James Webb -teleskoopin suurta peiliä esiteltiin marraskuussa Goddardin avaruuskeskuksessa. Nasan pääjohtaja James Webb veti Apollo-kuuohjelmaa 1960-luvulla. Kuva: Kevin Lamarque
James Webb -teleskoopin suurta peiliä esiteltiin marraskuussa Goddardin avaruuskeskuksessa. Nasan pääjohtaja James Webb veti Apollo-kuuohjelmaa 1960-luvulla. Kuva: Kevin Lamarque

Pian työnsä aloittava James Webb -avaruuseleskooppi näkee yli 13,6 miljardin vuoden takaiseen maailmankaikkeuteen.

Suurin, valovoimaisin, mullistavin. Sen tulokset voivat muuttaa avaruustutkimusta eniten 400 vuoteen.

Avaruusteleskooppi James Webbin taakaksi on ehditty kasata monta määrettä. Sitä kun on puuhattu jo noin 30 vuotta.

Laitteelle ehti vuosien varrella kertyä melkoinen hintalappu: noin 11 miljardia dollaria, vajaat 10 miljardia euroa. Budjetit paukkuivat.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tuhansilla Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan työntekijöillä on hermostuttava joulu. Webb lähtee avaruuteen jouluaattona kello 14.20 Suomen aikaa – jos sää sen sallii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Määränpää on yli 1,5 miljoonan kilometrin päässä, jossa on avaruuden vakaa L2-piste.

Luotaimen kuljettaa asemapaikalleen kantoraketti Ariane 5. Kuva: Esa

Jo matkan alussa Webb avaa peilinsä, jonka osat on huolella viikattu ja pakattu kantoraketin kärkeen. Lennonjohto myös alkaa viritellä teleskoopin laitteita.

Tositoimiin Webb on valmis ehkä kesäkuussa 2022. Sitten se keskittyy yli viisi vuotta siihen, mihin se on valmistettu.

Enimmäkseen Webb havainnoi kaukaista lämpösäteilyä eli infrapuna­säteilyä. Sillä on näkyvää valoa pidempi aallonpituus, ja siksi Webb kertoo enemmän universumista kuin tavalliset kaukoputket.

Webbin peileihin saataneen runsaasti uutta tietoa siitä, millainen maailmankaikkeus oli yli 13,6 miljardia vuotta siten. Niin kauas ei ole aiemmin suoraan nähty.

Webb on siis kuin aikakone. Valo ja säteily tulevat sen laitteisiin sellaisina kuin ne olivat todella kauan sitten.

Tämä johtuu siitä, että valolta ja säteilyltä kuluu aikaa ennen kuin ne osuvat valon nopeudella laitteisiin Maan lähellä. Valon nopeus on universumin kattonopeus.

Koko maailmankaikkeus syntyi arviolta noin 13,8 miljardia vuotta sitten. Tähdet eivät kuitenkaan syttyneet heti kaiken alun eli alkuräjähdyksen jälkeen.

Maailma eli aluksi pimeää aikaa ainakin yli sata miljoonaa vuotta. Tähtiä alkoi syttyä vasta, kun ensimmäiset alkuaineet vety, helium ja litium kasaantuivat sopivasti yhteen. Niistä syntyivät ensimmäiset tähdet.

Näin kävi ehkä yli 13,6 miljardia vuotta sitten. Siitä alkoi kunnolla universumin ja sen miljardien galaksien kehitys.

Webb keskittyy aluksi kaiken alkuun. Se havainnoi varhaisia galakseja ja tähtien syntyjä noin 32 prosenttia ajasta.

Läheisimmille eksoplaneetoille ja niiden kaasukehille omistetaan 23 prosenttia. Kuusi prosenttia ajasta saavat oman aurinkokuntamme ilmiöt.

Havaintoja johtava Kennet Sembach sanoo, että jo ensimmäisillä havainnoilla on mahdollisuus saada mullistavia tuloksia.

Löydöt voivat jäädä kumouksellisiksi tähtitieteen historiassa, hän kommentoi Scientific American -lehdessä.

asdf
Seuraa 
Viestejä1067

Olli S. kirjoitti:
Ei universumilla ole allkuhetkiä, jos se onkin ikuinen. Paikallisella osauniversumilla on alkuhetki ja kaikilla muillakin alkavilla osauniversumeilla.

Se mitä tutkitaan, on kaukaisimmat, varhaisimmat galaksit 13,6 miljardin vuoden päässä menneisyydessä. Sitten vasta kun nähdään millaisia ne ovat, mietitään millainen teoria parhaiten kuvaisi universumia ja sen galakseja ym mitä siinä on.

Näin toimii tiede. Tuossa oletetaan yksi kiistanalainen teoria jo ainoaksi oikeaksi. Se on epätieteellistä noilta tiedemiehiltä.

Seniili pappa höpisee omiaan.

Deciphered from crop circles.

  • ylös 18
  • alas 3
JPI
Seuraa 
Viestejä33263

ThiNguyen kirjoitti:
Mielenkiintoinen oli tuon laukaisun lentoprofiili. Yhdessä vaiheessa korkeus lähti putoamaan vaikka vauhti kiihtyi. Mutta hyvältä näyttää tässä vaiheessa,

Ihan tyypillinen rataprofiili JWST:llä oli, samankaltainen on nähtävissä lähes kaikissa laakasuissa.
Alus nousee aluksi pystysuoraan ja alkaa heti kohta kallistumaan suunniteltuun menosuuntaan. Alus saa siis ensi minuuteilla sekä pysty- että vaakasuuntaista nopeutta. Lopulta moottorit työntävät alusta pääasiassa maan pinnan suuntaisesti, jolloin aluksi raketti alkaa tippumaan takaisin kohti maata. Mutta koska nopeus kasvaa koko ajan, niin eipä maahan törmää vaan ohipa sujahtaa. Tuollainen rataprofiili säästää lisäksi polttoainetta, koska ei tarvitse koko ajan puskea maan painovoimaa vastaan.
Lisäksi on huomioitava, että lähetyksessä näkynyt rataprofiili on harhaanjohtava siinä mielessä, että siinä horisontaalisella akselilla on tosiasiassa kaareva maan pinta kuvattu suorana janana. Vaatii siis hieman funtsimista päätellä millainen raketin 3D rata todellisuudessa on.

(n-1)³ + n³ + (n+1)³ = (3n/2)³, n∈Z = ?

  • ylös 14
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla