Odotukset olivat pessimistisempiä kuin vielä 1980-luvun alussa.

”Fuusioenergia on samanlaista ydinenergiaa kuin Aurinko tuottaa. – – Fuusioenergian tekee erityisen tavoiteltavaksi se, että sopivaa polttoainetta on lähes rajattomasti. Litrasta vettä saadaan deuteriumia (raskasta vetyä) määrä, joka vastaa energiasisällöltään tynnyrillistä öljyä. – – Toinen merkittävä etu on fuusioenergian saasteettomuus. Reaktiotuotteet eivät ole radioaktiivisia.”

Näin tiedetoimittaja Sampsa Heilä aloitti juttunsa ”Fuusiosähköä verkkoon 2050” numerossa 6/1994. Hän jatkoi selittämällä, miksei fuusiovoimaloita vielä ollut:

”Auringon voimien valjastaminen energian tuotantoon on Maassa hyvin vaikeaa, sillä fuusio edellyttää yli sadan miljoonan asteen lämpötilaa. – – Plasman käyttäytymisen huono tuntemus ja hallinta on ollut yksi syy siihen, että fuusioreaktoreiden kehitystyö on edennyt arveltua hitaammin.”

”Esimerkiksi Tiede 2000 -lehden ensimmäisessä numerossa 1/1980 asiantuntijat kirjoittivat, että ”tänään fuusioreaktorin toteutuminen näyttää olevan parinkymmenen vuoden päässä”. Nyt tiedämme, että tämäkin arvio oli liian optimistinen.”

Edistystä oli kuitenkin tapahtunut:

”Vaikeuksista huolimatta työssä on saavutettu ratkaisevia edistysaskeleita: riittävän korkea lämpötila on koereaktoreissa jo rutiinia, ja kuuman plasman koossapitäminenkin hallitaan melko hyvin.”

”Eurooppa on fuusiotutkimuksen kärjessä 1983 valmistuneen yhteiseurooppalaisen Jet-tutkimusreaktorin (Joint European Torus) ansiosta. Tämä Englannin Culhamissa Oxfordin lähellä sijaitseva laite on maailman suurin fuusioreaktori.”

”– Nyt kokeissa ollaan hyvin lähellä break-eveniä eli tilannetta, jossa energiaa syntyy yhtä paljon kuin kuluu, sanoo tekniikan tohtori, erikoistutkija Seppo Karttunen Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT Energia -tutkimusyksiköstä.”

”– Nykyiset reaktorit osoittavat jo sen, että fuusio on teknisesti mahdollinen. Niillä ei kuitenkaan voida saada aikaan jatkuvaa, itseään ylläpitävää fuusiopaloa, joka olisi kaupallisen tuotantoreaktorin edellytys. Jatkuva palo edellyttää kooltaan vielä Jetiäkin suurempaa reaktoria, koska monet asiat ovat suhteessa reaktorin kokoon. Mitä suurempi plasmamassa on, sitä helpompi sen keskusta on eristää ja pitää koossa, Karttunen sanoo.”

”Seuraavan sukupolven koereaktori on jo suunnitteilla. Laite on niin mittava, että se rakennetaan Euroopan, Yhdysvaltojen, Japanin ja Venäjän yhteishankkeena. – – Iter-reaktorin (International Thermonuclear Experimental Reactor) rakennuskustannukset ovat noin 30 miljardia markkaa. Reaktorin suunnittelu aloitettiin jo 1992, ja sijoituspaikasta on määrä päättää viimeistään 1996. Suunnitelmien mukaan reaktoria aletaan rakentaa 1998, ja sen arvioidaan valmistuvan vuoteen 2005 mennessä.”

”Kaupallinen fuusioenergia toteutuu Karttusen mukaan aikaisintaan 2040–2050. Iterin koeohjelma vie todennäköisesti ainakin 15 vuotta. Kaupallisen voimalan prototyypin rakentaminen saattaisi tällöin alkaa 2020-luvulla, ja työ saataisiin valmiiksi 2030-luvulla. Vasta tämän jälkeen voitaisiin ryhtyä rakentamaan sähköverkkoon energiaa tuottavia fuusiovoimaloita.”

Loppujen lopuksi Iter-laitosta alettiin rakentaa vasta 2010-luvun alussa. Se nousee Saint-Paul-les-Duranceen Etelä-Ranskaan. Iter-koereaktorin odotetaan valmistuvan testikuntoon vuonna 2020.

Elämyksiä uteliaalle jo 35 vuotta

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 10. lokakuuta 1980. Yleistajuinen tiedelehti perustettiin suomalaisen tiedeyhteisön aloitteesta.

Nimeksi valittiin tulevaisuutta henkivä Tiede 2000. Kun uusi vuosituhat alkoi, nimi lyhennettiin muotoon Tiede.

Päätoimittajina ovat toimineet Jali Ruuskanen, Tuula Koukku ja Jukka Ruukki.