Ydinreaktorikäyttöisiä lentokoneita kaavailtiin jo 1950-luvulla, mutta suunnitelmat tyssäsivät liian painavaan säteilysuojaukseen. Nyt Yhdysvalloissa on tekeillä uusi yritys,

Ydinreaktorikäyttöisiä lentokoneita kaavailtiin jo 1950-luvulla, mutta suunnitelmat tyssäsivät liian painavaan säteilysuojaukseen. Nyt Yhdysvalloissa on tekeillä uusi yritys, New Scientist -lehti kertoo. Tällä kerralla kyse on miehittämättömästä lentokoneesta, eikä voimanlähdekään olisi perinteinen ydinreaktori vaan hafniumin isotooppi 178.

Hafniumin käyttö perustuu siihen, että hafniumatomin ydin voi olla pitkään sellaisessa viritystilassa, joka on laukaistavissa taajuudeltaan sopivalla röntgensäteellä. Ilmiö löydettiin muutama vuosi sitten Los Alamosin laboratoriossa - tutkijat muuten käyttivät kokeissaan röntgenlähteenä vanhaa hammaslääkärin röntgenkuvauslaitetta; aina ei todellakaan tarvitse hankkia huippukalliita vehkeitä.

Kun hafniumytimen viritys purkautuu, energiaa vapautuu gammasäteilynä yli 2 megaelektronivolttia. Purkauksen laukaisuun tarvitaan vain 20 kiloelektronivoltin röntgensäde, joten energiaa saadaan satakertaisesti. Vapautuvaa energiaa käytetään sitten lennokin voimanlähteenä.

Onnettomuuden sattuessa röntgenlähde tietenkin sammuu, joten myös hafnium rauhoittuu säteilemään normaaliin tahtiinsa. Hafnium-178:n puoliintumisaika on 31 vuotta, joten aivan vaaratonta sekään ei ole. Se ei kuitenkaan säteile läheskään niin voimakkaasti kuin ydinreaktorin sisus.

Yhdestä kilosta hafniumia saadaan energiaa yhtä paljon kuin kahdestakymmenestä tonnista lentopetrolia. Hafniumin virittyneen isotoopin hinta tosin saattaa kohota taivaisiin, sillä se on valmistettava kiihdytinlaboratoriossa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla