Täysikuu on tänään komea, jos näkymä horisonttiin vain on esteetön.
Täysikuu on tänään komea, jos näkymä horisonttiin vain on esteetön.

Seuraavan kerran vastaavaa nähdään vasta kesäkuussa 2062.

Ensi yönä on vuoden pisin päivä ja täysikuu yhtä aikaa. Kuu on täysi maanantaina kello 14:02 ja kesäpäivänseisaus koittaa virallisesti tiistain puolella kello 1:34.

Aurinko nousee siis pohjoisemmaksi kuin muina päivinä, ja Kuu jää vastaavasti ennätyksellisen alas horisonttiin. Yhteensattuma on harvinainen, mutta ei odotettavasti kovin poikkeuksellisen näköinen, arvioi Santeri Manninen Tähtitieteellinen yhdistys Ursasta.

”Kuu on tänään todella matalalla, vain 11 astetta horisontin yläpuolella. Kuun valo kulkeutuu tavallista paksumman ilmakehäkerroksen läpi ja näyttää siksi punertavammalta.”

Pohjois-Suomessa Kuu jää vieläkin alemmas. Esimerkiksi Rovaniemellä se nousee vain viisi astetta horisontin yläpuolelle. Näin matalalla Kuu näkyy vain, mikäli näkymä etelän suuntaan on esteetön.

Mikäli Kuu on näkyvissä, se näyttää tänä yönä tavallista komeammalta.

”Mitä matalammalla Kuu on, sitä suuremmalta se näyttää. Ilmiö tunnetaan kuuilluusiona”, Manninen mainitsee.

Tästä johtuen hienoimmat kuukokemukset saadaan usein kiertolaisen noustessa tai laskiessa. Havaintoharhan syy voi olla siinä, että yksin korkealla taivaalla olevat kohteet näyttävät pienemmiltä kuin horisontissa, missä niille näkyy vertailukohtana esimerkiksi puita ja rakennuksia.

Toinen mahdollinen selitys liittyy ihmisen kokemukseen perspektiivistä. Kun katsomme esimerkiksi horisontissa näkyvää pilveä, arvaamme sen isommaksi kuin täysin saman kokoiselta näyttävän pilven suoraan päämme yläpuolella: näyttäväthän esineet matkan päästä pienemmiltä kuin läheltä.

Niinpä täysin samankokoisena pysyvä Kuu voidaan tulkita horisontissa killuessaan isommaksi taivaankappaleeksi kuin korkealla taivaalla. Taivaalla Kuu tuntuu olevan lähempänä katsojaa kuin horisontissa.

Kuun vaiheet osuvat samoille päiville 19 vuoden sykleissä, mutta ihan näin usein täysikuuta ei kesäpäivänseisauksena nähdä. Tämä johtuu siitä, että käyttämämme gregoriaaninen kalenteri on synkronoitu paremmin Auringon kuin Kuun kanssa. Siksi Kuun ilmiöt eivät osu vuosittain samoille päivämäärille.

Kuukausikaan ei ole ihan nimensä veroinen. Tosiasiassa Kuun vaiheet toistuvat 29 vuorokauden, 12 tunnin, 44 minuutin ja 2,9 sekunnin sykleissä.

Viimeksi täysikuu ja kesäpäivänseisaus osuivat yksiin joko vuonna 1948 tai 1967, laskutavasta riippuen.

Vuonna 1948 Kuu oli suurimmillaan ja päivä pisimmillään lähes yhtäaikaisesti, vajaan tunnin sisällä toisistaan. Kun Kuun sykli 19 vuotta myöhemmin eli vuonna 1967 toistui, tapahtumat osuivat taas lähes yhtä lähekkäin, vain muutaman tunnin sisään.

Tänään täysikuu ja kesäpäivänseisaus osuvat suunnilleen 11,5 tunnin päähän toisistaan. Edellisen kerran tapahtumat osuivat 12 tunnin sisään toisistaan vuonna 1986. Saman vuorokauden aikana ne nähtiin viimeksi 2005.

Samalle päivälle nämä taivaantapahtumat osuvat seuraavan kerran 21. kesäkuuta 2062.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.