Biologisia ikäeroja alkaa syntyä parinkympin tietämissä, neljänkympin jälkeen ne suurentuvat. Kuva: Shutterstock
Biologisia ikäeroja alkaa syntyä parinkympin tietämissä, neljänkympin jälkeen ne suurentuvat. Kuva: Shutterstock

Keho ei läheskään aina noudata syntymäpäiviä.

Minkä ikäinen olet? Kun meiltä tätä kysytään, laskemme tietysti aikaa syntymämme päivästä. Kalenterivuodet eivät kuitenkaan ole koko totuus iästä.

Sisällämme raksuttaa myös biologinen vanhenemiskello, ja sen lukema voi näyttää jotain ihan muuta kuin kronologinen kalenteri.

Varmaan jokainen kohtuullisen määrän vuosia kerännyt on pannut asian merkille itsekin. Jotkut viisikymppiset vaikuttavat ikäistään nuoremmilta, kuin olisivat vasta viettäneet nelikymppisiään. Jotkut taas ovat rypistyneet tai jotenkin muuten vanhentuneet kuin lähestyisivät kuudenkympin rajapyykkiä.

Ikääntymisbiologit koettavat selvittää, mikä tuottaa kronologisen ja biologisen iän erot, jotka voivat olla paljon suurempiakin kuin vuosikymmen suuntaan tai toiseen. Eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa yhden 38-vuotiaan biologinen vuosikello näytti  61:tä.

Ikiä on monta

Mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä ilmeisemmäksi käy, että meillä on itse asiassa monta ikää. Tätä nykyä tutkijat puhuvat jo kasvoiästä, sydäniästä, veri-iästä, glykaani-iästä ja epigeneettisestä iästä.

Nämä kaikki voivat vaihdella ihmisestä toiseen mutta myös yhdessä yksilössä. Samankin ihmisen kehon eri osat saattavat vanheta eri tahtiin.

Vakiintuneen ikääntymisteorian mukaan vanheneminen johtuu telomeereistä. Ne ovat kromosomiemme suojapäitä, joiden tehtävä on pitää dna-kierteet koossa. Telomeerit lyhenevät joka kerran, kun solut jakautuvat. Kun ne on kulutettu loppuun, solu kuihtuu ja kuolee.

Nyt kannatusta keräävän uuden näkemyksen mukaan ikääntyminen onkin sivuvaikutus ja johtuu siitä, että solujen jakautuessa syntyy dna-virheitä, joiden korjaaminen kuluttaa paljon energiaa. Toisilla virheitä kertyy nopeammin kuin toisilla.

Aivot tuntuvat kunnossa

Muun kehomme tavoin aivot voivat vanheta ikävuosiamme joutuisammin – ja se tuntuu laajalti. Se vaikuttaa paitsi henkiseen suorituskykyyn myös ruumiilliseen kuntoon.

Tutkimuksissa on havaittu, että aivoiltaan ikäänsä vanhemmat pärjäävät keskimääräistä heikommin kognitiivisissa testeissä, esimerkiksi loogisen päättelyn tehtävissä. Heidän keuhkonsa toimivat tavallista huonommin, he kävelevät normaalia hitaammin, ja kuoleman riski on kohonnut.

 

Lue lisää

Marraskuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa brittiläinen tiedetoimittaja Helen Thomson kertoo, miten biologista ikää voi selvittää, mitkä tekijät ikääntymistä jouduttavat ja miten sitä parhaiten voisi viivyttää.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Liikunta nostaa kehon lämpötilaa ja vaikuttaa aivoissa ruokahalua sääteleviin hermosoluihin.

Juoksulenkin jälkeen olo voi olla kumman kylläinen, vaikka liikunnan ajattelisi pikemminkin lisäävän ruokahalua.

Tätä ihmetteli hiljattain New Yorkin lääketieteellisen Albert Einstein -korkeakoulun neurotieteilijä, apulaisprofessori Young-Hwan Jo. Hänellä on tapana juosta kolmen vartin lenkki kotinsa läheisellä radalla muutaman kerran viikossa, Treeni tuntui aina vähentävän hänen ruokahaluaan useiksi tunneiksi.

