Asparagiinia on parsan lisäksi perunoissa, pähkinöissä, lihassa, kanassa, kalassa ja merieläimissä. Kuva: Sirpa Räihä
Asparagiinia on parsan lisäksi perunoissa, pähkinöissä, lihassa, kanassa, kalassa ja merieläimissä. Kuva: Sirpa Räihä

Rintasyövän etäpesäkkeitä voi tulevaisuudessa estää ruokavaliolla, jos hiirikokeen tulokset pätevät ihmiseen.

Huolellisesti räätälöity ruokavalio yhdessä syöpähoitojen kanssa saattaa tulevaisuudessa estää rintasyövän etäpesäkkeiden muodostumista.

Nature-lehdessä julkaistussa tuoreessa tutkimuksessa on saatu hiirikokeissa vahvaa näyttöä siitä, että erityisesti parsasta, vihanneksista ja lihasta saatava yleinen aminohappo voi mahdollistaa syövän kasvua.

Asparagiini on yksi 20 yleisimmästä aminohaposta, joista proteiinit muodostuvat. Erityisen paljon sitä on parsassa, josta asparagiini on nimensäkin saanut.

Asparagiini on elimistön toiminnalle tärkeä, mutta sitä ei ole pakko saada ruoasta, sillä elimistö pystyy valmistamaan sitä myös itse.

Asparagiini näyttää kuitenkin olevan elintärkeää myös syöpäkasvaimille. Cambridgen syöpätutkimusinstituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että kun asparagiinin saantia vähennettiin rintasyöpää sairastavilla hiirillä, syövän etäpesäkkeiden muodostuminen pysähtyi kuin seinään.

Kokeessa käytetyt hiiret sairastivat erittäin aggressiivista rintasyöpää, joka normaalisti tappaisi ne parissa viikossa. Kun tutkijat estivät asparagiinin toiminnan elimistössä l-asparagiiniksi kutsutulla lääkkeellä, syöpä ei kyennyt enää leviämään.

Hiirten laittaminen asparagiinittomalle ruokavaliolle esti myös syövän leviämistä, joskaan ei niin tehokkaasti kuin lääke. L-asparagiinia on jo pitkään käytetty verisyöpien hoidossa.

Asparagiini ei vaikuttanut alkuperäiseen kasvaimeen, mutta syövässä vaarallisinta on juuri etäpesäkkeiden muodostuminen.

Tulos ei tarkoita, että syöpäpotilaiden pitäisi nyt muuttaa ruokavaliotaan. Missään tapauksessa se ei myöskään tarkoita, että parsa tai muu asparagiinia sisältävä ruoka aiheuttaa syöpää. Asparagiini vaikutti ainoastaan etäpesäkkeiden leviämiseen rintasyöpää jo sairastavilla hiirillä.

”Tämä ei ole mikään tee-se-itse -hoitokeino syöpään”, korostaa tutkimusta johtanut professori Greg Hannon Cambridgen syöpätutkimusinstituutista The Guardian -lehdessä.

”Biokemiallisella tasolla voidaan kuitenkin osoittaa, että muutos ruokavaliossa voi vaikuttaa soluissa sellaisiin ominaisuuksiin, jotka liittyvät syövän leviämiseen.”

Tutkimus pitää toistaa ihmisillä, ennen kuin voidaan sanoa mitään varmaa. Jos asparagiini näyttää vaikuttavan rintasyövän leviämiseen myös ihmisillä, tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa yhtenä hoitokeinona voi hyvinkin olla asparagiinin saannin vähentäminen.

Käytännössä tämä on hyvin vaikeaa, sillä asparagiinia on lähes kaikessa, mitä ihminen normaalisti syö.

Tehokkaampaa olisi kehittää uusi lääke ja yhdistää se räätälöityyn ruokavalioon. Jo nyt käytössä oleva l-asparagiini hajottaa asparagiinia elimistössä. Tutkijat toivovat kehittävänsä vielä tehokkaamman täsmälääkkeen.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2712
Liittynyt21.7.2017

Yleinen ruoan ainesosa auttaa syövän leviämistä

Kiinalaisessa lääketieteessä ruokavaliota on jo pitkään pidetty “lääkkeenä”, niin terveyden ylläpitämisen kuin sairauksien hoidon kannalta. Länsimaissa tyypillistä on keskittyä ravintoon kapea-alaisemmin, karkeasti luokitellen (hiilarit, proteiinit, rasvat) ja toisaalta tiede-trendien mukaan yksittäisiä aineita korostaen (karotenoidit, vitamiinit, jne.) Olen kerran maistanut parsaa, ja totesin että se on enemmän lääke kuin ravinto. Kyllähän sen järki sanoo, että jokin vaikuttava aine parsassa...
Lue kommentti

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.