Apinarokkoviruksia ihmisen ihon poikkileikkauksessa. Vasemmalla on varttuneita virioneita ja oikealla vielä kehittyviä. Kuva: CDC/ Cynthia S. Goldsmith

Euroopassa ja Yhdysvalloissa on viime viikkoina havaittu useita apinarokkotapauksia. Nämä ovat sikäli merkittäviä, että kyseessä on ensimmäinen Afrikan ulkopuolella havaittu apinarokkoepidemia, jossa on havaittu tartuntoja ihmiseltä ihmiselle.

Varmistettuja tapauksia on tällä hetkellä, eli torstai-iltapäivällä, tiedossa 32 tapausta, ja tapauksista 14 on Portugalissa, 9 Englannissa, 7 Espanjassa, 1 Yhdysvalloissa ja Ruotsissa, ja Kanadassakin on epäiltyjä tapauksia. Ainakin kolme ihmistä on tarvinnut sairaalahoitoa.

Ensimmäiset Englannissa havaitut tapaukset eivät ole kohdanneet toisiaan, lukuun ottamatta kahta samassa taloudessa asuvaa henkilöä, joten tartunta vaikuttaa leviävän ihmisten välillä ja havaitsemattomia tapauksia on jonkun verran.

Apinarokkoa aiheuttaa apinarokkovirus, joka kuuluu Orthopoxvirus-sukuun ja poxvirusten heimoon. Poxvirukset on joskus käännetty suomeksi rokkovirukset, mutta tämä on parhaimmillaankin harhaanjohtava nimi, koska suurin osa rokkotaudeista ei ole poxvirusten aiheuttamia. Rokkotaudeiksi kutsutaan sarjaa tauteja, joilla on pääosin selkeät iho-oireet. (Terveyskirjaston listaus rokkotaudeista, enterorokko, parvorokko, tuhkarokko, tulirokko, vauvarokko, vesirokko, vihurirokko, vyöruusu ja yskänrokko, ei sisällä yhtään poxvirusten aiheuttamaa rokkoa.)

Mielenkiintoisena sivuhuomiona: poxvirukset kuuluvat Bamfordvirae-nimiseen kuntaan, joka on nimetty Helsingin yliopiston emeritusprofessori Dennis Bamfordin mukaan. Bamford on vaikuttanut keskeisestä tämän ryhmän luokittelun muotoutumiseen, mutta se onkin sitten oma tarinansa.

Apinarokkoviruksen lähisukulaisia ovat esimerkiksi lehmärokkovirus, lammasrokkoa aiheuttava orfvirus ja ontelosyylävirus. Suvun pahamaineisin edustaja on isorokkovirus, joka ei enää kierrä luonnossa. Ihmisille tarttuvat ortopoxvirukset on hyvin läheistä sukua keskenään. Esimerkiksi isorokkoviruksen rokotuksessa käytettiin aluksi lehmärokkoa ja viimeisimmät rokotteet olivat vaccinia-virusta. Isorokkorokotus (eli vaccinia) suojaa arviolta 85% teholla apinarokkotartunnalta.

Epälooginen nimeäminen jatkuu poxvirustenkin osalta: apinarokkoa ja lehmärokkoa levittävät lähinnä jyrsijät, eivät apinat tai lehmät.

 

Apinarokkoviruksen endeeminen esiintymisalue, jossa virus kiertää villieläimissä, on keskinen ja läntinen Afrikka. Nähtävästi apinarokko jakautuu kahteen eri haaraan: keskisen Afrikan kannat ovat aiheuttaneet vakavampaa tautia, johon jopa 10% diagnosoiduista on kuollut, kun taas läntisen Afrikan kannoissa tapauskuolleisuus on ollut keskimäärin 3,6%. Koska merkittävä osa tapauksista jäänee diagnosoimatta, länsimaissa kuolleisuus läntisen kannan tartunnalle lienee alle prosentin luokkaa. Nyt leviävä kanta vaikuttaa onneksi olevan läntistä kantaa, joten sen aiheuttama kuolleisuus jää todennäköisesti matalaksi. Afrikkalaisten tapausten osalta kuolleisuus on korkeampaa lapsissa ja nuorissa.

