Apinoista löytyy lähes kaikki, mitä on pidetty ihmisyyden ydinaineksena.

”Vielä 1960, vain 50 vuotta sitten, ihmisen ainutkertaisuuden merkiksi riittivät työkalut, sillä muut eläimet eivät niitä käyttäneet. Sitten nuori amatööribiologi Jane Goodall sähkötti työnantajalleen, kuululle antropologille Louis Leakeylle nähneensä, että simpanssit taittavat oksista termiittionkia. Kun kävi ilmi, että muutkin apinat valmistavat kekseliäitä työkaluja, Leakey totesi: työkalu on määriteltävä uudelleen tai simpansii hyväksyttävä ihmiseksi.”

”Hämmennyksen mentyä ei tehty kumpaakaan. Olihan meillä kieli. Sitä eivät muut eläimet tunteneet. Sitten Washoe-simpanssi oppi viittomakielen, ja kenttätutkimukset osoittivat, että luonnossa apinat tekevät äänillään ja eleillään kaikkea sitä, mitä ihmiset puheellaan: välittävät tietoa, pyytävät, neuvovat, opettavat, juoruavat ja pilailevat.”

”On meillä sentään kulttuuri! Sekään linnake ei kestänyt. Kun kulttuuri määritellään tietylle ryhmälle tyypillisiksi elintavoiksi, jotka opitaan muilta ja siirretään eteenpäin sukupolvesta toiseen, apinoilla eittämättä on kulttuurinsa.”

Näin kirjoitti tiedetoimittaja Tuula Kinnarinen jutussa ”Mikä enää tekee ihmisen” numerossa 12/2010.

Juttu esitteli myös 15 muuta ominaisuutta, jotka apinat jakavat kanssamme:

”1 Ne ovat tietoisia.”

”2 Ne ovat persoonia.”

”3 Ne ymmärtävät aikeita.”

”4 Ne tuntevat myötätuntoa.”

”5 Ne auttavat auttamisen halusta.”

”6 Ne antavat antamisen ilosta.”

”7 Ne pitävät reilusta pelistä.”

”8 Niillä on moraalia.”

”9 Ne laativat suunnitelmia.”

”10 Ne osaavat neuvotella.”

”11 Ne epäilevät muistiaan.”

”12 Ne kaipaavat vaihtelua.”

”13 Ne nauttivat leikeistään.”

”14 Ne paapovat poikasiaan.”

”15 Ne surevat kuolleitaan.”

”Jos erityisesti ihmisapinoiden ja ihmisen mielen toiminnoissa on näin runsaasti samankaltaisuutta, mistä löytyy se ero, joka avitti meidät saavuttamaan henkisesti, kulttuurisesti ja teknisesti niin paljon enemmän?”
”Harvardin yliopiston Marc Hauser tarjoaa selitykseksi neljä vain ihmiselle ominaista älyllistä kykyä. Meillä on

– kyky soveltaa yhden ongelman ratkaisua uuteen, erilaiseen ongelmaan

– kyky yhdistää erityyppistä tietoa ja näin synnyttää uutta ymmärrystä

– kyky luoda symbolisia, kuvaannollisia esityksiä

– kyky irrottaa ajatukset aistimuksista ja havainnoista.”

”Hauserin mukaan näiden kykyjen takaa löytyy perusluonteinen ero älykkyydessä. Eläinten äly on laserälyä, joka porautuu kerrallaan yhteen asiaan. Meidän älymme on valonheitinälyä, joka siroaa rajoituksetta laajalle. Tämän vuolaan kognitiivisen valaistuksen varaan lajimme saattoi rakentaa meille ominaisen kulttuurievoluution.”

”Muitakin vastauksia on. Pitkän uran eläinekologina tehnyt Jyväskylän yliopiston Jussi Viitala on sitä mieltä, ettei mikään viittaa aivojemme ylivertaisuuteen. Saavutuksista saanemme kiittää enemmän sormiamme. ”Vain meillä on tarkkuusotteeseen kykenevä käsi aivojen käskettävänä”, hän kirjoitti tässä lehdessä viime maaliskuussa.”

Elämyksiä uteliaalle jo 35 vuotta

Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 10. lokakuuta 1980. Yleistajuinen tiedelehti perustettiin suomalaisen tiedeyhteisön aloitteesta.

Nimeksi valittiin tulevaisuutta henkivä Tiede 2000. Kun uusi vuosituhat alkoi, nimi lyhennettiin muotoon Tiede.

Päätoimittajina ovat toimineet Jali Ruuskanen, Tuula Koukku ja Jukka Ruukki.