Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Kognitiivinen terapia ei kelpaa potilasyhdistyksille.

Suomessa valmistellaan ympäristöherkkyyden nimellä diagnoosinumeroa  ICD-10-tautiluokitukseen. Myös Käypä hoito -suositusten julkaiseminen on vireillä.

Ympäristöherkät voivat saada oireita esimerkiksi sähköstä, hajuista, kemikaaleista ja homeista, joihin valtaosa väestöstä ei reagoi. Tutkimuksissa ei ole pystytty löytämään mekanismia, jolla nämä tekijät sairastuttavat potilaat. Diagnoosinumero ja hoitosuosituskaan eivät anna vastausta siihen, mistä oireissa on pohjimmiltaan kyse.

Kun selitystä ei ole löytynyt altisteiden ja oireiden suhdetta tutkimalla, osa tutkijoista on alkanut etsiä sitä kehon ja mielen yhteispelistä, psykosomatiikasta.

Koska ympäristöherkkyyteen ei ole löydetty parantavaa hoitoa, sairastuneet usein helpottavat oloaan välttämällä oireita aiheuttavia ympäristöjä. Psykosomaattiseen hypoteesiin pohjautuva hoito tarjoaa karttamisen sijaan altisteiden kohtaamista. Koska välttäminen viestii keholle ympäristön vaarallisuudesta, se vain pahentaa koettuja oireita.

Noidankehä voidaan yrittää katkaista kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jossa ympäristötekijän ja fyysisen reaktion välinen yhteys yritetään purkaa ajatuksia ja tunteita työstämällä.

Sairastuneiden tukiyhdistykset eivät ole innostuneet hoitomuodosta, koska sen ei koeta puuttuvan oireiden todelliseen syyhyn. Ympäristöherkkiä kohtaavat lääkärit  pitävät sitä kokeilemisen arvoisena, kun muukaan ei auta.

Jos olet Tieteen tilaaja, lue lisää heinäkuun lehdestä tai alla olevasta linkistä.