Läsnäoloharjoitukset auttavat moneen. Kuva: Mika Ranta
Läsnäoloharjoitukset auttavat moneen. Kuva: Mika Ranta

Tietoisuustaitojen harjoittelu voi rohkaista muiden ihmisten seuraan.

Yksinäisyys ei tunnu hyvältä eikä tee hyvää. Monissa tutkimuksissa on nähty, miten yksinäisyyden kokemus ja sosiaalisten suhteiden puute kasaavat ihmisille terveysongelmia.

Yksinkertaisen lääke yksinäisyyteen on löytää seuraa. Ei siis ihme, että toimivaksi todettu keino vähentää eristyneisyyttä onkin järjestää tilaisuuksia sosiaaliseen osallistumiseen.

Toinen tie lievittää yksinäisyyttä on keskittyä ensin ihmisen omaan ajatteluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksinäiset ihmiset ovat keskimäärin tavallista herkempiä sosiaalisten tilanteiden kielteisille puolille, ja se voi tehdä heistä varautuneempia. Kielteiset odotukset voivat jopa johtaa käyttäytymään itse niin, että ikävät odotukset toteutuvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Haitallisiin ajattelumalleihin puuttuminen kuitenkin auttaa. Sen osoittaa myös uusi Pnas-lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan omien tuntemusten hyväksyvä tarkkailu toi lisää ihmiskontakteja ja vähensi yksinäisyyden kokemusta.

Pittsburghin yliopiston Emily Lindsayn ja kumppaneiden tarkoitus oli tutkia, miten lyhyet tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin harjoitukset arjessa tepsisivät yksinäisyyden kokemukseen.

Tietoisen läsnäoloon harjoituksissa tarkkaillaan arvostelematta ja hyväksyvästi omia ajatuksia ja tuntemuksia. Myös ikäviä tuntemuksia, kuten kipua tai huolia, yritetään katsella tyynellä mielellä ja kiinnostuneesti.

Aiemmista mindfulness-tutkimuksista on saatu hyviä tuloksia, mutta ne eivät välttämättä ole olleet tieteellisesti täysin luotettavia. Jos harjoitukset on esimerkiksi tehty ryhmissä, on vaikea erottaa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja itse mindfulness-harjoitusten osuutta suotuisiin seurauksiin.

Uudessa tutkimuksessa sosiaalisen vuorovaikutuksen sekoittava vaikutus saatiin estettyä sillä, että osallistujat tekivät harjoitukset itsekseen älypuhelinsovelluksen ohjauksella.

Tutkimukseen osallistui 150 ihmistä, jotka jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä teki mindfulnessiin kuuluvia kokemusten tarkkailu- ja hyväksymisharjoituksia, toinen ryhmä vain tarkkailua ja kolmas analyyttisen ajattelun ja vapaan pohdiskelun harjoituksia.

Harjoitukset veivät kaksikymmentä minuuttia päivässä kahden viikon ajan.

Ratkaisevaksi osoittautui mielen tarkkailun hyväksyvällä asenteella.

Siihen viittasi jo aiempi ryhmä tutkimus, johon osallistuneet ihmiset altistettiin koeoloissa sosiaalisesti stressaavalle tilanteelle. Hyväksyvää mielentilojen tarkkailua tehneillä verenpaine reagoi 20 prosenttia ja stressihormoni kortisoli 50 prosenttia lievemmin kuin muunlaisia harjoitteita tehneillä.

Samat hyväksyvän läsnäolon harjoitukset toimivat uuden tutkimuksen mukaan myös arkielämässä. Niitä tehneiden jokapäiväinen yksinäisyys väheni 22 prosenttia. Lisäksi heillä oli päivittäin kaksi vuorovaikutustilannetta ja yksi ihmiskontakti enemmän. Muissa ryhmissä ei näin käynyt.

”Se, että opettelee hyväksymään kokemuksia silloinkin, kun se on vaikeaa, voi säteillä sosiaalisiin suhteisiin. Kun olet suopeampi itseäsi kohtaan, olet myös avoimempi suhteille toisten ihmisten kanssa”, kommentoi yksi tutkimuksen tekijöistä, apulaisprofessori Daniel Creswell Carnegie Mellon -yliopistosta.

Tutkimus ei vielä osoittanut mahdollisia mekanismeja, joilla mindfulness-harjoitukset häivyttävät yksinäisyyden kokemuksia ja kannustavat sosiaalisiin suhteisiin.

