Yötyö altistaa lihomiselle. Kalifornialaiset tutkijat selvittivät ilmiön mekanismeja hiirillä. Kuva: Kimmo Taskinen
Yötyö altistaa lihomiselle. Kalifornialaiset tutkijat selvittivät ilmiön mekanismeja hiirillä. Kuva: Kimmo Taskinen

Päivän kaikki kalorit pitäisi syödä kymmenen tunnin sisällä, kertoo hiiritutkimus.

Yötyön katsotaan lihottavan, koska se laittaa ihmisen sisäisen kellon sekaisin ja ihminen syö yötä päivää.

Mekanismin ajatellaan olevan se, että sisäinen kello virittää elimistön sulattamaan ruokaa päivisin ja korjaamaan soluvaurioita levossa öisin. Kun yötyö tai muu yörieha rikkoo tämän rytmin, elimistö tekee vääriä asioita väärään aikaan. Ihminen lihoo sekä altistuu sydänsairauksille ja diabetekselle.

Uuden Cell Metabolism -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yötyön terveyshaitat voisi ehkä selättää sillä, että syö kaikki päivän kalorinsa kymmenen tunnin sisällä.

”Monet meistä ottavat heti herättyään kahvikupin, ja päivä päättyy 14–15 tuntia myöhemmin yöpalaan”, sanoo tutkimuksen päävastuullinen kirjoittaja professori Satchidananda Panda tiedotteessa.

”Mutta ruoansaannin rajoittaminen kymmenen tunnin sisään ja lopun ajan paastoaminen voi olla parempi terveydelle, riippumatta siitä, mikä on ihmisen biologinen kello”, hän jatkaa.

Vaikka kalorimäärä olisi sama, eli lyhyemmässä ajassa syötäisiin täsmälleen saman verran kaloreita kuin muuten syötäisiin vuorokauden aikana, tämä aikarajaus estää tehokkaasti lihomista.

Näin homma toimi ainakin hiirillä. Panda ja kumppanit tutkivat hiiriä, joiden elimistöllä ei ollut lainkaan sisäistä biologista kelloa. Tämä viittaa siihen, että lihominen ei liity ainakaan täysin sisäisen rytmin sotkeentumiseen.

Biologinen kello määrää, että jokainen solu nisäkkäiden elimistössä toimii noin 24 tunnin rytmissä eli vuorokausirytmissä. Tämä rytmi sanelee, kuinka perimän eri geenit aktivoituvat eri aikoihin.

Esimerkiksi ihmisillä ruoansulatukseen liittyvät geenit ovat aktiivisimmillaan varhemmin päivällä, kun taas soluvaurioiden korjaukseen liittyvät geenit ovat aktiivisimmillaan öisin.

Aiemmin Panda kollegoineen on havainnut, että hiiret, jotka saivat rasvaista ruokaa vuorokauden ympäri, lihoivat ylipainoisiksi. Monille niistä kehittyi korkea kolesteroli, rasvamaksa ja diabetes.

Kun samoille hiirille tarjottiin samaa rasvaista ruokaa sama määrä, mutta sitä oli saatavissa vuorokaudessa vain kahdeksan tai kymmenen tunnin verran, hiiristä tuli hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.

Tutkijat ajattelivat tuolloin, että terveyshyödyt olivat seurausta siitä, että hiirten ruokailu kulki oikeassa rytmissä heidän solukellojensa kanssa: hiiret söivät valtaosan kaloreistaan silloin, kun niiden ruoansulatus oli aktiivisimmillaan.

Uudessa tutkimuksessa Pandan ryhmä halusi ymmärtää vuorokausirytmin vaikutusta aineenvaihduntaan tarkemmin. He sammuttivat hiiriltä geenejä, jotka vastaavat vuorokausirytmin ylläpidosta. Nämä geenit rytmittävät esimerkiksi maksan toimintaa.

Sikäli kuin vuorokausirytmiteoriaan on uskominen, näiden geenien sammuttaminen tekisi hiiristä alttiita ylipainolle, diabetekselle, rasvamaksalle ja korkealle kolesterolille. Näiden tautien pitäisi ilmetä erityisen voimakkaasti, kun eläimille annetaan rasvaista ja makeaa ruokaa.

Keskeinen kysymys oli, auttaisiko kellotettu ruokavalio myös näitä hiiriä, joiden keho oli manipuloitu rytmittömäksi.

Panda kollegoineen laittoi nämä geenimanipuloidut hiiret kahteen ryhmään, joista toinen sai rasvaista ja makeaa ruokaa kaiken aikaa, toinen vain kymmenen tunnin aikaikkunassa.

Syödyn ruoan määrässä ei ollut tässäkään eroa, vaan tutkijat säätivät niin, että kummassakin ryhmässä hiiret söivät yhtä paljon kaloreita. Toiset vain ahmivat kaiken kymmenen tunnin aikana.

Kävi kuten tutkijat olettivat. Ympäri vuorokauden ruokaa syöneet hiiret tulivat ylipainoisiksi ja kehittivät aineenvaihduntasairauksia, mutta kymmenen tunnin sisällä ruokansa ahmineet hiiret pysyivät hoikkina ja terveinä.

Aikarajoitus piti hiiret terveinä, mutta kyseessä on ainakin osittain jokin muu kuin sisäiseen kelloon liittyvä mekanismi.

”Kontrolloimalla eläinten ruoka- ja paastosysteemiä voimme käytännössä ohittaa sisäisen kellon vaikutukset”, sanoo yksi tutkijoista Amandine Chaix tiedotteessa.

Kalifornialaistutkijat aikovat tutkia asiaa myös suoraan ihmisillä.