Kuva vuoden 2013 perseideistä. Kuva: Erkki Lampén
Kuva vuoden 2013 perseideistä. Kuva: Erkki Lampén

Suomessa tähtisade näkyy parhaiten perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Perseidien meteoriparvi näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla joka vuosi elokuun alussa. Suomessakin se näkyy parhaiten perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Täksi vuodeksi alan tutkijat ennustavat hyviä tähdenlentoja ainakin torstai- ja perjantai-illaksi.

Suomalainen meteorien asiantuntija Esko Lyytinen ja venäläinen tähtitieteilijä Mihail Maslov ennustavat hyvää näkymää.

Kuunsirppi voi tänä vuonna hieman haitata meteorien näkemistä. Paras aika havainnointiin ovat siksi keskiyön jälkeiset tunnit. Uudenkuun sirppi on silloin alhaalla horisontissa tai jo laskenut.

Meteoriparvea on parasta ja helpointa katsella paljain silmin. Katselua helpottaa, jos käytössä on tuoli tai telttatuoli, jonka voi virittää lähes makuuasentoon. Toinen vaihtoehto on levätä viltin päällä.

Meteoreja kannattaa tietysti katsoa pimeässä, kaukana keinovalosta ja korkealla paikalla.

Laskujen mukaan näkisimme, kuinka meteorien määrä kohoaa jyrkästi noin kello 3 Suomen aikaa torstain ja perjantain välisenä yönä eli 11.-12. elokuuta. Jos taivas on tumma, saattaa paljain silmin nähdä ainakin 60 meteoria, jopa 100 meteoria tunnissa.

Meteorien asiantuntija Bill Cooke Nasasta pistää vielä paremmaksi. Hän ennustaa tälle vuodelle jopa 200 tähdenlentoa tunnissa. Näin meteoreja olisi eniten sitten vuoden 2009.

Meteorit eli kansankielellä tähdenlennot ovat pieniä, yleensä hiekansirun kokoisia hiukkasia, jotka iskeytyvät Maan ilmakehään suurella nopeudella eli noin 60 kilometriä sekunnissa.

Ilmakehään tullessaan nämä pienet hiukkaset lämmittävät ilmaa ympärillään. Se näkyy maan päälle hetkellisenä tulijuovana.

Useimmiten ihmisten näkemissä meteoreissa on kyse noin 0,01–10 gramman massaisista avaruuden hiukkasista. Ne palavat noin 80–100 kilometrin korkeudessa.

Säännölliset meteoriparvet, kuten Perseidit, johtuvat komeetan ydinten murusista. Ytimet jättävät niitä radalleen kiertäessään Auringon ympäri.

Perseidien pienet jyväset ovat peräisin komeetta Swift-Tuttlesta. Se on komeetta, joka kiertää myös Aurinkoa kuten kaikki komeetat. Komeetta ohitti Maan läheltä viimeksi vuonna 1992 ja jätti silloinkin jälkeensä jäännöksiä Maan kiertoradalle.

Tänä vuonna maapallo kulkee sellaisen komeetan jättämän aineiston läpi, jota on tullut Maahan päin myös Jupiterin painovoimakentästä. Näin kertoo Britannian kuninkaallisen tähtitieteellisen seuran tiedote.

Tähdenlento kestää yleensä alle sekunnin. Kirkkaimmat vanat eli isommat hiukkaset jättävät jälkeensä höyrystyneitä kaasuja ilmakehään. Vanat voivat elää muutaman sekunnin ilmakehässä ennen hiipumistaan. Joskus vanat ovat värillisiä.Meteorien tarkkaa vuosittaista määrää on vaikea ennustaa tarkasti. Katsoja voi yleensä kuitenkin odottaa näkevänsä yhden tähdenlennon muutaman minuutin välein.

Meteorit näyttävät enimmäkseen tulevan yhdestä taivaan pisteestä, jota sanotaan radiantiksi. Perseidien tapauksessa ne näyttävät tulevan Perseuksen tähtikuvion suunnasta koilliselta taivaalta. Perseus on pohjoisen taivaan tähdistö Ajomiehen ja Andromedan tähdistöjen välissä.

Kuva: Till Credner, AlltheSky.com

Pitkän valovanan jättävät tähdenlennot tulevat ilmakehään vinossa kulmassa. Ne joiden vana on lyhyempi, tulevat ilmakehään jyrkässä kulmassa.

Perseidien voi sanoa kuuluvan meteoriparvien eliittiin. Suomessa ei mitään muuta meteoriparvea ole havaittu yhtä runsaasti. Myös ajankohta on meille hyvä, eli elokuun lämpimät ja jo pimeät yöt.

 

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.