Kenties harjoitukset auttavat hyväksymään yksinäisyyteen liittyvät ikävät tunteet ja jolloin myös sosiaalisten tilanteiden herättämät pelot menettäisivät otettaan. Ihmiset voivat myös oppia näkemään sosiaaliset suhteet palkitsevampina kuin ennen.

Käyttäjä1200
Seuraa 
Viestejä141

Niin pienessä kuin isossa seurassa ihminen voi olla ulkopuolinen ja yksinäinen. Kyse on vuorovaikutuksesta, yksinäisyys ei kaikkoa jos se on vain yksipuolista. Tarvitaan molempia. Ja tarvitaan aikaa molemmilta. Valitettavasti aika on hyvin niukka resurssi ja välttämättä sitä ei ole kaikilla jakaa itseltä toiselle. Se ei poista yksinäisyyden tunnetta vaikka seisoisi tuhannen ihmisen keskellä ja olisi kuinka avoin kaikille ympärille oleville. Tutustua ja tuttavia on helppoa saada, mutta tuttavat ovat aina ohimeneviä. Tapaatte kerran kaksi ja vaikka haluat tavata uuselleen ette enää tapaa, ette saa aikasiksi tapaamista ettekä tapaa enää uudelleen. Kys. uutinen on täyttä huuhaata, irti todellisuudesta.

Lento
Seuraa 
Viestejä7

En sanoisi huuhaaksi. 

Asia menee nimittäin myös toisin päin. Jos sisäinen todellisuus on rikki, sen parantaminen ulkoisin keinoin on aikamoisen hankalaa. Toinen voi vaikuttaa ja vaikuttaakin toiseen, mutta jos oma yksinäisyydentunne on sidoksissa siihen, ettei kykene olemaan itse itselleen ihminen, ei muiden kaatama hyväksyntä tule ikinä riittämään. Ei, ellei siitä kykene oppimaan jotain niin, että pystyy kertomaan itsensä toisin (mikä muuttaa myös aivokemiaa). 

Osa ihmisistä on tosiaan yksin seurassa, osa ei yksinäänkään. Osa on yksinäisiä nimenomaan seurassa, koska oma erilaisuudenkokemus korostuu - ja se taas on osa sisäistä sfääriä, ei ulkoista.  Ihminen on itsensä kanssa 24/7. Siksi se, miten kohtelee itseään, on tärkeämpää kuin se, miten muut kohtelevat itseä. Plus sitten tietenkin se, että ihminen on vastuussa paitsi ulkoiseen myös sisäiseen sfääriin  suuntautuvista teoistaan.  Tunteitaan ei voi valita, mutta niiden käsittelyyn pystyy vaikuttamaan.  "Älä välitä!" tai "Älä sure!" ovat aina surkeita  neuvoja. Suru tai yksinäisyys on olemassa, eikä sitä voi eikä pidä kieltää. Sen sijaan pitää koettaa muistaa, että itsessä on muutakin, eikä antaa tunteen täyttää koko näkökenttää. 

Uskon kyllä tunnistavani "Käyttäjä1200":n kuvaaman ikävän ja kivun, sekä tiedostan, että sisäisestä todellisuudesta seuraavaa kroonista yksinäisyyttä (jonka olemassaoloon seuran puutteella ja turvattomuudella on voinut aikanaan olla isokin osuus) voi olla vaikeaa ja tuskallista koettaa erottaa varsinaisesta ihmisenikävästä.  On todella hankalaa, kun tuntuu, että kaikki mitä haluaa, on jotain, mitä voi saada toisilta, eikä itse kykene tekemään asialle mitään. Se on aikamoinen umpikuja. 

Kroonisen yksinäisyyden tunnistamista ja käsittelemistä mahdollisesti helpottaa,  jos onnistuu sisäistämään, etteivät ne tee omasta ihmisen tarpeesta triviaalia tai vähemmän vakavasti otettavaa. Kroonisen yksinäisyyden vähentäminen sisäisin keinoin on omasta itsestä huolehtimista, ei oman tarpeensa hylkäämistä tai periksiantamista.  Ja omasta itsestä huolehtiminen vähäistenkin kykyjensä mukaan lienee jokaisen velvollisuus. 

Omaani kokemusmaailmaani nämä asiat ovat kuuluneet ja kuuluvat valitettavasti yhä.  Jos jostakusta vaikuttaa, ettei yhtään ymmärrä, mistä yllä kirjoitan, voi olla, että nämä fiilikset eivät vain kuulu hänen kokemusmaailmaansa, ja ymmärtäminen vaatii vähintään toisen lukukerran. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla