Pcr mullisti rikostutkimuksen ja arkeologian – noin aluksi.

”Sherlock Holmes istui laboratoriossaan tutkimuspöydän ääressä aamutakkiinsa kääriytyneenä ja työskenteli kiivaasti jonkin kemiallisen tutkimuksen kimpussa.”

”– Katsohan, Watson. Tuolla koeputkessa valmistuu miljoonia kopioita pienestä dna-pätkästä, jonka otin tästä hiuksesta. Ja niistä näen, onko murhaaja se, jota epäilen.”

”Jos Sherlock Holmes ratkoisi rikoksia tässä ajassa, tohtori Watson kuvaisi etsiväystävänsä työskentelyä juuri noin. Uusi monistusmenetelmä on muuttanut dna-tutkimukset rutiiniksi.”

Näin alkoi biokemian dosentti Ann-Christine Syväsen juttu ”Vain pieni pätkä dna:ta” numerossa 5/1992.

”Moniin geenitutkimuksiin tarvitaan dna:ta niin runsaasti, ettei tätä määrää saada helposti suoraan kudoksista tai soluista. Dna:ta on tehtävä lisää keinotekoisesti.”

”Aiemmin dna:ta valmistettiin kloonaamalla: haluttu molekyyli siirrettiin esimerkiksi bakteeriin, jossa dna lisääntyi sitä mukaa, kuin isäntäsolu jakautui. – – Työ vaati erikoislaboratorion ja vei viikkoja.”

”1983 yhdysvaltalainen Kary Mullis keksi monistamiseen uuden menetelmän, pcr-tekniikan, ja mullisti koko dna-tutkimuksen.”

”Pcr-menetelmä eli polymeraasiketjureaktio monistaa mistä tahansa dna-jaksosta miljoonia kopioita muutamassa tunnissa ilman ihmeempiä välineitä: kopiointiin tarvitaan vain pipettejä, koeputkia ja polymeraasientsyymiä – tästä koko menetelmä on saanut nimensä.”

”Paitsi nopea pcr on myös hyvin herkkä menetelmä: dna:ta tarvitaan erittäin vähän, yksikin molekyyli voi riittää. Pikkuruinen näyte saadaan esimerkiksi veri-, sperma- tai sylkipisarasta, hiuksesta tai kynnen kappaleesta.”

”Pcr on mahdollistanut aivan uudenlaiset dna-tutkimukset – rikostutkimus on vain yksi esimerkki. Dna:ta monistamalla saadaan tarkkaa tietoa mm. perinnöllisistä sairauksista ja lajien evoluutiosta. Onpa syntynyt kokonaan uusi tutkimusalakin, molekyyliarkeologia.”

”Monia vanhojakin, selvittämättömiksi luultuja mysteerejä ratkotaan nykyisin pcr:n avulla. – – Venäjällä – – varmistutaan tsaariperheen jäännöksiksi uskotusta hautalöydöstä. – – Myös Egyptin faraoiden paljon puhutut sukulaissuhteet voitaisiin viimein selvittää, koska muumioistakin saadaan riittävästi dna:ta.”

”Tutkijat vertailevat ammoin kadonneiden eläinten dna:n emäsjärjestystä eläviin lajeihin. Näin todistettiin esimerkiksi Siperian mammutin ja nykynorsun läheinen sukulaisuus.”

Sittemmin pcr on ollut mahdollistamassa ihmisen ja monen muun eliölajin koko perimän lukemista.

Elämyksiä uteliaalle jo 35 vuotta

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 10. lokakuuta 1980. Yleistajuinen tiedelehti perustettiin suomalaisen tiedeyhteisön aloitteesta.

Nimeksi valittiin tulevaisuutta henkivä Tiede 2000. Kun uusi vuosituhat alkoi, nimi lyhennettiin muotoon Tiede.

Päätoimittajina ovat toimineet Jali Ruuskanen, Tuula Koukku ja Jukka Ruukki.