Yhdysvaltalaisia yksilöitä vuodelta 1947. Kuva: U.S. National Archives and Records Administration
Yhdysvaltalaisia yksilöitä vuodelta 1947. Kuva: U.S. National Archives and Records Administration

Mikään muu tutkittu seikka ei edeltänyt yksilöllisyyden nousua.

Ihmiset ovat muuttuneet Yhdysvalloissa yksilökeskeisemmiksi sitä mukaa, kuin valkokaulustyö lisääntyi ja ruumiillisen työntekijöiden osuus väheni. Sen sijaan vaikkapa maallistuminen tai kaupungistuminen ei edeltänyt yksilöllistymiskehitystä, eikä kumpikaan siksi kelpaa ilmiön selitykseksi.

Yksilöllistyminen on lisääntynyt vähitellen Yhdysvalloissa yli 150 vuoden ajan, totesivat Waterloon yliopiston Igor Grossmann ja Arizonan yliopiston Michael Varnum yhteisessä tutkimuksessaan Psychological Science -lehdessä.

Yksilöllisyyden tunnuksia ovat itsenäisyys sekä riippumattomuus perhesiteistä, sovinnaistavoista ja yhteisöllisistä velvoitteista. Tutkijat selvittivät kulttuurisen yksilöllistymisen merkkejä monesta eri lähteestä, kuten avioero- ja perhetilastoista, kirjoista ja lasten nimirekistereistä.

Selvisi, että 1860-luvusta lähtien perhekoko on pienentynyt ja kirjoissa yksilökeskeiset sanat ovat lisääntyneet ja kollektiivisuuteen viittaavat sanat vähentyneet. Vanhemmat rupesivat antamaan myös yhä omaperäisempiä nimiä lapsilleen: 1880-luvulta lähtien 20 suosituimman nimen prosenttiosuus kaikista nimistä on jatkuvasti vähentynyt.

Sosioekonomisten luokka-asemien muutos oli ainoa asia, joka edelsi  järjestelmällisesti yksilöllistymistä. Havainto vihjaa, että ilmiöillä voisi olla syy-yhteys.

”Kun yhteiskunnan vaatimuksen edellyttivät siirtymistä ruumiillisesta työstä toimistotyöhön, amerikkalaiset kouluttautuivat ja vaurastuivat. Molemmat seikat edistävät itsemääräytymistä ja lopulta yksilökeskeisyyttä”, selittää Grossmann yliopistonsa tiedotteessa.

Myös maallistuminen ja tartuntatautien yleisyys liittyivät yksilöllistymiseen, mutta kumpikaan ei edeltänyt sitä.

Kaupungistumisella näytti olevan muita vähäisempi yhteys individualismiin, samoin luonnononnettomuuksilla. Katastrofien määrä ja yksilöllisyys näytti tässä tutkimuksessa vaihtelevan samaan suuntaan eikä päinvastaiseen, kuten aiemmissa tutkimuksissa.

Tutkijoiden mukaan heidän tutkimuksensa osoittaa vääräksi käsityksen, että yksilöllistyminen leimasi erityisesti uusimpia sukupolvia. Muutos alkoi jo kauan sitten, he muistuttavat. Seuraavaksi he aikoivat ottaa selvää, onko muissa maissa kehitys kulkenut samaa rataa.