Lentokoneet mullistuvat, ja ehkä Euroopan ilmatila yhdistyy.

Tulevaisuuden matkustajalentokoneille Euroopan ilmatila on yhteisaluetta, jossa koneet sukkuloivat polttoainetta säästävinä auramuodostelmina kuin valtavat kurjet. Näin ainakin, jos nykyiset kaavailut toteutuvat. Viimeistään vuoden 2050 tienoilla tulevat lisäksi konetyypit, joiden runko koostuu kevyestä mutta vahvasta verkkomaisesta komposiittimateriaalista, joka muistuttaa linnun luustoa.

Euroopan taivaalla voi tulevaisuudessa lentää nykyistä tiuhempaa matkustajaliikennettä nykyistä turvallisemmin ja nopeammin. Siihen tähtää Euroopan komission hanke Single European Sky. Se pyrkii jakamaan Euroopan ilmatilan toiminta-alueisiin, jotka perustuvat liikennevirtoihin eivätkä enää valtioiden rajoihin.

Hanke etenee kuitenkin hitaasti, koska valtiot pitävät mustasukkaisesti kiinni lennonjohtoalueistaan, osittain taloudellisista syistä. Lennonjohdot nimittäin keräävät mukavat tulot tarjoamalla palvelujaan yli lentävälle liikenteelle.

Toiseksi lentämisen uudistukseksi on ehdotettu lintuauran kaltaisia, polttoainetta säästäviä muodostelmia. Niissä koneet surffaavat edellä lentävän koneen jättöpyörteessä, jossa ilmanvastus on pienempi kuin avaralla taivaalla. Huomattavaa etua syntyisi, vaikka koneet olisivat runsaan kilometrin päässä toisistaan.

Vielä nykyisin auralentoa ei kuitenkaan voitaisi kokeilla, koska turvallisuusmääräykset eivät salli edes noin etäistä lähilentoa. Automaattiohjauksella se sujuisi, mutta ihmisten luottamuksen autopilottiin pitäisi ensin lisääntyä nykyisestä.

Noin vuoteen 2050 tähdäten lentokonevalmistaja Airbus on esitellyt konseptikoneen, jonka runko on kuin linnun luuta. Runko koostuu verkkomaisesta komposiitista, joka on kevyttä mutta vahvaa ja josta on helppo muotoilla erilaisia muotoja.

Lisäksi verkkomaisen runkorakenteen voi päällystää biopolymeerillä, jonka sähkövirta muuttaa haluttaessa läpinäkyväksi. Näin seinät ja katon saa ikään kuin katoamaan, ja matkustajat pääsevät nauttimaan panoraamamaisemasta.

Konseptikoneen yleisulkonäkö on kuitenkin melko tavanomainen. Komposiittirungossa on hieman ylimääräistä muotoilua, mutta perimmältään se on entistenkaltainen putki, josta siivet sojottavat sivuille.

Liikennelentokoneen perusolemus tuppaa siis aina vain säilymään samana. Tärkein syy siihen on taloudellisuus. Koska kone pitää paineistaa, on yksinkertaisinta rakentaa runko pitkäksi putkeksi materiaalista, joka on edullista, nopeaa ja kestävää.

Yhtä lailla taloudellisilla tekijöillä selittyvät rungosta sivuun sojottavat siivet. Ne on suunniteltu lentonopeuksiin, jotka ovat moottoriteknisesti edullisimpia.

Putkirungosta ei ole haluttu luopua senkään takia, että lentokentät ja niiden huoltopalvelut on rakennettu putkikoneille. Matkustajasillat, lastausrampit ja jäänestolaitteet on mitoitettu niille.

Muutoksen hitaus on myös hyvä asia, sillä hitauden takia kaikki uudistukset ehditään testata perusteellisesti. Siksi lentäminen  on nykyisin lähes käsittämättömän turvallista.

Jos olet Tiede-lehden tilaaja, lue koko artikkeli alla olevasta linkistä.