Sukupuuttoon kuolleista nisäkkäistä jää yleensä tähteeksi vain hammasfossiileja. Niiden perusteella onkin tavattu tehdä päätelmiä lajien keskinäisesti sukulaisuussuhteista. Se ei taidakaan olla pomminvarma menetelmä, kertoo tuore hiiritutkimus, joka on...

Sukupuuttoon kuolleista nisäkkäistä jää yleensä tähteeksi vain hammasfossiileja. Niiden perusteella onkin tavattu tehdä päätelmiä lajien keskinäisesti sukulaisuussuhteista. Se ei taidakaan olla pomminvarma menetelmä, kertoo tuore hiiritutkimus, joka on suomalaisten kehitysbiologien ja paleontologien käsialaa. Yksi ainoa geeni näyttää nimittäin vaikuttavan ratkaisevasti hampaiden kehittymiseen. Geenin toiminnan näpelöiminen muuttaa purukaluston muotoa ja jopa hampaiden määrää.

Kokeessa käytettiin tavallisia ja muuntogeenisiä laboratoriohiiriä. Jälkimmäisille tuotettiin huippuunsa viritetty Eda-geeni, joka tuottaa tavallista enemmän ektodysplasiini-signaalimolekyyliä. Tietyllä hiirikannalla sama geeni ei taas toimi lainkaan ja siksi niillä esiintyy paljon rakenteellisia puutteita hampaistossa. Geenihiirelle siunaantui runsas ja monimuotoinen kalusto, joka muistutti enemmän elefanttien ja kenguruiden kuin jyrsijöiden hampaistoa. Verrokeilla oli puolestaan harva, mutta tasainen rivistö.

Havainnon julkaisi tiedelehti Nature.