Aiemman tutkimustyönsä perusteella Jo pohti, voisiko syynä olla kehon lämpötilan nousu urheillessa, ja voisiko se vaikuttaa eräisiin hermosoluihin niin, että aivot lähettävät näläntunnetta vähentävää signaalia.

Jo on erikoistunut tutkimaan aivojen hypotalamusta, jolla on tärkeä rooli aineenvaihdunnan ja sitä kautta painon säätelyssä. Hypotalamuksen eräässä osassa on niin sanottuja pro-opiomelanokortiini-hermosoluja (pomc), jotka vaikuttavat ruokahaluun.

Kollegoidensa kanssa Jo päätti tutkia, reagoivatko nämä näläntunnetta hillitsevät hermosolut jotenkin lämpöön. Se voisi olla mahdollista, sillä kaikki näistä hermosoluista eivät ole veri-aivoesteen takana suojassa, vaan pystyvät reagoimaan veressä kiertäviin ravinteisiin ja hormoneihin.

Reagoivat ne, selvisi hiirikokeissa. Osa näistä hermosoluista näyttää reagoivan lämmönnousuun samalla tavalla kuin tuntohermosolut ärsyyntyvät chilin sisältämästä kapsaisiinista.

Pomc-hermosoluissa on siis samantyyppinen reseptori kuin chilin poltetta aistivissa soluissa. Myös kapsaisiinin on osoitettu tutkimuksissa vähentävän nälän tunnetta.

Ensimmäisessä kokeessa tutkijat ottivat hiiren hypotalamuksesta kudosta ja ärsyttivät hermosoluja joko lämmöllä tai kapsaisiinilla. Noin kaksi kolmasosaa pomc-soluista reagoi näihin.

Sitten tutkijat kokeilivat chilin ja lämmön vaikutusta elävillä hiirillä.

Kun hiirten hermosoluihin ruiskutettiin kapsaisiinia, ne söivät seuraavan 12 tunnin aikana vähemmän ruokaa kuin yleensä. Kun chiliä aistiva reseptori tukittiin eli kapsaisiini ei päässyt vaikuttamaan hermosoluihin, hiiret söivät normaalisti.

Toinen ryhmä hiiriä pantiin vipeltämään juoksupyörään 40 minuutiksi samalla, kun tutkijat mittasivat niiden kehon ja hypotalamuksen lämpötilaa. Pyörässä juoksevan hiiren ruumiinlämpö nousi nopeasti ja säilyi tunnin verran lepotilaa korkeampana.

Treeniä saaneet hiiret söivät kokeen jälkeen puolet vähemmän ruokaa kuin häkissä velttoilleet lajitoverinsa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28416
Liittynyt16.3.2005

Liikunta vie näläntunnetta niin kuin chili

Käyttäjä7668 kirjoitti: Nonni. Neutroni on näköjään tuhonnu aivonsa chilillä. Onneksi olkoon. Joo, ilmankos olen kestänyt tätä palstaa niin kauan. No, muutama hermosolu vähän pihisee ja niitä varten on enemmän chilejä kasvamassa kuin koskaan. Kaikki mikä on tekemisen arvoista on myös överiksi vetämisen arvoista.
Lue kommentti
Adolf Hitler vuonna 1930. Kuva: Bundesarchiv, Bild 102-10541 / Georg Pahl
Adolf Hitler vuonna 1930. Kuva: Bundesarchiv, Bild 102-10541 / Georg Pahl

Uusi ranskalainen tutkimus pyrkii jälleen hautaamaan salaliittoteoriat, joiden mukaan Hitler ei olisi surmannut itseään bunkkerissa vuonna 1945, vaan paennut Argentiinaan.

Adolf Hitler surmasi itsensä bunkkerissaan huhtikuun 30. päivänä 1945 ottamalla syanidikapselin ja ampumalla itseään päähän.

Historiantutkijat ovat tästä laajasti yksimielisiä. Hitlerin kuoleman jälkeiset sekavat olosuhteet ja neuvostojohtaja Josif Stalinin hämäävä vihjailu, että Hitler olisi sittenkin yhä elossa, ovat kuitenkin pitäneet hengissä toinen toistaan oudompia salaliittoteorioita.

Hitlerin on esimerkiksi väitetty paenneen sukellusveneellä Argentiinaan, missä Josef Mengele ja Adolf Eichmann piileskelivät sodan jälkeen.

