Laura Huhtasaaren vaaliteltta vuoden 2018 presidentinvaalissa. Kuva: Arto Alanenpää / Wikimedia Commons.
 

Jyväskylän yliopisto on saanut loppuun Laura Huhtasaaren gradun plagiointisyytösten tutkimuksen. Rehtorin päätöksellä todettiin, että Laura Huhtasaari on syyllistynyt hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen. Huhtasaari puolustautui sillä, että lainatut osuudet oli jätetty merkitsemättä huolimattomuuden takia, mutta rehtorin päätöksessä alleviivataan, että ohjeissa ei erotella tahallista tai tahatonta hyvän tieteellisen käytännön rikkomista.

Yleisesti ottaen Jyväskylän yliopiston rehtorin päätös on hyvin epämääräinen, sillä se ei varsinaisesti erittele miten Huhtasaari rikkoi hyvää tieteellistä käytäntöä. Hyvän tieteellisen käytännön rikkomukset jaetaan piittaamattomuuten hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja vilppiin, joka puolestaan jaoitellaan sepittämiseen, vääristelyyn, luvattomaan lainaamiseen (eli plagiointiin) ja anastamiseen. Vuoden 2002 HTK-ohjeen mukaan vilppiepäilyt pitää aina käydä varsinaisen tutkinnan läpi, joten tämän pohjalta Huhtasaarin rikkomus ei ainakaan ollut plagiointia.

Päätös vaikuttaa kompromissilta: yliopiston saati Huhtasaaren etu ei ole, että prosessi jatkuu varsinaiseen tutkintaan, joten rehtorin päätös on jätetty tarkoituksella riittävän epämääräiseksi, eikä plagioinnista puhuta siinä suoraan. Jonkinlaisen torun Huhtasaari kuitenkin on ansainnut esiselvityksen perusteella. Niinpä yliopiston rehtori puhuu "viitteitä tehdyistä suorista lainauksista", joiden suhde plagiointiin jää ainakin minun mielessäni epäselväksi.

 

Ulkopuolinen selvittäjä, kasvatustieteen emeritusprofessori Jarkko Hautamäki oli vastaavan epämääräinen. Hänen mielipiteensä on, että hyvää tieteellistä käytäntöä oli loukattu useissa kohdin jättämättä viittaamatta alkuperäiseen lähteeseen, mutta plagioinnista hänkään ei puhu. (Kumpikaan Hautamäki tai rehtori ei viittaa kertaakaan HTK-ohjeeseen!) Hautamäki lisäksi selvitti, että gradun tarkastajien ei ole voinut olettaa huomaavaan suoria lainauksia, joihin ei ollut viitattu.

Huhtasaaren vastine puolestaan oli huomattavasti varmemmin muotoiltu, nähtävästi koska sitä on ollut mukana valmistelemassa perussuomalaisten "hovijuristi" Kari Uotin lakiasiaintoimisto. Huhtasaari puolustautuu usein tavoin. Ensinnäkin, hänen mielestään asian esiselvitys on "poliittisen asemani perusteella minua syrjivä". Toisaalta, syypäänä on ollut Huhtasaaren ohjaajat, jotka eivät ohjeistaneet häntä oikeanlaiseen viittaustekniikkaan. Kolmanneksi, Huhtasaari sanoo viittausten puuttumisen johtuvan huolimattomuudestaan ja että se on jo huomioitu gradun arvioinnissa. Neljänneksi, epäillystä rikkeestä on viisitoista vuotta, eikä Huhtasaari voi enää tehokkaasti puolustautua syytöksiltä.

Huhtasaaren puolustautuminen vaikuttaa enemmänkin julkisuuteen kuin tiedeyhteisöön suunnatulta. Rehtorin päätöksessä todetaan, että hyvän tieteellisen käytännön rikkomukset ovat niitä riippumatta tarkoituksellisuudesta tai siitä miten hyvin tutkija on ollut perillä eettisistä vaatimuksista. Samaten Hyvän tieteellisen käytännön rikkomukset eivät vanhene.

 

Huhtasaaren gradukalabaliikki onj hyvä esimerkki opinnäytetöiden eettisestä suosta. Yliopistojen arkistoissa on varmasti monia enemmän tai vähemmän epämääräisiä graduja, jotka ovat sujahtaneet väsyneiden ohjaajien ja tarkastajien sormien läpi. Ne ovat kuitenkin nyt osa tieteellistä kirjallisuutta, joten niitä pitää voida epäillä, kritisoida ja jopa tutkia niiden eettisiä standardeja, kuten minkä tahansa muun tutkimuksen. Näiden gradujen todellinen merkitys tiedeyhteisölle on kuitenkin monesti marginaalinen, joten erityistä intoa vanhojen kaiveluun ei kenelläkään ole. Niinpä yliopistojen lakimiehet joutuvat keksimään luovia ratkaisuja, miten luovitaan ohjeiden, ideaalien ja asioiden yleisen mitättömyyden kanssa.

Mitä lohdullista tarinassa sitten on? Huhtasaari lupaa lausunnossaan, että "Vastaavat huolimattomuusvirheet eivät tulisi toistumaan, mikäli palaisin tiedeyhteisöön."

Kommentit (1)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä14396

Suorien lainausten käytön ilman lähdemerkintää kohtuullisuuden perusteluksi tuo osaamattomuus on kuitenkin varsin osuva silloin, kun ko seikka on huomiotu opinnäytteen arvioinnissa ja se on silti saanut sentään hyväksytyn arvosanan.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014