Radikaalit oikeistopuolueet jylläsivät vaaleissa lähes kaikissa Euroopan maissa.

”Ranskalainen politiikantutkija Jean Yves Camus sanoo, etteivät nykyiset äärioikeistolaiset puolueet ole perinteistä äärioikeistoa, uusnatseja tai uusfasisteja, sillä ne eivät välttämättä palvo olemassa olevaa valtiota, kuten perinteinen äärioikeisto tekee. Ne saattavat jopa hylätä valtionsa petollisena. Camus’n mukaan radikaalit oikeistopuolueet rakentavat asioille, jotka valtapuolueet ovat hylänneet Euroopan unionin ja globalisaation nimissä. Ne ajavat protektionistista kapitalismia ja kansallista itsemääräämisoikeutta ja vastustavat monikulttuurisuutta ja muukalaisia.”

Näin kirjoittaa poliittisen historian professori Seppo Hentilä jutussaan ”Globalisaatio antaa vauhtia ääriliikkeille” numerossa 8/2002.

”Oikeistoradikaalit puolueet eroavat uusnatsismista ja -fasismista ratkaisevasti myös siinä, että ne haluavat toimia parlamentarismin ja oikeusvaltion pelisääntöjen mukaan. Ne hylkäävät väkivallan ja sanoutuvat ehdottomasti irti Hitlerin Saksan hirmuteoista.”

”Camus’n mukaan myös yleinen käsitys äärioikeiston kannattajista on liian stereotyyppinen. Heitä pidetään yksinomaan modernisoitumisprosessin uhreina, syrjäytyneinä ihmisinä, jotka eivät ole kyenneet löytämään paikkaansa nopean teknologisen kehityksen ja yhteiskunnallisen murroksen maailmassa.”

”Useat tutkimukset viittaavat siihen, että oikeistoradikalismin keskeisiä syitä ovat hyvinvointisovinismi ja itsekkyys, jotka johtuvat kilpailuyhteiskunnan raaistumisesta ja karrieeri- ja suoritusideologian noususta. Tämän ideologian mukaan yhteiskunnan ”häviäjät” ovat itse syypäitä omaan elämäntilanteeseensa ja ”voittajilla” on oikeus halveksia heikompiaan ja aggressiivisesti puolustaa omaisuuttaan ”vieraita” vaatimuksia vastaan.”

”Asenteellista oikeistoradikalismia ei enää esiinnykään ainoastaan yhteiskunnan alemmissa kerroksissa, vaan se saa kannatusta myös yhteiskunnan hyväosaisilta. Oikeistoradikaalit eivät ole vain sosiaalisesti syrjäytyneitä, nahkatakkisia ja päänsä paljaaksi ajaneita väkivaltaisia öykkäreitä. Jokseenkin kaikki tutkimukset Euroopan eri maista osoittavat järkyttävän totuuden: yhä useampi ns. tavallinen nuori halveksii ulkomaalaisia, vammaisia ja kodittomia, toivoo voimakasta, autoritaarista valtiota ja haluaa toteuttaa näkemyksensä kurista ja järjestyksestä myös omatoimisesti.”

”Näköpiirissä ei lähitulevaisuudessa ole mitään sellaista, mikä kohentaisi edustuksellisen demokratian uskottavuutta. Toisaalta ei ole syytä myöskään maalata uhkakuvia demokratian romahduksesta. Saamme tyytyä siihen, että kuvaruuduissamme kerrotaan tutuiksi käyneitä uutisia: äänestysprosentit alenevat, populistijohtajat latelevat lupauksiaan, ja globalisaatiota vastustavat aktivistit liikkuvat maailman huippujohtajien kintereillä.”

Elämyksiä uteliaalle jo 35 vuotta

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 10. lokakuuta 1980. Yleistajuinen tiedelehti perustettiin suomalaisen tiedeyhteisön aloitteesta.

Nimeksi valittiin tulevaisuutta henkivä Tiede 2000. Kun uusi vuosituhat alkoi, nimi lyhennettiin muotoon Tiede.

Päätoimittajina ovat toimineet Jali Ruuskanen, Tuula Koukku ja Jukka Ruukki.