MIT:n tutkijat valjastivat virukset aurinkoenergian avuksi. 

Hiilinanoputket voivat tehostaa auringon valon muuntamista sähköksi. Niiden käyttöä kuitenkin vaikeuttaa se, että ne klimppiintyvät herkästi. Nyt Massachusettsin teknisen korkeakoulun MIT:n tutkijat näyttävät Nature Nanotechnologyssä, miten virukset auttavat pitämään nanoputket erillään.

Aurinkokennossa auringonvalo osuu valoa vastaanottavaan aineeseen ja vapauttaa siitä elektroneja, joita voidaan käyttää sähkövirran tuottamiseen. Hiilinanoputket voivat parantaa elektronien keruuta aurinkokennon pintamateriaalista. Klimppiintyminen kuitenkin vähentää nanoputkien tehokuutta.

Apuun on nyt saatu M13-virus, joka tavallisesti tartuttaa bakteereja. Geneettisesti muunnellulla viruksella voidaan ohjata nanoputkien järjestymistä niin, että ne pysyvät erossa toisistaan eivätkä mene klimpiksi.

Tutkijat käyttivät kokeissaan väriherkistettyjä kennoja, joiden aktiivinen pinta on tehty titaanioksidista eikä piistä niin kuin tavalliset kennot. Samaa tekniikkaa voidaan heidän mukaansa kuitenkin hyödyntää myös toisentyyppisiin kennoihin.

Viruksen avulla valmistetut rakenteet paransivat voimansiirron tehokuutta 8 prosentista 10,6 prosenttiin, siis lähes kolmanneksella. Tutkijat uskovat pystyvänsä kohottamaan tehokkuutta vielä entisestään.

Aurinkokennossa valo muunnetaan sähköksi kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa valon energia tönäisee elektronit irti aurinkokennon materiaalissa, joka yleensä on piitä. Toisessa vaiheessa elektronit johdetaan keräimeen, minkä jälkeen ne muodostavat sähkövirran, joka voi ladata akun tai pyörittää jotakin laitetta. Sitten ne palaavat takaisin alkuperäiseen materiaaliin ja aloittavat kierroksen alusta.

Viruksilla vahvistetut hiilinanoputket astuvat kuvaan kakkosvaiheessa. Nanoputket tarjoavat suoremman tien virran keräimeen.

Viruksilla on valkuaisaineita, jotka kiinnittyvät tiukasti nanoputkiin, pitävät ne paikoillaan ja erillään toisistaan. Kukin virus voi pitää aloillaan noin 30 nanoputkea. Peukaloitu virus myös valmistaa nanoputken päälle peitteen titaanioksidista, joka on väriherkistettyjen aurinkokennojen keskeinen ainesosa.

Sama virus hoitaa molemmat tehtävät. Se saadaan vaihtamaan tehtävästä toiseen muuttamalla sen ympäristön happamuutta.

Professori Angela Belcherin mukaan menetelmä lisäisi vain yhden lisäpalikan aurinkokennojen valmistukseen ja siksi se olisi mahdollista ottaa käyttää melko helposti. Väriherkistettyjä aurinkokennoja on jo käytössä Japanissa, Koreassa ja Taiwanissa.

Musiikki soi aivoissa kaikkialla. Kuva: Getty Images

Kansien kärkitilan nappasi koira.

Tiede-lehden lukijat ovat antaneet vuosipalautteensa eli äänestäneet vuoden 2017 jutut ja kannet.

Tänä vuonna Tieteessä julkaistiin 76 artikkelia. Kannatus jakautui laajalti, mutta kolmen kärki oli hyvin tasainen. Sijat ratkesivat muutamilla äänillä.

Vuoden jutut

1.  Aivot rakastavat musiikkia

Artikkeli kertoi, kuinka musiikki on paljon muutakin kuin kuuntelunautinto. Musiikkiharrastus vahvistaa aivoja ja kehittää kognitiivisia valmiuksia keskittymiskyvystä muistiin ja älyyn.

Artikkeli ilmestyi numerossa 11/2017. Kirjoittajat olivat tiedetoimittajat Panu Räty ja Kirsi Heikkinen.

2. Mitä koira näkee sinussa?

Artikkeli kysyi, miten paras ystävämme suhtautuu meihin ja mitä se meidän mielenliikkeistämme ja tekemisistämme tajuaa.

Artikkeli ilmestyi numerossa 6/2017. Kirjoittaja oli tiedetoimittaja Maija Karala.

3. Elämän suurimmat arvoitukset

Artikkeli kysyi, mitä nykytiede sanoo maailman pohdituimmista asioista, kuten tietoisuuden olemuksesta ja elämän tarkoituksesta.

