Lasta odottava pariskunta zika-alueella Singaporessa. Kuva: Edgar Su / Reuters
Lasta odottava pariskunta zika-alueella Singaporessa. Kuva: Edgar Su / Reuters

Taudin saaneiden hiirten kivekset luhistuivat ja kutistuivat. Vielä ei tiedetä, vaikuttaako virus samoin ihmisiin.

Zikaviruksesta voi olla vakavaa haittaa muillekin kuin kohdussa kasvaville lapsille. Uudessa hiiritutkimuksessa ilmeni, että zikatartunta voi vaurioittaa pysyvästi kiveksiä.

Tutkimuksessa zikavirus tartutettiin muuten terveisiin uroshiiriin. Kolmen viikon kuluessa tartunnasta hiirten kivekset olivat kutistuneet, mieshormoni testosteronin eritys oli vähentynyt ja hedelmällisyys heikentynyt.

”Vielä ei tiedetä, vaikuttaako zika samalla tavalla myös ihmisiin, mutta tuloksemme viittaa siihen, että miesten testosteronitaso ja siittiöntuotanto voivat laskea zikatartunnan seurauksena”, toteaa patologian, immunologian ja molekyylibiologian professori Michael Diamond tutkimustiedotteessa.

Jo aiemmin on huomattu, että zikavirus voi säilyä siemennesteessä kuukausien ajan ja tarttua sen välityksellä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kehottaakin tautialueella matkustaneita miehiä pidättäytymään raskauden yrittämisestä kahden kuukauden ajan matkalta palattuaan. Yhdysvalloissa vastaava virasto kehottaa miehiä käyttämään kondomia jopa puoli vuotta matkan jälkeen.

Varotoimien tarkoitus on estää mahdollinen zikatartunta seksikumppaniin tai siitettyyn lapseen. Tutkijat halusivat kuitenkin selvittää, voiko siemennesteessä kytevästä viruksesta olla haittaa myös miehelle itselleen. Eettisistä ja käytännön syistä he tutkivat asiaa hiirillä.

Zikavirus löysi tiensä hiirten kiveksiin viikon kuluessa tartunnan saamisesta. Jo ensimmäisen viikon jälkeen kiveksissä näkyi pieniä tulehduksen merkkejä. Viikkoa myöhemmin kivekset olivat pienentyneet ja niiden sisäinen rakenne oli luhistunut. Monet kivesten solut olivat kuolleet tai kuolemaisillaan.

Kolmessa viikossa kivekset kutistuivat kymmenesosaan normaalista koostaan. Myös niiden sisäinen rakenne tuhoutui täysin. Vauriot eivät parantuneet, vaikka hiiriä seurattiin vielä toiset kolme viikkoa ja virus ehti hävitä niiden verestä.

”Emme tiedä varmasti, onko vaurio pysyvä, mutta oletan niin, koska sisäistä rakennetta kannattelevat solut ovat infektoituneet ja tuhoutuneet”, sanoo Diamond.

Näitä kiveksen tukisoluja kutsutaan Sertolin soluiksi. Niiden tehtävä on huolehtia kehittyvistä siittiöistä ja eristää siemenneste verenkierrosta.

Syntyvien siittiöiden määrä riippuu Sertolin solujen määrästä, eivätkä nämä solut kuoltuaan uusiudu. Kokeen päättyessä hiirten kyky hedelmöittää naaraita olikin pudonnut neljäsosaan tavallisesta.

Siittiöiden lisäksi kivekset tuottavat testosteronia. Sen eritys väheni tartunnan myötä kymmenesosaan tavallisesta. Ihmisillä vastaava romahdus aiheuttaisi muun muassa seksihalujen katoamista, erektiohäiriöitä, karvanlähtöä, väsymystä ja lihasmassan hupenemista.

Tutkijat muistuttavat, että tällaisia oireita saati kivesten kutistumista tai hedelmällisyyden laskua ei ole raportoitu zikaan sairastuneilla miehillä. Se ei silti tarkoita, etteikö virus voisi tehdä tuhoja myös ihmisten kiveksissä.

”Ihmiset eivät usein huomaa olevansa hedelmättömiä ennen kuin he yrittävät saada lapsia. Tämä voi tapahtua vuosia tai vuosikymmeniä infektion jälkeen”, huomauttaa tutkimusta tehnyt hedelmällisyysasiantuntija Kelle Moley tiedotteessa.

”Sitä saattaa pohtia, eivätkö miehet huomaisi, jos heidän kiveksensä kutistuisivat. No, todennäköisesti kyllä. Mutta emme todella tiedä, ovatko miesten mahdolliset oireet vakavuudeltaan täysin verrattavissa hiirillä havaittuihin. Oletan että miesten kiveksille tapahtuu jotain, mutta on vaikea sanoa, onko se yhtä dramaattista kuin hiirillä”, Moley arvioi.

Tutkimuksen julkaisi Nature.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.