Kuva vuoden 2013 perseideistä. Kuva: Erkki Lampén
Kuva vuoden 2013 perseideistä. Kuva: Erkki Lampén

Suomessa tähtisade näkyy parhaiten perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Perseidien meteoriparvi näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla joka vuosi elokuun alussa. Suomessakin se näkyy parhaiten perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Täksi vuodeksi alan tutkijat ennustavat hyviä tähdenlentoja ainakin torstai- ja perjantai-illaksi.

Suomalainen meteorien asiantuntija Esko Lyytinen ja venäläinen tähtitieteilijä Mihail Maslov ennustavat hyvää näkymää.

Kuunsirppi voi tänä vuonna hieman haitata meteorien näkemistä. Paras aika havainnointiin ovat siksi keskiyön jälkeiset tunnit. Uudenkuun sirppi on silloin alhaalla horisontissa tai jo laskenut.

Meteoriparvea on parasta ja helpointa katsella paljain silmin. Katselua helpottaa, jos käytössä on tuoli tai telttatuoli, jonka voi virittää lähes makuuasentoon. Toinen vaihtoehto on levätä viltin päällä.

Meteoreja kannattaa tietysti katsoa pimeässä, kaukana keinovalosta ja korkealla paikalla.

Laskujen mukaan näkisimme, kuinka meteorien määrä kohoaa jyrkästi noin kello 3 Suomen aikaa torstain ja perjantain välisenä yönä eli 11.-12. elokuuta. Jos taivas on tumma, saattaa paljain silmin nähdä ainakin 60 meteoria, jopa 100 meteoria tunnissa.

Meteorien asiantuntija Bill Cooke Nasasta pistää vielä paremmaksi. Hän ennustaa tälle vuodelle jopa 200 tähdenlentoa tunnissa. Näin meteoreja olisi eniten sitten vuoden 2009.

Meteorit eli kansankielellä tähdenlennot ovat pieniä, yleensä hiekansirun kokoisia hiukkasia, jotka iskeytyvät Maan ilmakehään suurella nopeudella eli noin 60 kilometriä sekunnissa.

Ilmakehään tullessaan nämä pienet hiukkaset lämmittävät ilmaa ympärillään. Se näkyy maan päälle hetkellisenä tulijuovana.

Useimmiten ihmisten näkemissä meteoreissa on kyse noin 0,01–10 gramman massaisista avaruuden hiukkasista. Ne palavat noin 80–100 kilometrin korkeudessa.

Säännölliset meteoriparvet, kuten Perseidit, johtuvat komeetan ydinten murusista. Ytimet jättävät niitä radalleen kiertäessään Auringon ympäri.

Perseidien pienet jyväset ovat peräisin komeetta Swift-Tuttlesta. Se on komeetta, joka kiertää myös Aurinkoa kuten kaikki komeetat. Komeetta ohitti Maan läheltä viimeksi vuonna 1992 ja jätti silloinkin jälkeensä jäännöksiä Maan kiertoradalle.

Tänä vuonna maapallo kulkee sellaisen komeetan jättämän aineiston läpi, jota on tullut Maahan päin myös Jupiterin painovoimakentästä. Näin kertoo Britannian kuninkaallisen tähtitieteellisen seuran tiedote.

Tähdenlento kestää yleensä alle sekunnin. Kirkkaimmat vanat eli isommat hiukkaset jättävät jälkeensä höyrystyneitä kaasuja ilmakehään. Vanat voivat elää muutaman sekunnin ilmakehässä ennen hiipumistaan. Joskus vanat ovat värillisiä.Meteorien tarkkaa vuosittaista määrää on vaikea ennustaa tarkasti. Katsoja voi yleensä kuitenkin odottaa näkevänsä yhden tähdenlennon muutaman minuutin välein.

Meteorit näyttävät enimmäkseen tulevan yhdestä taivaan pisteestä, jota sanotaan radiantiksi. Perseidien tapauksessa ne näyttävät tulevan Perseuksen tähtikuvion suunnasta koilliselta taivaalta. Perseus on pohjoisen taivaan tähdistö Ajomiehen ja Andromedan tähdistöjen välissä.

Kuva: Till Credner, AlltheSky.com

Pitkän valovanan jättävät tähdenlennot tulevat ilmakehään vinossa kulmassa. Ne joiden vana on lyhyempi, tulevat ilmakehään jyrkässä kulmassa.

Perseidien voi sanoa kuuluvan meteoriparvien eliittiin. Suomessa ei mitään muuta meteoriparvea ole havaittu yhtä runsaasti. Myös ajankohta on meille hyvä, eli elokuun lämpimät ja jo pimeät yöt.

 

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.