Troolarit ylikalastavat maailman meriä. Kuva: Shutterstock
Troolarit ylikalastavat maailman meriä. Kuva: Shutterstock

Kalojen ulosteet varastoivat hiiltä merenpohjaan, mutta kalakannat ovat romahtaneet.

Liikakalastus on romahduttanut kalakannat, eivätkä kalat enää kierrätä hiiltä meren pintakerroksista pohjaan yhtä paljon kuin aiemmin.

Tämä voi osaltaan nopeuttaa ilmaston lämpenemistä ja sekoittaa luonnon kiertokulkua.

Kalankakan globaaleja vaikutuksia on selvitetty Science Advances -sarjassa ilmestyneessä tutkimuksessa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kalifornian yliopiston apulaisprofessori ja biogeokemisti Daniele Bianchi halusi ymmärtää, millainen vaikutus kaloilla on hiilen kiertoon valtamerissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimuksen mittakaava oli sangen kunnianhimoinen, kun tutkijat lähtivät mallintamaan valtamerten kaikkea kalabiomassaa.

Karkean arvion mukaan merissä on kalaa 6–7 miljardia tonnia. Se on monin verroin enemmän kuin vaikkapa kaikkien planeetan ihmisten paino.

Näistä kaupallisesti kiinnostavia lajeja on 3,3 miljardia tonnia. Tai oli, ennen kuin nykyisenlainen teollinen kalastus alkoi 1900-luvun alussa.

Tuolloin kalat popsivat koko maailman perustuotannosta eli yhteyttämisen kautta sitoutuvasta energiasta noin kaksi prosenttia. Ne siis syövät muun muassa planktonia.

”Kalan uloste on yksi tehokkaimmista luonnon hiilensidontamekanismeista", kertoo Bianchi The Scientist -verkkolehdessä.

Meressä sataa jatkuvasti. Kuolleita pieneliöitä ja pikkuriikkistä eloperäistä ainesta leijailee syvempiin kerroksiin lumihiutaleiden lailla. Mutta kalojen uloste on usein tiiviimpää ja vajoaa nopeammin pohjaan.

Sinne jätökset varastoivat hiilensä ja tarjoavat myös merenpohjan eliöille ravintoa.

Kalastuksen kohteena olevien lajien biomassa on nyt romahtanut vähintään puoleen. Kalat eivät enää ime niin suurta osaa valtameren pinnan perustuotannosta, eikä hiiltä varastoidu pohjaan niin paljon kuin ennen.

Tutkimus ei pysty antamaan mitään lukemia siitä, millainen vaikutus tällä on esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen, mutta ylikalastuksen jäljet ovat suuret.

Kalojen ulosteen väheneminen voi myös sekoittaa merenpohjan ekosysteemejä, jotka ovat riippuvaisia pinnalta tippuvasta ravinnosta. Se vaikuttaa myös pohjan happitasapainoon.

"Kaloilla on oikeasti merkitystä tässä kierrossa. Ne vaikuttavat siihen, miten hiili sitoutuu", Bianchi sanoo.

Ennen teollisen pyynnin alkamista kaupalliset kalalajit vastasivat noin kymmenestä prosentista merenpohjaan sitoutuneesta hiilestä. Nyt niiden määrä on siis puolittunut.

Vaikutus voi itse asiassa olla tutkittua suurempikin, huomauttaa meriekologi Clive Trueman Southamptonin yliopistosta.

Tutkimuksessa oli käytännön syistä rajattu pois alle kymmenen gramman painoiset kalalajit, jotka kuitenkin muodostavat huomattavan suuren osan kalojen kokonaismassasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla