Kuva: Mr-yuyu, Wikimedia Commons
Kuva: Mr-yuyu, Wikimedia Commons

Esimerkiksi valkoihoisen alitajuiset ennakkoluulot mustaihoista kohtaan lievenevät.

Kun näet toisen ihmisen tekevän tai tuntevan jotain, tunnet samaa omassa kehossasi; osittain tähän perustuu empatia. Toisaalta tällainen empatia herää heikommin, jos toinen ihminen on esimerkiksi erivärinen tai kovin eri-ikäinen kuin sinä. Alitajuista empatiaa voi petrata illuusioilla, joissa koehenkilöt näkevät itsensä esimerkiksi toisenvärisessä kehossa, osoittivat vuosina 2012–2014 eri tahoilla tehdyt tutkimukset. Nyt brittiläiset ja espanjalaiset tutkijat vertailevat näitä tutkimuksia ja pohtivat empatian kasvun syytä Trends in Cognitive Sciences -lehdessä.

Lara Maister Royal Holloway University of Londonista Eghamista kollegoineen perehtyi tutkimuksiin, joissa on osoitettu, että jos valkoihoinen saadaan näkemään itsensä mustaihoisena, hänen alitajuiset ennakkoluulonsa mustaihoisia kohtaan lievenevät.

Virtuaalisia kehonvaihtoja tehtiin valkoihoisille koehenkilöille monella tapaa. Kokeessa A koehenkilö näki mustaihoista tekokättä kosketeltavan, samalla kun hänen piilossa olevaa kättään kosketeltiin samalla tavoin. Kokeessa B koehenkilö näki monitorissa mustaihoiset kasvot kuin peilikuvanaan, ja niitä kosketeltiin samoin kuin hänen omia kasvojaan. Kokeessa C koehenkilölle luotiin virtuaalitodellisuus, jossa hän näki itsensä mustaihoisena suoraan tai peilistä katsoessaan. (Kuvat: Trends in Cognitive Sciences, Maister et al.)

Ennakkoluulojen väheneminen näkyi, kun ennen virtuaalista kehonvaihtoa ja sen jälkeen mitattiin koehenkilöiden alitajuisia asenteita nopealla sana- ja kuva-assosiaatiotestillä. Lisäksi aivotoiminnan mittaukset osoittivat, että empaattinen reagointi mustaihoisen tuntemuksiin voimistui.

Mikä tahansa virtuaalinen värinvaihto ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan asenteisiin, vaan vaikutus oli ulkonäkökohtainen. Esimerkiksi itsensä näkeminen purppuranvärisenä ei lieventänyt alitajuisia asenteita mustaihoisia kohtaan.

Miksi virtuaalinen kehonvaihto sitten muokkaa alitajuisia asenteita? Maister työtovereineen esittää kaksiosaisen selityksen:

1. Kun itsensä näkee toisenlaiseksi koetun ihmisen ruumiissa, aivot alkavat luokitella toisenlaisen ihmisen lähemmäs itseä.

2. Aivot alkavat yhdistää itseen liitettyjä myönteisiä tuntemuksia toisenlaiseen ihmiseen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Virtuaalinen kehonvaihto muokkaa asenteita

Entäpä jos on sellainen "ennakkoluulo" että kaikki vähänkin vieraampi ja muualta tullut on aina automaattisesti kivaa ja hyvää? Joskus kyllästyttää sellaiset määkijäiset mitä yleisönosastoillakin joskus näkee joissa kehuskellaan että "olipa ihan mustaihoinen bussikuski, niin iloinen ja hymyilevä että". Entäpä jos tuo kyseinen kuski on ihmisenä ja persoonallisuutena ihana, eli se menee hänen oman minuutensa piikkiin se käytös, eikä koko hänen "rotunsa"? On niitä iloisia ja hymyileviä...
Lue kommentti
X- ja Y-kromosomin yhdistelmästä syntyy yleensä poika ja kahdesta X-kromosomista tyttö muttei aina. Kuva: Dept of clinical cytogenetis, Addenbrookes hospital/SPL.

Tutkijat paikansivat perimästä alueen, joka käynnistää miehen kehityksen.

Sukupuolikromosomeistaan riippumatta ihmiset ovat ensi viikot kohdussa samanlaisia. Ulkoisesti pojaksi kasvaminen alkaa, kun Y-kromosomissa aktivoituu niin sanottu sry-geeni. Se käynnistää kivesten muodostumiseen tarvittavat geenit.

Joskus sry ei aktivoidukaan, ja XY-kromosomit saaneesta sikiöstä kehittyykin nainen. Vastaavasti miehellä voi harvinaisissa tapauksissa olla XX-kromosomit, jos sry-geeni siirtyy X-kromosomiin.

Sry-geeni ja sen vaikutus on tunnettu jo pitkään, mutta nyt tutkijat raportoivat Science-lehdessä löytäneensä ihmisen perimästä kytkimen, joka säätää sen tekemisiä.

Vain pieni osa perimästämme on varsinaisia geenejä, jotka koodaavat proteiineja. Valtaosa – yli 90 prosenttia – on niin sanottua ei-koodaavaa dna:ta. Sitä on harhaanjohtavasti kutsuttu roska-dna:ksi, vaikka silläkin on tärkeä rooli eliön toimintojen säätelyssä.

