Tämän kokoisilla järvillä ei juhlittu kanadalaisessa järvivertailussa. Bisajärvi Sipoonkorvessa on kooltaan noin 400 aaria. Kuva: Christian Westerback
Tämän kokoisilla järvillä ei juhlittu kanadalaisessa järvivertailussa. Bisajärvi Sipoonkorvessa on kooltaan noin 400 aaria. Kuva: Christian Westerback

Tutkimus tarkasteli vähintään kymmenen hehtaarin järviä. Niin suuria ei Suomessa ole kuin alle joka kymmenes järvi.

Maapallon järvivedestä jopa 85 prosenttia makaa maailman kymmenessä suurimmassa järvessä. Ne ovat suuruusjärjestyksessä Kaspianmeri, Baikal, Tanganjikajärvi Afrikassa, Yläjärvi Pohjois-Amerikassa, Malawijärvi Afrikassa, Pohjois-Amerikan Michiganjärvi, Huronjärvi, Victorianjärvi ja Iso Karhujärvi sekä aikanaan Kaspianmerestä erotettu Garabogazköl.

Kanadalaiset tutkijat summasivat Nature Communications -tiedelehden julkaisemassa tutkimuksessa tietoja maailman tähän asti kattavimmasta järvitietopankista.

He päivittivät myös arvion maapallon järvien rantaviivasta. Sitä on laskelman mukaan reilut seitsemän miljoonaa kilometriä eli yli neljä kertaa niin paljon kuin merenrantaa. Etäisyys vastaa suunnilleen kymmentä edestakaista matkaa Kuuhun.

”Usein sanotaan, että tiedämme enemmän Kuun tai Marsin pinnasta kuin valtamerten pohjasta. Vaikka järviä onkin tietyssä mielessä helpompi tutkia kuin aavaa merta, on meillä taatusti samanlaista tiedon puutetta siitä, mitä maapallon järvien pinnan alla tarkkaan ottaen tapahtuu”, toteaa apulaisprofessori Bernhard Lehner McGillin yliopiston maantieteen laitokselta tutkimustiedotteessa.

Eniten järviä kanadalaistutkimuksen mukaan on juuri Kanadassa: liki kaksi kolmasosaa mukaan lasketuista järvistä sijaitsee siellä. Kanada voi kehua olevansa 900 000 järven maa, Suomen tapaan Kanadan järvet ovat edellisen jääkauden ja jäätikön sulamisvesien tuottamia.

Tuhansilla järvillään ylpeilevä Suomi ei tässä tutkimuksessa päässyt edes kymmenen järvisimmän maan joukkoon. Tämä selittynee sillä, että Suomen lukuisat järvet ovat pinta-alaltaan melko pieniä.

Järviä on maassamme peräti 187 188 kappaletta, jos mukaan lasketaan kaikki vähintään viiden aarin eli 500 neliömetrin lammet. Vain kahdeksan prosenttia näistä järvistä huomioitiin nyt tehdyssä tutkimuksessa, joka tarkasteli kooltaan vähintään kymmenen hehtaarin järviä. Sellaisia Suomesta löytyy 15 723.

Suomen järvet ovat verrattain matalia, kuten pinnanmuodoiltaan tasaisilla alueilla yleensä. Pienen kokonsa vuoksi Suomen järvillä on suhteessa paljon rantaviivaa, 214 896 kilometriä.

Rantaviivaan on tässä laskettu paitsi järvien mantereen puoleiset rannat myös järvissä sijaitsevien saarten rannat. Myös saarissa sijaitsevien järvien rannat saarineen ovat laskuissa mukana.

Tietyllä mittarilla Suomenkin järvet ovat sentään ennätysluokkaa, kertoo Suomen ympäristökeskuksesta eläköitynyt tutkija Esko Kuusisto.

”Maassamme on 47 yli sadan neliökilometrin järveä. Se on enemmän kuin missään muussa EU-maassa”, kertoo Suomen järvet 1980-luvulla laskenut Kuusisto.

Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota

”Kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, kehuu tutkija.

Anturi on tulostettu ensi kertaa suoraan iholle 3d-tulostimella. Tällainen tuloste voi esimerkiksi aistia ympäristön kemiallisia aineita.

Tulosteeseen voi liittää aurinkokennot. Valmistajan eli Minnesotan yliopiston mukaan tekniikka sopisi esimerkiksi sotilaille.

”Tulostimen voi ottaa repusta ja printata sillä anturin tai muun elektroniikan suoraan iholle. Tulostin olisi kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, sanoo Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Michael McAlpinen PhysOrg-verkkojulkaisussa.

Menetelmän julkaisi Advanced Materials -lehti. Yliopiston video näyttää, kuinka elektroniikka tulostuu iholle.

"Tämän voi tehdä kannettavalla ja kevyellä tulostimella, joka maksaa alle 400 dollaria (330 euroa)”, sanoo McAlpinen.

Tulostin mukautuu käden pieniin liikkeisiin konenäön avulla.

”Vaikka yrittäisi kuinka pitää kättä paikallaan, käsi liikkuu hieman. Kädet ovat muutenkin erilaisia”, sanoo McAlpinen.

Konenäkö seuraa käden liikkeitä pienten merkkipisteiden avulla. Tulostukseen laite käyttää mustetta, joka on valmistettu hopeahiutaleista. Se kovettuu huoneenlämmössä. Yleensä 3d-tulosteet täytyy kovettaa korkeissa lämpötiloissa.

Kun haluaa tulosteen pois kädestään, voi sen irrottaa pinseteillä tai huuhtoa pois vedellä.

Arkielämässä iholle printattavalla biotulosteella voisi hoitaa haavaa. Tutkijat ovat jo kokeilleet haavan hoitoa hiirillä.

Myös ihonsiirto voisi onnistua. Joskus iholle ehkä tulostuu ”biomustetta”. Musteessa on uusia ihosoluja, jotka korvaavat sairaan ihon.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.