Suurennos avaruusteleskooppi James Webbin isosta syvän avaruuden kuvasta heinäkuulta. Nuolella merkitystä kaaresta löytyi kiinnostavia ikivanhoja tähtijoukkoja. Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI
Suurennos avaruusteleskooppi James Webbin isosta syvän avaruuden kuvasta heinäkuulta. Nuolella merkitystä kaaresta löytyi kiinnostavia ikivanhoja tähtijoukkoja. Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI

Kuvan tähtitarha kehittyi hyvin varhain, paljastavat kuvan värit ja kohteen linssimäinen kaarevuus.

Avaruusteleskooppi James Webb otti heinäkuun alussa kuvan syvästä avaruudesta. Siitä tuli ensimmäinen suurelle yleisölle esitelty Webbin ottama värikuva.

Kuva on galaksijoukosta SMACS 0723 ja sen valotusaika oli 12,5 tuntia. Pitkän valotuksen avulla saatiin näkyviin hyvin etäistä ja syvää avaruutta.

Syvän avaruuden kuvassa näkyi loputtomiin galakseja, mutta myös jotain muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tähtitieteilijöiden ryhmät ovat tutkineet kuvan punertavia viiruja. Viiruista löytyi tähtijoukkoja, jotka saattavat olla aivan aikojen alusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viirujen punainen väri ja kaarevuus näet kertovat, että niiden säteilyä kantautui Webbin ilmaisimiin hyvin kaukaa.

Väri viittaa infrapunaan. Mitä punaisempi kohteen väri on, sitä kauempana meistä kohde avaruudessa on.

Kaarevuus kertoo myös etäisyydestä. Se kertoo kohteen näkyvän Webbille niin sanotun painovoimalinssin läpi.

Painovoimalinssiksi kutsutaan ilmiötä, jossa havaitsijaa lähempänä olevan kappaleen painovoima taivuttaa kauempana sen takana olevan kohteen valoa samalla voimistaen sitä.

Painovoimalinssin läpi kaukoputkella voi siis nähdä kaukaisempia kohteita. Toisaalta linssi vääristää valoa, mikä näkyy kaarevuutena.

Tähtitieteilijöiden ryhmä Torontossa Kanadassa löysi yhdestä viirusta pallomaisia tähtijoukkoja. Gravitaatiolinssi suurensi ne kymmen- tai satakertaisesti.

Tähtijoukot kieppuvat eri väreissä kaukaisen galaksin ja tähtisumun ympärillä. Keltaiset ja punaiset tähtijoukot kimaltelevat kuin kipinät tutun joulunajan tähtitikun ympärillä.

Siksi tähtitieteilijät kutsuvat galaksia nimellä sparkler, tähtisadetikku.

Arvio on, että tutkittujen tähtijoukkojen valo on kulkenut avaruudessa ainakin yhdeksän miljardia vuotta. Valo lähti siis matkaan noin 4,5 miljardia vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.

Tutkijat väittävät, että kahdestatoista tutkitusta kohteesta viisi on vielä vanhempia.

”Tutkimme joukkoja eri aallonpituuksilla. Näin pystyimme mallintamaan paitsi niiden ominaisuuksia myös niiden ikää”, sanoo Kartheik Iyer Dunpalin astronomian ja astrofysiikan tutkimuskeskuksesta Toronton yliopistosta.

Ryhmä päätyi siihen, että kahdestatoista kohteesta viidessä tähtiä oli syntynyt ehkä vain 500 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.

Näiden tähtiryhmien spektreissä ei esimerkiksi erottunut lainkaan alkuaine happea. Sitä ei ehkä vielä silloin ollut koko maailmankaikkeudessa.

Happea syntyi vasta tähtien räjähdyksissä, supernovissa, kuten muitakin vetyä ja heliumia raskaampia alkuaineita. Happea löytyy myöhemmän polven tähdistä, kuten omasta Auringostamme.

Ryhmän tutkimus on julkaistu The Astrophysical Journal Letters -tiedelehdessä.

Muisaac_Algersson
Seuraa 
Viestejä43700

Tämä on kova juttu...ja kertoo Jumalan kaikkivaltiudesta.

These wind turbines must for that reason in a deeper sense be of a timeless beauty, so that they do not in three or four decades hence burden a later generation with a heavy task of removing angular skeletons.....

Ulrich Hütter (1942)

Aerodynamics is highly educated guessing, worked out to 5 decimal places.

Fred Lindsey

Sisältö jatkuu mainoksen alla