Taiteilijan näkemyksessä punaisena näkyvä radiopurske syntyy planeetan pinnalla ja liikuttaa valopurjeella kulkevaa avaruusalusta. Kuva: M. Weiss/CfA
Taiteilijan näkemyksessä punaisena näkyvä radiopurske syntyy planeetan pinnalla ja liikuttaa valopurjeella kulkevaa avaruusalusta. Kuva: M. Weiss/CfA

Ilmiölle löytynee aivan tavanomainen selitys, mutta tutkijat spekuloivat, että erittäin suurienerginen radiopurske voisi olla peräisin älykkään sivilisaation laitteesta.

Tutkijat ovat havainneet poikkeuksellisen voimakkaita radiopurskeita, joita sykkii avaruuteen tuntematon lähde kolmen miljardin valovuoden päässä meistä. Radiopurskeet ovat radiotaajuudella havaittavia signaaleita, joita synnyttää jokin erittäin voimakas kohde.

Signaalin lähde on nimeltään FRB 121102, ja se on paikannettu kaukaiseen kääpiögalaksiin. FRB tarkoittaa nopeaa radiopursketta (fast radio burst) ja numerosarja on päivämäärä, jolloin signaali ensi kertaa havaittiin, toinen marraskuuta 2012.

Yhdessä purskeessa vapautuva energiamäärä on tähtitieteellinen. Vain sekunnin murto-osassa purske tuottaa kvintiljoona joulea. Pidemmin sanottuna miljoona biljoona biljoonaa joulea – luvussa on 30 nollaa.

Tähtitieteilijä Brian Grensler Toronton yliopistosta on laskenut, että tuo energiamäärä kattaisi koko maapallon tarpeet 30 miljardiksi vuodeksi.

Näitä purskeita FRB 121102 siis synnyttää sarjatulella. Tähän mennessä purskeita on havaittu 150.

Elokuun lopussa avaruudesta älyllisiä signaaleja etsivän Breakthrough Listen -hankkeen teleskoopit kuitenkin havaitsivat tahdin kiihtyneen.

”Purskeita ei koskaan aiemmin ole tästä lähteestä havaittu näin suurella taajuudella”, kertoo hankkeen johtaja Andrew Siemion Berkeleyn yliopiston tiedotteessa.

Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner, jonka toive on löytää älyllistä elämää avaruudesta.

FRB-kohteita tunnetaan useita. Ei tiedetä vielä, mitä ne ovat, mutta maailmankaikkeudessa on vain rajallinen määrä ilmiöitä, jotka voivat tuottaa näin paljon energiaa.

Yksi selitys olisi vinhasti pyörivä neutronitähti, magnetar. Se on kasaan, kuin timantiksi, puristunut tähden jäänne, jonka magneettikenttä on valtavan voimakas.

Kun kyseessä kuitenkin on poikkeuksellisen voimakas ja toistaiseksi selittämätön signaali, on lupa spekuloida taas avaruusolennoilla.

Niin tekevät ainakin Harvardin yliopiston fyysikot Avi Loeb ja Manasvi Lingam. He pohtivat jo alkukeväästä julkaistuissa laskelmissaan, että kyse voisi olla lähettimenä toimivasta massiivisesta rakennelmasta.

Se voisi olla eräänlainen lähetin, jonka rakentamiseen tarvittaisiin toki aivan julmetusti energiaa.

Loeb ja Lingam laskevat, että järkevintä olisi hyödyntää planeettakunnan oman tähden tuottamaa energiaa lähettimen käyttämiseen. Tällöin tarvittaisiin kaksi kertaa Maan kokoinen planeetta keräämään tarpeeksi valoa.

Tämä on fysiikan lakien puitteissa aivan mahdollista, mutta ihminen ei tällaista laitetta kykene vielä rakentamaan.

Kun puhutaan tällaisista mittakaavoista ja tehoista, laite vaatisi myös niin paljon jäähdyttämistä, että itse lähettimen pitäisi myös olla kahden Maan kokoinen.

Miksi sitten tällainen laite rakennettaisiin? Tutkijat spekuloivat, että teholla voitaisiin ajaa massiivista valopurjeella varustettua avaruusalusta, jolla voisi matkata toisiin tähtiin.

Kolmas ja tavanomaisempi selitys on, että signaali on peräisin kyseisen kääpiögalaksin keskellä olevasta supermassiivisesta mustasta aukosta, jonka ympäriltä purkautuu ainetta suihkuina.

FRB 121102 sijaitsee noin sadan valovuoden säteellä galaksinsa ytimestä, joten kyse voi hyvin olla yhdestä ja samasta lähteestä.

Oli signaali sitten muukalaisperäinen tai jotain muuta, sen lähtiessä aurinkokuntamme oli vain pari miljardia vuotta vanha ja maapallolla vain alkeellista, yksisoluista elämää. Signaalien saapuminen FRB 121102 -kohteesta meille kestää kolme miljardia vuotta.

Höpselsson
Seuraa 
Viestejä69
Liittynyt4.3.2017

Voimakas radiopurske herätti uumoilut avaruuden älystä

MrNewTime2 kirjoitti: Jännä että Aurinko heräsi pienellä viiveellä työntämään itsensä sisältä liikettä / energiaa / työntävää voimaa isosti. Maapallolla isoja hurrikaaneja on tähän aikaan vuodesta muutenkin, mutta saiko Maapallon keskustakin extra-annoksen pimeää työntävää voimaa tuosta kohteesta? Mielenkiintoista seurata havaitaanko muilla planeetoilla energiapurkauksia lähiaikoina. MrNewTime Ihan turha seurata havaintoja koska voihan sitä höpöttää. Mutta astronomit trolleina tekevät turhia...
Lue kommentti

Nonsenso eterno

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.