Artikkeli ilmestyi numerossa 2/2017. Kirjoittajat olivat New Scientist -lehden tiedetoimittajia.

 

Lue Digilehdet.fi:ssä

Jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja, voit lukea voittoisat artikkelit Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevista linkeistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

 

Vuoden kannet

Tasainen oli myös kansiäänestys. Lämpenevän luonnon maapallojäätelö ja Eurooppaa valtaava susi hävisivät vain hienoisesti koiralle.

Äänestyksen voittajat

Arvonnassa muhkean tietokirjapaketin voittivat

Jaakko Rantanen, Hämeenlinna

Nikolas Uso, Helsinki

Veera Vedenpää, Teerijärvi

 

OJP.
Seuraa 
Viestejä310
Liittynyt18.1.2013

Aivot rakastavat musiikkia on vuoden juttu

- Niin, aivot rakastavat musiikkia. Miksi ? - J.S. Bachin säveltaidetta, musiikkia kuunnellessa , kuten kantaatteja, soolosellosarjaa, Toccara et fuge tai Goldberg muunnelmia puhumattakaan passioista ja oratorioista ymmärtää säveltäjän luovan intuuition perustuvan siihen Hengen voimaan, joka perustuu Pyhän Raamatun Sanaan. --J.S.Bachi säveltaiteen merkitys kirkastuu meille nykyihmisille Hänen rakkautta ilmentävissä sävellyksissän. - Hänen säveltaiteessa on sisäinen looginen rakenne, joka avaa...
Lue kommentti

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.
Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.

Punkilla on ikää sata miljoonaa vuotta.

Meripihkaan kivettyneet eläimet ovat melkein kuin valokuvia dinosaurusten ajasta. Nyt Myanmarista on löytynyt kivettynyttä meripihkaa, jonka sisällä on ikivanha punkki.

Pieni otus on imenyt itsensä täyteen dinosauruksen verta ja tarraa yhä kiinni dinosauruksen sulkaan. Muinaisen havupuun pihkaan on ikuistunut hetki sadan miljoonan vuoden takaa.

Meripihkasta on löytynyt aiemmin vanhempiakin ötököitä ja esimerkiksi kokonainen muinainen linnunpoikanen. Nyt löytynyt punkki on ensimmäinen suora todiste siitä, että nämä verenimijät kiusasivat myös muinaisia eläimiä.

Toki tiedetään, että punkkeja oli olemassa jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. On kuitenkin harvinaista, että sekä loiseläin ja kappale sen isäntää ovat kivettyneet samaan pihkanpalaseen.

Tutkijat eivät voi olla täysin varmoja, kuuluiko meripihkaan jämähtänyt sulka dinosaurukselle vai eräälle esihistorialliselle linnulle.

Tiedetään, että useat teropodien alalahkoon kuuluneet dinosaurukset olivat höyhenpeitteisiä. Teropodien kuuluisin edustaja on Tyrannosaurus rex. Teropodeista kehittyivät myös nykyiset linnut.

Pihkasta löytynyt punkki on tieteelle uusi ilmestys. Se edustaa aiemmin tuntematonta punkkilajia ja tutkijat antoivat sille nimeksi Deinocroton draculi, Draculan hirmuinen punkki.

Havupuun pihkaan on tarttunut muutakin kiintoisaa. Tutkijat löysivät useita meripihkaan kivettyneitä punkkeja, ja osaan niistä näyttää tarttuneen pieniä karvoja. Näiden karvojen tutkijat arvelevat olevan peräisin erään kuoriaislajin toukasta.

Nämä toukat elävät nykyäänkin lintujen ja nisäkkäiden pesissä ja popsivat pesänhaltijasta varisevaa kuollutta ihosolukkoa ja sulkia. Kun toukkia on paljon, niistä irtoilevat karvat voivat muodostaa pesän pohjalle maton.

Niinpä tutkijat päättelevät, että punkit ovat vierailleet jonkin sulkapeitteisen dinosauruksen pesässä, missä niihin on myös takertunut näitä toukkien karvoja.

Verenimijät karvoineen ja dinosauruksesta tai linnusta irronnut sulka ovat sitten jämähtäneet kiinni puun pihkaan, joka sopivissa olosuhteissa kivettyy ja vuosimiljoonien saatossa kerrostuu merenpohjaan.

Vaikka yksi punkeista on täynnä verta, joka mahdollisesti on peräisin dinosauruksesta, ei ole toivoakaan, että näistä muinaisjäänteistä saataisiin dinosauruksen dna:ta. Perimäaines ei säily ehjänä siinä kivettymisprosessissa, jossa meripihka muodostuu.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.