Tomiokan kylä sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä Fukushiman ydinvoimalasta. Kylä oli kokonaan tyhjillään vielä vuonna 2013. Kuva: Kalle Koponen
Tomiokan kylä sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä Fukushiman ydinvoimalasta. Kylä oli kokonaan tyhjillään vielä vuonna 2013. Kuva: Kalle Koponen

Tarpeettomia ne olivat esimerkiksi Fukushimassa, esittävät brittitutkijat.

Isoissakaan ydinvoimalaonnettomuuksissa ei ole välttämättä tarpeen evakuoida suuria ihmismääriä pois alueelta säteilyriskin vuoksi. Näin arvioivat useiden brittiyliopistojen tutkijat tutkimushankkeessaan.

Japanissa Fukushiman ydinvoimalan onnettomuudessa ei esimerkiksi juuri kenenkään olisi tarvinnut muuttaa pois alueelta. Silti 111000 ihmistä joutui viranomaisten määräyksestä jättämään kotinsa ja 49000 lähti omin päin. Vielä neljä ja puoli vuotta onnettomuuden jälkeen 85000 oli yhä sillä tiellä.

Jopa maailman pahimmassa ydinonnettomuudessa Tšernobylissä moni lähtenyt olisi voinut jäädä alueelle. Lopullisesti alueelta muutti pois 335000 ihmistä. Tosiasiassa brittitutkijoiden mukaan olisi riittänyt, jos vain 10–20 prosenttia heistä olisi kuljetettu säteilyä pakoon.

Arviot perustuvat Bristolin yliopiston riskinhallinnan professorin Philip Thomasin kehittämään riskinarvioinnin malliin. Mallissa verrataan turvaamistoimien kustannuksia siihen, miten paljon ihmisten elinajanodote pitenee toimenpiteillä.

Tutkijat esittävät, että säteilyaltistus Tšernobylin onnettomuudessa ei olisi suurimmalta osalta johtanut sen pahempiin terveysriskeihin kuin ne, joita ihmiset muutenkin kohtaavat.

Tšernobyl evakuointiin kahdessa vaiheessa. Heti ensi kuukausina alueelta siirrettiin 116000 ihmistä. Tästä joukosta 6800 olisi altistunut kaikkein suurimmille säteilyannoksille. Ilman siirtoa he olisivat brittitutkijoiden mukaan menettäneet keskimäärin 5,6 vuotta elämänsä pituudesta.

Kakkosvaiheessa vuonna 1990 lähti 220000 ihmistä. Näistä 900 olisi altistunut kaikkein suurimmalle säteilyriskille, jos he eivät olisi matkustaneet pois. Jos he olisivat jääneet sijoilleen, heidän elinajanodotteensa olisi lyhentynyt vain kolme kuukautta.

Toisen evakuointiaallon suurimmassa vaarassa olleet olivat itse asiassa pienemmässä vaarassa kuin suurkaupungin asukkaat ylipäätään. Tavallinen Lontoon asukas menettää ilmansaasteiden takia keskimäärin neljä ja puoli vuotta elinajanodotteestaan.

Ihmisten välillä on suurempiakin elinajanodotteen eroja kuin ne, jotka aiheutuvat pahimmista mainituista säteilyriskeistä, tutkijan muistuttavat. Esimerkiksi huono-osaisuuden koettelemassa Blackpoolin kaupungissa syntyvän pojan voi odottaa elävän 8,6 vuotta lyhyempään kuin Lontoon hienosto-osassa syntyvän.

Kaiken kaikkiaan Tšernobylissä koko kakkosvaiheen evakuointi oli tutkijoiden mukaan tarpeeton. He päätyivät samaan tulokseen kuin Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA ja Euroopan yhteisöjen komissio yhteisessä analyysissään vuonna 1992.

Sekä Tšernobylin että Fukushiman onnettomuuksien opetus on tutkijoiden mukaan se, että todellinen säteilyriski puoltaa paljon pienempiä turvaamistoimia kuin on uskottu.

”Massaevakuoinnit ovat kalliita ja hajottavia. Niistä uhkaa tulla kuitenkin pääasiallinen toimenpide isossa ydinonnettomuudessa”, huomauttaa Philip Thomas tutkimustiedotteessa.

”Niin ei pitäisi olla. Tunnussanan pitäisi olla kunnostus, ei muutto.”

Tutkijoiden raportit julkaisi Process Safety and Environmental Protection.

Punde
Seuraa 
Viestejä1810
Liittynyt13.12.2016

Ydinonnettomuudessa suuria evakuointeja ei välttämättä tarvita

Niin, "WHO ja IAEA eivät julistaneetkaan tapahtunutta ennennäkemättömäksi katastrofiksi; kuten YK:n säteilyn vaikutuksia tutkivan komitean (UNSCEAR) raportti vuodelta 2000 toteaa, "Tieteellisiä todisteita onnettomuuden aiheuttaman säteilyaltistuksen aikaansaamasta syövän yleistymisestä, kuolleisuuden lisääntymisestä tai epämuodostumista ei ole." http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/57617-tshernobylin-terveysvaikutuks... . Ukrainalaiset tuttavamme (huom. monikko!) ovat sitä mieltä, että...
Lue kommentti

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?