Kuvanteko tietokoneella oli uutta ja ihmeellistä.

”Tietokonegrafiikan avulla saadaan aikaan hätkähdyttäviä kuvia, kuutamoita ja maatamoita”, hehkuttaa teksti jutun ”Kuvanteon kumous” alussa numerossa 2/1986. Vieressä on suttuisena ja pikselisenä kuvana ikään kuin näkymä Kuun kamaralta, ja taivaalla möllöttää ”Maa”, joka näyttää lelutehtaan valmistamalta eksoplaneetalta.

Tekniikan keskeneräisyyden toki hahmottaa myös jutun kirjoittaja, elektroniikkaan ja tietotekniikkaan erikoistunut tutkijaprofessori Yrjö Neuvo:

”Kuvallisen tiedon käsittely vaatii tietokoneelta lukuisia nopeita laskutoimituksia ja siksi paljon muistitilaa. Ihmisen silmät ja muu näköjärjestelmä ovat niin hieno ja suorituskykyinen kokonaisuus, että tietokoneella on tiedonkäsittelijänä vastaavaan vielä tavattoman pitkä matka.”

”Tavallisen tietokoneen kuvaruudulla – – jos halutaan kirjapainotasoinen kuva, tarvitaan vähintään 1 000 x 1 000 eli miljoona kuvapistettä. Muuten kuvan havaitsee tarkemmin katsottaessa muodostuvan pienistä neliöistä – –. Miljoona kuvapistettä vaatii kuitenkin tietokoneen muistissa vähintään miljoona muistipaikkaa jo pelkästään mustavalkoisia kuvia tehtäessä. Tämä on kaksi kertaa niin paljon kuin tavallisissa kotitietokoneissa. Niiden muisti on yleensä korkeintaan 64 kB.”

”Värien lisääminen tuntuu kovin yksinkertaiselta, mutta on muistettava, että kaksinkertaistettaessa värien määrä tarvitaan jokaista kuvapistettä kohti kaksinkertainen määrä muistia.”

”Kolmiulotteisten kuvien aikaansaaminen vaatii koneelta paljon laskenta- ja muistikapasiteettia. Niinpä kotitietokoneilla ja tavallisilla keskikokoisilla tietokoneilla ei kappaleiden kolmiulotteinen kuvaaminen onnistu vielä pitkään aikaan, puhumattakaan siitä, että näitä kuvia käänneltäisiin ja liikuteltaisiin kuvaruudulla.”

Elokuvateollisuus alkoi toden teolla käyttää tietokonegrafiikkaa sellaisissa teoksissa kuin Tron (1982) ja The Last Starfighter (1984). Kevyesti se ei käynyt:

”Tällaisen toiminnan valtavaa muistitarvetta kuvaa hyvin se, että maailman suurin tietokone Cray X-PM tarvitsi yhden Starfighter-elokuvassa käytetyn avaruusaluksen luomiseen tietokoneaikaa viisi minuuttia. Tätä ennen oli tietenkin tehty valtavasti ohjelmointityötä pienempien koneiden avulla. Ja yhdestä kuvasta on vielä pitkä matka siihen, että avaruusalus liikkuu tyhjiössä luonnollisen näköisenä – niin kuin tuossa elokuvassa tapahtui.”

Elämyksiä uteliaalle jo 35 vuotta

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 10. lokakuuta 1980. Yleistajuinen tiedelehti perustettiin suomalaisen tiedeyhteisön aloitteesta.

Nimeksi valittiin tulevaisuutta henkivä Tiede 2000. Kun uusi vuosituhat alkoi, nimi lyhennettiin muotoon Tiede.

Päätoimittajina ovat toimineet Jali Ruuskanen, Tuula Koukku ja Jukka Ruukki.

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1567
Liittynyt12.4.2005

Vuonna 1986 pikselinenkin grafiikka näytti hienolta

Heikki Hopo 11.09.2015 klo 02:36 How "oldschool" graphics worked Mitä Oldschoolia tuo nyt on? Rasterinäytöt ja kaikki. Tektronix 4010 vektoripiirtoinen muistikuvaputki vasta oli jotakin. Kun sen himmeää kuvaa tuijotti hämärässä huoneessa, niin tiesi tekevänsä tietokonegrafiikkaa. Nuorisolle tiedoksi, että laite oli oikeastaan kuvaputkipiirturi, jossa alkeellinen vuorovaikutus oli mahdollista.
Lue kommentti

Vanha jäärä

pmk
Seuraa 
Viestejä1855
Liittynyt1.1.2010

Vuonna 1986 pikselinenkin grafiikka näytti hienolta

Vanha jäärä kirjoitti: Heikki Hopo 11.09.2015 klo 02:36 How "oldschool" graphics worked Mitä Oldschoolia tuo nyt on? Rasterinäytöt ja kaikki. Tektronix 4010 vektoripiirtoinen muistikuvaputki vasta oli jotakin. Kun sen himmeää kuvaa tuijotti hämärässä huoneessa, niin tiesi tekevänsä tietokonegrafiikkaa. Nuorisolle tiedoksi, että laite oli oikeastaan kuvaputkipiirturi, jossa alkeellinen vuorovaikutus oli mahdollista. Meillä oli tuollainen 4010 rumpupiirturin vieressä, jolla hoidettiin piirrosten...
Lue kommentti