Nyt Hitlerin hampaita analysoineet ranskalaiset tutkijat toivovat viimein voivansa laittaa huhuille stopin.

”Hampaat ovat aidot, siitä ei ole mitään epäilystä. Tutkimuksemme todistaa, että Hitler kuoli vuonna 1945”, sanoo ranskalaisen Versailles’n yliopiston professori, patologi Philippe Charlier uutistoimisto AFP:lle.

Usean hautaamisen ja polttamisen jäljiltä natsi-Saksan führeristä ei enää ole jäljellä kuin muutama luunkappale: joitakin hampaita ja pala kalloa.

Berliiniin marssineet neuvostojoukot löysivät Hitlerin jäänteet toukokuun alussa 1945 ja tunnistivat palaneen ruumiin hammaskarttojen avulla. Alaleuka ja pala kalloa lähetettiin Moskovaan arkistoitavaksi, ja ne ovat yhä venäläisten hallussa.

Viisi ranskalaista patologia ja tutkijaa sai nyt Venäjän valtionarkistolta ja turvallisuuspalvelu FSB:ltä luvan analyisoida hampaita. Kyseessä on ensimmäinen kerta vuoden 1946 jälkeen, kun hampaita on päästy tutkimaan, Charlier sanoo. Tutkimuksen julkaisi nyt European Journal of Internal Medicine.

Siinä selvisi seuraavaa. Diktaattori kärsi erittäin huonoista hampaista ja joutui käyttämään proteesia. Kuollessaan Hitlerillä oli suussaan enää muutama oma hammas, ja tutkijat löysivät purukalustosta hammaskiveä.

Hitlerin käyttämästä hammasproteesista löytyi sinisiä jäämiä, jotka tutkijoiden mukaan johtuivat todennäköisesti syanidin ja proteesin sisältämän metallin kemiallisesta reaktiosta.

Mitään jäämiä lihasta ei hampaissa ollut, mikä sopii yksiin sen tiedon kanssa, että Hitler oli kasvissyöjä.

Syanidikapselin otettuaan Hitler varmisti kuoleman ampumalla itsensä, mutta tutkijoiden mukaan hän tuskin painoi aseen piippua suuhunsa. Hampaissa ei ollut jäämiä ruudista. Kenties Hitler ampui itseään otsaan.

Diktaattorin pääkallo ei ole säilynyt, mutta venäläisillä on hallussaan kallonpala, jonka esitetään kuuluneen Hitlerille. Siinä on selvä luodinreikä vasemmalla puolella.

Tutkijat vertasivat kallonpalasen muotoja Hitleristä vuosi ennen tämän kuolemaa otettuihin röntgenkuviin ja totesivat, että palanen täsmää Hitlerin kalloon. Varsinaisia näytteitä tutkijat eivät saaneet kallonpalasta ottaa.

Kallonpalasta on kiistelty pitkään, sillä sen ei voida aukottomasti todistaa kuuluneen Hitlerille. Vuonna 2009 tehty amerikkalaistutkimus esitti dna-näytteiden perusteella, että kallonpala olikin todennäköisesti peräisin 20–40-vuotiaalta naiselta.

Alaleuka ja hampaat ovat kuitenkin kiistattomasti Hitlerin, tutkijat sanovat. Alun pitäenkin Hitlerin jäänteet tunnistettiin juuri hampaiden perusteella.

”Hitlerin hampaat olivat niin huonot – erityisen huonot – että pelkästään niiden avulla voitiin tunnistaa hänen jäänteensä”, Hitlerin jäänteitä aiemmin tutkinut patologi Mark Benecke kirjoitti.

ovolo
Seuraa 
Viestejä5810
Liittynyt7.7.2007

Hitlerin hampaissa näkyy syanidin merkit

Lyde19 kirjoitti: Hitler lensi kuuhun Von Braunin tekemällä raketilla muiden huippunatsien kanssa. Hän jätti klooninsa maahan jonka hampaita nyt tutkitaan. Näin on! Meillähän on visuaalisia todisteita siitä, kun kuuta kiertävä satelliitti otti kuvia kartoittaessaan kuun pimeää puolta. Ennen lähtöään kuuhun roiski vähän syanidia vanhoille tekohampailleen.
Lue kommentti