Jokien mutkat hakevat uomiaan. Mutkat ikään kuin taistelevat olemassaolostaan etsimällä parempaa asentoa. Joskus ne jopa muuttavat joen yläjuoksulle. Nyt fyysikot ovat tutkineet joen liikkeitä. Tutkimukset saattavat auttaa sillanrakentajia ja asutusten...

Jokien mutkat hakevat uomiaan. Mutkat ikään kuin taistelevat olemassaolostaan etsimällä parempaa asentoa. Joskus ne jopa muuttavat joen yläjuoksulle. Nyt fyysikot ovat tutkineet joen liikkeitä. Tutkimukset saattavat auttaa sillanrakentajia ja asutusten suunnittelijoita, kirjoittaa Yhdysvaltain fyysikkoseuran APS:n uutispalvelu.

Joet elävät. Ne virtaavat alajuoksulle ja mukittelevat sivusuunnassa. Mutkien välimatka on verrannollinen joen leveyteen. Kilometrien levyinen Mississippi liikkuu sivusuunnassa 20 metriä vuodessa. Suuri mutka saattaa myös kuivua hetkessä, kun joki oikaisee sen ohi.

Yhdysvaltalaiset Boyd Edwards ja Duane Smith johtivat joukon yhtälöitä jokien käyttäytymiselle. He aloittivat työstämällä 20 vuotta vanhaa mallia, jossa joen sivuttainen liike kuvattiin yksinkertaisella hydromekaniikalla. Mallista he laskivat joen kiemurtelun. Vertaamalla mallin jokea todellisiin jokiin tutkijat löysivät uusia säännönmukaisuuksia jokien käyttäytymisessä. -On hämmästyttävää, kuinka paljon uutta fysiikkaa voi oppia yksinkertaisesta mallista, sanoo Edwards.

Edwards ja Smith huomasivat mallistaan muun muassa, että joen suuret kiemurat kasvavat ja liikkuvat yläjuoksulle, mutta pienet suoristuvat ajan myötä. He myös määrittivät, minkä kokoiset kurvit lasketaan tässä mielessä suuriin ja pieniin. Mallista voidaan myös ennustaa, milloin joki alkaa oikoa jotakin mutkaansa.