Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Tuoreen tutkimuksen perusteella aamuvirkkujen aivot eivät jaksa pysyä valppaina niin pitkään kuin yökukkujien.

Jotkut ihmiset ovat virkeimmillään varhain päivällä, kun taas toiset ovat terävimmillään vasta illalla. Christina Schmidt Liegen yliopistosta kollegoineen sai selville, että valveillaolon pituus vaikuttaa enemmän aamuvirkkujen kuin yökukkujien valppauteen.

Asia paljastui, kun tutkijat värväsivät vapaaehtoisia viettämään kaksi peräkkäistä yötä unilaboratoriossa. Koe aloitettiin aina noin seitsemän tuntia ennen kunkin koehenkilön valitsemaa nukkumaanmenoaikaa.

Tutkijat tarkkailivat muun muassa väsymisen tasoa sekä mittasivat syljen melatoniinipitoisuuksia, mikä kertoo henkilökohtaisen vuorokausirytmin vaiheesta. Koehenkilöt pantiin myös suorittamaan keskittymistä vaativia tehtäviä tietyin väliajoin.

Koehenkilöiden aivotoimintaa kartoitettiin funktionaalisen magneettikuvauksen avulla aamulla 1,5 tuntia heräämisestä sekä 10,5 tunnin valveillaolon jälkeen.

Tulos osoitti, että herättyään yökukkujat virkistyivät siinä missä aamuvirkutkin. He pystyivät kuitenkin säännönmukaisesti pysyttelemään aamuvirkkuja pidempään hereillä ilman, että väsymys haittasi suoritusta.

Tämä näkyi myös aivoista: aamuvirkkujen keskittymiskykyä ohjailevat aivoalueet työskentelivät pitkän valveillaolon jälkeen laiskemmin kuin yökukkujien.

Aamuvirkkujen vuorokausirytmiä ohjaava keskuskellon aivoalue hidastui sitä enemmän, mitä pidempään he olivat pysyneet valveilla. Aamuvirkkujen keskuskello ei siis pystynyt vastustamaan valveen aikana kerääntyvää "unipainetta" yhtä hyvin kuin yökukkujien.

Tutkimuksen julkaisi Science.