokanaan myös alati kasvavia jätekasoja ja niiden houkuttelemia rottia.

”Niiden ei tarvinnut enää käyttää niin paljon energiaa löytääkseen ruokaa”, Bitz-Thorsen sanoo Science-tiedelehdessä.

Myös Saksassa vanhoista kissanluista on päätelty, että kissat näyttävät kasvaneen kokoa keskiajalta nykypäivään.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä5494
Liittynyt10.10.2011

Viikingit kasvattivat kissoja turkiseläiminä

Vaarallisin kissa on sellainen pieni ja laiha luikku, joka lyö uskomattoman nopeasti. Luulen että kissat on kasvanut elämän helpottumisen takia, ei niinkään paremman ruuan. Kissan luonnollisiin vihollisiin ei pohjoisessa montaa eläintä mahdu ja niiden harvojen petojen vähentäminen ihmisen toimesta on jättänyt kissoille liian suuren ekologisen lokeron. Sama muuten koskee ihmistä; väsytysjuoksu on sellainen metsästystapa, joka ei suosi liian isoa kokoa, joten helppo elämä se ihmistäkin kasvattaa...
Lue kommentti

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.