Jako lihaviin ja laihoihin saattaa tapahtua jo varhaisessa lapsuudessa. Näin voi päätellä yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan kylläisyyshormonina tunnettu leptiini pystyy muokkaamaan hermosoluyhteyksiä kylläisyyttä ja syömistä säätelevillä aivoal...

Jako lihaviin ja laihoihin saattaa tapahtua jo varhaisessa lapsuudessa. Näin voi päätellä yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan kylläisyyshormonina tunnettu leptiini pystyy muokkaamaan hermosoluyhteyksiä kylläisyyttä ja syömistä säätelevillä aivoalueilla. Leptiinin piiskaama varhainen ja yksilöllinen verkottuminen voi ratkaista, kehittyykö meistä pullukoita vai laiheliinejä. Se saattaa myös selittää, miksi painon hallinta on joillekin niin vaikeaa.

Sciencen julkaisemassa tutkimuksessa käytettiin pulskia hiiriä, joilta puuttuu kylläisyyttä tuottava leptiinigeeni. Lisäleptiini kasvatti niille uusia yhteyksiä ruokahalua sääteleviin hermosoluihin ja vähensi syömistä. Tähän asti ei ole tiedetty, kuinka leptiini vaikuttaa syömistä sääteleviin hermosolurypäisiin. Kokeet tehtiin yhteistyönä New Yorkin Rockefellerin yliopistossa ja New Havenin Yalen yliopistossa. Tutkijajoukkoa johti legendaarinen lihavuustutkija Jeffrey M. Friedman, joka ryhmineen löysi leptiinin 1994. Löytö lisäsi voimakkaasti lihavuustutkimusta kohtaan tunnettua mielenkiintoa.

Leptiini on pääasiassa rasvasolujen erittämä hormoni, joka säätelee ihmisen ja muiden nisäkkäiden energiatasapainoa. Koe-eläimet laihtuvat leptiinillä, mutta sen merkitys ihmisen lihavuuden hoidossa on avoin.