Sama suunta ja kohtelu voi olla ihanne, mutta käytännössä vanhemmat joutuvat reagoimaan lapsiin yksilöinä. Kuva: Riku Koskelo
Sama suunta ja kohtelu voi olla ihanne, mutta käytännössä vanhemmat joutuvat reagoimaan lapsiin yksilöinä. Kuva: Riku Koskelo

Sisaruksiakaan ei voi kasvattaa vakioneuvoilla.

Meillä on tapana ajatella, että kasvatus on menetelmä, joka ohjaa lasta toivottuun suuntaan, erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa soveliaasti toimivaksi ihmiseksi. Tämän huomaa muun muassa siitä, että vanhemmille jaetaan ahkerasti yleispäteviä neuvoja: tee näin, niin lapsestasi kasvaa empaattinen, sinnikäs ja itseensä luottava aikuinen?

Monet vanhemmat uskovat kasvatuksen käyttäytymistä ja persoonaa muokkaavaan voimaan – kunnes saavat toisen lapsensa. Kuopus käyttäytyykin aivan eri tavoin kuin esikoinen. Vaikka ihanteena olisi kohdella sisaruksia samoin, todellisuus pakottaa toimimaan toisin.

Tilanne konkretisoi hyvin sen, ettei yhtä ja kaikille käypää kasvatustyyliä ole olemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tutkimuksissa on havaittu, että geenit selittävät noin puolet ja ympäristö toisen puolen ihmisten persoonallisuuden pääpiirteiden ja kognitiivisen kyvykkyyden eli tiedonkäsittelytaitojen vaihtelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ympäristön vaikutus ei kuitenkaan perustu yhteiseen ympäristöön eli siihen, että lapset kasvavat samassa perheessä ja jakavat yhteisen kodin ja vanhempien sosioekonomisen aseman. Niitä enemmän vaikuttavat yksilölliset, henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvat ympäristötekijät, joita tutkijat kutsuvat ei-jaetuksi ympäristöksi.

Kasvatus on kaksisuuntaista

Tätä taustaa vasten kasvatus ei ole jotain, mitä vanhempi tekee lapselle ja lapsi ottaa vastaan. Myös lapsi vaikuttaa vanhempaan ja muokkaa hänen toimintaansa.

Se, millaista huomiota ja millaisia odotuksia lapsi saa osakseen, riippuu aina lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista ja esimerkiksi syntymäjärjestyksestä.

Käytännössä vanhemmat eivät pitäydykään johdonmukaisesti missään teoreettisessa kasvatustyylissä, vaan suurin osa kasvatuksesta on vanhemman yksilöllistä ja tilannekohtaista reagointia yksilölliseen lapseen – ja lapsen reagointia vanhempaan.

Esimerkiksi kirjoista luontaisesti kiinnostuneelle lapselle luetaan enemmän kuin sille, joka ei malta keskittyä kuuntelemaan vaan tempaisee kirjan syrjään ja alkaa potkia palloa.

Jos yleispätevää kasvatustyyliä ei ole, myytti on myös jaettu kasvuympäristö.

Osa vanhemmuudesta kuuluu yhteiseen länsimaiseen kasvatusympäristöön, jonka jakavat paitsi sisarukset myös eri perheissä kasvavat lapset. Osa taas kuuluu ei-jaettuun ympäristöön, koska vanhemmat kohtelevat sisaruksia eri tavoin ja koska jopa samanlainen kohtelu vaikuttaa eri lailla eri lapsiin.

Ympäristö ei vain ”tapahdu” lapselle sen enempää kuin kenellekään meistä. Jokaisen ihmisen yksilölliset ominaisuudet muovaavat ympäristöä ja saavat hänet hakeutumaan tietynlaiseen ympäristöön.

Tämän vuoksi edes yhteinen ympäristö ei tee sisaruksista samanlaisia vaan erilaisia. Yksilöllisten ominaisuuksien ja kokemusten takia se vaikuttaa heihin eri tavoin.

 

Lue lisää

Lokakuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa neurobiologi ja tiedetoimittaja Tiina Huttu tarkastelee laajasti kasvatuksen olemusta ja merkitystä: Kuinka paljon vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, millaisia aikuisia heidän lapsistaan kasvaa? Jos vanhempi ei ole lasta haluamaansa muotoon työstävä puuseppä, mitä hän on?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla