Australialaisäidit jonottavat vuonna 1947 hinkuyskärokotetta Brisbanessa. Kuva: John Oxley -kirjasto / Wikimedia Commons

Hinkuyskä on epämiellyttävä tauti. Siihen kuuluu useita viikkoja kestävä puuskittainen yskä. Tauti on erityisen vaarallinen alle puolivuotiailla vauvoilla, joilla se ei aiheuta yskää, vaan jopa pitkäaikaisia hengityskatkoksia. Tämän takia hinkuyskärokote annetaan mahdollisimman aikaisin.

Tätä aiemmin rokotteita ei oikeastaan voi antaa, koska nuorilla vauvoilla ei synny vielä kunnollista immuunivastetta. Hinkuyskän tapauksessa on pohdittu äitien rokottamista, jolloin äidin vasta-aineet voivat suojata vastasyntyneitä.

 

Kun hinkuyskää vastaan kehitettiin rokote 1920-luvulla, tauti alkoi vähitellen harvinaistua. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana se on kuitenkin alkanut uudestaan yleistyä. Hinkuyskän rokotuskattavuus ei ole juuri laskenut, joten syyt hinkuyskän yleistymiseen löytyvät muualta. (Joskin joillain alueilla, kuten Pohjanmaalla, rokotuskattavuudellakin on väliä.)

Lisäksi hinkuyskä on ollut aiemmin lapsuuden tauti, mutta se on muuttunut nykyään kaikkia ikäluokkia koskevaksi. Tästä on debattia – onko kyseessä taudinaiheuttajan dynamiikan muutoksesta vai vain vaillinnaisesta diagnosoinnista aikuisilla.

Sen sijaan itse hinkuyskän yleistymiselle ei ole selkeää syytä. Kyseessä voi olla hinkuyskää aiheuttavan Bordetella pertussis –bakteeri nopea evoluutio, rokotteen heikko toimintakyky, rokotusten puutteellinen kyky estää tartunnan leviäminen, se että rokotussarja otetaan kokonaan entistä harvemmin, rokotteen vaikutuskyvyn heikentyminen ihmisen eliniän aikana tai historiallisen rokottamattajättämisen seurauksena kasvanut tartunta-alttiiden ihmisten määrän kasvu.

Tämä on komea lista erilaisista ekologisista ja evolutiivisista ongelmista, joita rokottaja voi kohdata.

Hinkuyskäbakteeri nähtävästi kehittyy nopeasti: kuten influenssa mutta paljon hitaammin, hinkuyskäbakteeri muuttuu vuodesta toiseen, niin että vanha rokote tuottaa enää osittaisen suojan sitä vastaan uusilla rokotettavilla. Toisaalta, samalla siitä seuraa se, että rokotteen aiemmin ottaneiden suoja heikentyy samaa vauhtia. Jos tämä on syynä, hinkuyskää vastaan voidaan kisata vain kehittämällä jatkuvasti uusia rokotteita. Bordetella vaikuttaa evolvoituvan sitä nopeammin, mitä korkeampi rokotekattavuus on.

Hinkuyskärokotteessa siirryttiin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana rokotteesta, joka sisältää kokonaisia soluja, rokotteeseen, joka sisältää vain osia bordetella-bakteerista. Tämän rokotteen on epäilty pystyvän estämään taudin kehittymisen, mutta ei bordetellan tarttumista ihmiseen ja ihmisestä eteenpäin. Tällöin taudin määrä voi lisääntyä, koska laumasuoja ei suojaa yhtä hyvin tartuttamattomia. Tällöin rokote suojaa tehokkaasti ihmisiä, mutta taudinaiheuttajasta itsestä ei päästä koskaan eroon.

Mielenkiintoisin, näin ekologin näkökulmasta, on teoria siitä, että hinkuyskän lisääntyminen on luonnollinen reaktio siihen, että rokotuskattavuus on pitkän aikaa ollut hieman liian matala. Koska rokotus ei toimi täydellisesti, nykypäivänä elää suhteellisesti paljon enemmän taudinaiheuttajalle altiita teinejä ja aikuisia kuin aiemmin. Yleisen rokotuksen aloittaessa suurin osa aikuisista ja teineistä oli sairastanut taudin ja heillä oli vähintään osittainen suoja uutta tartuntaa kohden. Sitä mukaa kun nuoremmista ikäluokista lähtien yleistyi rokotuksen antama suoja, taudin sairastaminen antama suoja väheni.

Kuten biologiassa yleensäkin käy, kun monet teoriat kilpailevat keskenään, kaikki niistä ovat todennäköisesti jossain määrin oikeassa. Lisätutkimusta tosin tarvitaan siihen, kuinka merkittävä kukin syy on. Kansanterveyden edistäminen vaatii sitä, että tiedämme, miten taudinaiheuttajien ekologia ja evoluutio vaikuttaa rokotusten toimintatehoon. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014