Tämän kokoisilla järvillä ei juhlittu kanadalaisessa järvivertailussa. Bisajärvi Sipoonkorvessa on kooltaan noin 400 aaria. Kuva: Christian Westerback
Tämän kokoisilla järvillä ei juhlittu kanadalaisessa järvivertailussa. Bisajärvi Sipoonkorvessa on kooltaan noin 400 aaria. Kuva: Christian Westerback

Tutkimus tarkasteli vähintään kymmenen hehtaarin järviä. Niin suuria ei Suomessa ole kuin alle joka kymmenes järvi.

Maapallon järvivedestä jopa 85 prosenttia makaa maailman kymmenessä suurimmassa järvessä. Ne ovat suuruusjärjestyksessä Kaspianmeri, Baikal, Tanganjikajärvi Afrikassa, Yläjärvi Pohjois-Amerikassa, Malawijärvi Afrikassa, Pohjois-Amerikan Michiganjärvi, Huronjärvi, Victorianjärvi ja Iso Karhujärvi sekä aikanaan Kaspianmerestä erotettu Garabogazköl.

Kanadalaiset tutkijat summasivat Nature Communications -tiedelehden julkaisemassa tutkimuksessa tietoja maailman tähän asti kattavimmasta järvitietopankista.

He päivittivät myös arvion maapallon järvien rantaviivasta. Sitä on laskelman mukaan reilut seitsemän miljoonaa kilometriä eli yli neljä kertaa niin paljon kuin merenrantaa. Etäisyys vastaa suunnilleen kymmentä edestakaista matkaa Kuuhun.

”Usein sanotaan, että tiedämme enemmän Kuun tai Marsin pinnasta kuin valtamerten pohjasta. Vaikka järviä onkin tietyssä mielessä helpompi tutkia kuin aavaa merta, on meillä taatusti samanlaista tiedon puutetta siitä, mitä maapallon järvien pinnan alla tarkkaan ottaen tapahtuu”, toteaa apulaisprofessori Bernhard Lehner McGillin yliopiston maantieteen laitokselta tutkimustiedotteessa.

Eniten järviä kanadalaistutkimuksen mukaan on juuri Kanadassa: liki kaksi kolmasosaa mukaan lasketuista järvistä sijaitsee siellä. Kanada voi kehua olevansa 900 000 järven maa, Suomen tapaan Kanadan järvet ovat edellisen jääkauden ja jäätikön sulamisvesien tuottamia.

Tuhansilla järvillään ylpeilevä Suomi ei tässä tutkimuksessa päässyt edes kymmenen järvisimmän maan joukkoon. Tämä selittynee sillä, että Suomen lukuisat järvet ovat pinta-alaltaan melko pieniä.

Järviä on maassamme peräti 187 188 kappaletta, jos mukaan lasketaan kaikki vähintään viiden aarin eli 500 neliömetrin lammet. Vain kahdeksan prosenttia näistä järvistä huomioitiin nyt tehdyssä tutkimuksessa, joka tarkasteli kooltaan vähintään kymmenen hehtaarin järviä. Sellaisia Suomesta löytyy 15 723.

Suomen järvet ovat verrattain matalia, kuten pinnanmuodoiltaan tasaisilla alueilla yleensä. Pienen kokonsa vuoksi Suomen järvillä on suhteessa paljon rantaviivaa, 214 896 kilometriä.

Rantaviivaan on tässä laskettu paitsi järvien mantereen puoleiset rannat myös järvissä sijaitsevien saarten rannat. Myös saarissa sijaitsevien järvien rannat saarineen ovat laskuissa mukana.

Tietyllä mittarilla Suomenkin järvet ovat sentään ennätysluokkaa, kertoo Suomen ympäristökeskuksesta eläköitynyt tutkija Esko Kuusisto.

”Maassamme on 47 yli sadan neliökilometrin järveä. Se on enemmän kuin missään muussa EU-maassa”, kertoo Suomen järvet 1980-luvulla laskenut Kuusisto.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.