Juuri tästä on kyse uudessa tutkimuksessa. Lontoossa sijaitsevan Francis Crick -instituutin ja kolmen muun yliopiston tutkijat onnistuivat paikantamaan juuri sen pätkän dna:ta, joka saa geenit työskentelemään niin, että XY-kromosominen alkio kehittyy pojaksi kiveksineen päivineen.

Sry-geeni nimittäin käskee sox9-geeniä tuottamaan proteiinia, joka saa miessukuelimet alulle. Sox9-proteiinia tarvitaan juuri tietyllä hetkellä yksilönkehityksessä, ja silloin sen tuotantoa buustaa vahvistaja-alue nimeltään enh13. Se on aivan eri kohdassa perimää kuin itse sox9-geeni, yli puolen miljoonan emäsparin päässä “roska-dna:n” seassa.

Enh-13-vahvistajan löytämistä voi hyvällä syyllä verrata neulan äkkäämiseen heinäsuovasta. Tutkijat osoittivat tämän vahvistaja-dna:n toiminnan poistamalla hiirten perimästä sen alueen, jolla vahvistaja sijaitsee. Sen jälkeen kävi todella niin, että XY-kromosomisista hiiristä kehittyi naaraita, kun oikeat geenit eivät kyenneet muodostamaan niille kiveksiä. Niille kasvoikin munasarjat.

Hiirillä enh-13 sijaitsee perimässä alueella, joka on täysin verrannollinen ihmisen vastaavaan alueeseen. Tiedetäänkin, että myös XY-kromosomilliset ihmiset, joilta puuttuu dna:ta tältä alueelta, kehittyvät vastoin sukupuolikromosomejaan naisiksi.

”Yleensä useat alueet työskentelevät yhdessä vahvistaakseen tiettyjen geenien ilmentymistä niin, ettei mikään yksittäinen vahvistaja vaikuta äärimmäisen paljon. Löysimme tutkimuksessa neljä vahvistajaa, mutta olimme todella yllättyneitä huomatessamme, että yksi ainoa vahvistaja pystyy hallitsemaan niin merkittävää asiaa kuin sukupuolen määräytymistä”, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, tohtori Nitzan Goen tiedotteessa

Nykytiedon valossa ihmisen noin 21 000:a geeniä säätää miljoona tällaista vahvistajaa. Niiden tutkimus voi auttaa ymmärtämään ihmisen perimän monimutkaisia mekanismeja entistä tarkemmin. Nyt tehdystä löydöksestä voi olla apua sukupuolenkehityksen geneettisten häiriöiden määrittämiseen.

Bakteerijälki kertoo ihmisen henkilöllisyyden.

Murtovarkaat jättävät jälkeensä mikrobeja, jotka voidaan yhdistää oikeaan henkilöön, osoitti amerikkalainen tutkijaryhmä.

Jokaisella meistä on omintakeinen mikrobiomi, joka koostuu sekä kehon omista bakteereista että mikrobeista, joita meihin tarttuu jokapäiväisessä elämässämme. Pölistämme ja tahmaamme niistä soluja lähiympäristöömme arviolta 36 miljoonaa  joka tunti, arvioi mikrobiologi Jarrad Hampton-Marcell Argonnen kansallisesta tutkimuskeskuksesta kollegoineen tiedotteessa

He kehittivät menetelmän, jolla nämä ihmisen jättämät bakteerikannat voidaan tunnistaa ja yhdistää oikeaan henkilöön. Se pohjaa työhön, jonka ryhmä julkaisi neljä vuotta sitten Science-lehdessä. Siinä he osoittivat, että ihmisistä ja heidän lemmikeistään jää tunnistettava mikrobijälki taloihin, joissa he asuvat. Kun perhe muutti uuteen kotiin, myös bakteerit asettuivat taloksi jo alle päivässä.

Nyt Hampton-Marcell työryhmineen värväsi 45 opiskelijaa tekemään valemurtoja kymmeneen taloon Floridan ja Illinois'n osavaltioissa. Sitten tutkijat etsivät taloista mikrobeja, joita valerosvot  olivat jättäneet jälkeensä. Etenkin sisäänmenoreittien kuten ovien ja ikkunoiden läheisyydestä löytyi runsaasti mikrobijälkiä.

Tutkijat ottivat jokaisen valerosvon ihosta ja sieraimesta mikrobinäytteet. Ne olivat niin yksilöllisiä, että  ne toimivat kuin sormenjäljet. Kun taloon jääneitä jälkiä verrattiin henkilöihin, tutkijat pystyivät jopa 70 prosentin tarkkuudella ennustamaan, kuka 45 valerosvosta oli murron suorittanut, tutkijat kertoivat Yhdysvaltain mikrobiologisen seuran vuosikokouksessa Atlantassa.  

Uusi menetelmä on lupaava, mutta siinä on toistaiseksi yksi iso pulma. Ihmisen jättämä mikrobijälki haihtuu nopeasti, jopa alle vuorokaudessa. Tämä havaittiin jo aiemmassa tutkimuksessa, jossa kodistaan pois muuttaneen perheen mikrobijälki oli parissa päivässä kadonnut.

Tutkijoiden pitäisi siis päästä murtopaikalle varsin ripeästi, jotta näytteitä ehditään ottamaan. Toisin kuin sormenjäljet tai dna, mikrobijälki alkaa hiipua jo puolessa tunnissa.