Kuva: Kuvapörssi.
Kuva: Kuvapörssi.

Yksinäisten ja ei-yksinäisten aivot toimivat toisin, totesivat Chicagon yliopiston tutkijat.

Yksinäisyys saattaa osin juontua siitä, etteivät yksilön aivot palkitse sosiaalista käyttäytymistä, arveli Yhdysvaltain johtava yksinäisyystutkija, professori John Cacioppo Yhdysvaltain tieteenedistamisseuran vuosikokouksessa Chicagossa.

Cacioppo kollegoineen Chicagon yliopistosta vertaili ensimmäistä kertaa itsensä yksinäiseksi tuntevien ja ei-yksinäisten ihmisten aivoja.

Kun koehenkilöille näytettiin kuvia iloisista ja onnellisista ihmisistä, funktionaalinen magneettikuvaus paljasti, että ei-yksinäisten ihmisten aivojuovio toimi vilkkaammin kuin yksinäisten. Kun taas kuvissa näkyi riiteleviä ihmisiä, yksinäisten ihmisten päälaki-ohimolohkojen rajapinta oli niin ikään vaimeampi kuin ei-yksinäisillä.

Aivojuovio on olennainen oppimisessa ja palkitsemisessa, päälaki-ohimolohkon rajapinta taas aktivoituu, kun ihminen asettuu toisen asemaan.

"Itsensä eristyneeksi tunteva ihminen on minäkeskeisempi, koska hän on enemmän varuillaan ympäristönsa suhteen", Cacioppo huomautti.

Tulokset viittaavat siis siihen, että aivot ruokkivat yksinäisyyttä. "Yksinäisyys ei välttämättä johdu sosiaalisten taitojen puutteesta vaan siitä, että yksinäinen viihtyy suhteellisesti paremmin epäsosiaalisissa tilanteissa", Cacioppo pohti.