Apinarokkovirus tunnetaan heikosti, koska tähän mennessä tunnettujen ihmistapausten määrä lasketaan sadoissa. Luonnosta virusta on löydetty kahdesti: jyrsijöihiin kuuluvasta juovaoravasta vuonna 1985 ja kädellisiin kuuluvasta mangabista 2012. Apinarokon leviämisreittejä ihmiseen ei siis tunneta käytännössä lainkaan.

Afrikassa endeemisellä alueella yksittäisiä tapauksia esiintyy tasaisen harvoin ja laajempia epidemioita on ollut muutama kerta. Yksittäisiä tapauksia apinarokkoa on havaittu Afrikasta saapuvilla matkustajilla ympäri maailmaa. Edellinen merkittävä epidemia Afrikan ulkopuolella oli vuonna 2003 kun yhteensä 47 ihmistä sai tartunnan Yhdysvalloissa. Virus oli saapunut Yhdysvaltoihin lemmikkieläinkaupan takia maahantuodussa savannihamstraajarotassa ja siitä se oli tarttunut samasta tarhassa kasvatettuihin preerikkoihin. Preerikoita oli toimitettu edelleen lemmikkiliikkeisiin ja näistä virus oli tarttunut ihmisiin. Tiettävästi ihmisten välisiä tartuntoja ei tässä epidemiassa tapahtunut ja kukaan tartunnan saanut ei kuollut, mutta 14 – eli noin kolmannes – tartunnoista vaati sairaalahoitoa.

Koska isorokkorokotus suojaa tehokkaasti tartunnalta, Yhdysvaltain epidemiassa isorokkorokotuksia annettiin apinarokkovirukselle altistuneille sairaanhoitohenkilökunnalle, tunnettujen tapausten läheisille sekä preerikkoja käsitelleille ihmisille. Isorokkorokotus perustuu kuitenkin elossa olevalle vaccinia-virukselle, joten siitä saattaa aiheutua myös jonkun verran oireita. Laajojen ihmisjoukkojen rokotus ei ole tällöin järkevää, kun tartunnan riski muuten on tarkkaan rajattu.

Apinarokko ei ole vuosittainen vieras: vuoden 2003 jälkeen seuraava Afrikan ulkopuolinen tapaus havaittiin vasta vuonna 2018 Englannissa.

 

Apinarokkovirus ei ole ollut eläinperäisten tautien uhka-arvioissa korkealla paikalla, koska apinarokkovirus ei ole kovin hyvin ihmisten välillä tarttuva: tähänastiset ihmisten välillä tapahtuneet tartunnat Afrikassa ovat yleensä loppuneet suhteellisen nopeasti, eikä vuoden 2003 epidemiassa ihmisten välillä tiettävästi tapahtunut lainkaan tartuntoja. Pisin tunnettu tartuntaketju on kuuden ihmisen ketju.

Apinarokkovirus leviää läheisten kontaktien kautta esimerkiksi ruumiineritteiden tai vuodevaatteiden välityksellä.

Yksi selittävä tekijä puolestaan sille, miksi apinarokosta tulee suurempi uhka, on isorokon katoaminen – ja tästä johtuva isorokkorokotusten loppuminen. Koska isorokkorokotus suojaa hyvin myös apinarokolta, aiemmin apinarokkoviruksen leviämistä luonnosta ihmisiin on varmasti hillinnyt laajamittaisten isorokkorokotusten tuoma laumasuoja. Kun isorokosta päästiin eroon, ja rokotukset loppuivat, etenkin nuoremmat, rokottamattomat ikäluokat ovat suuremmassa riskissä. Kun suurin osa ihmisistä on alttiita apinarokolle, tartuntaketjut voivat helpommin jatkua.

Nykyisestä epidemiasta tiedetään vielä vähän: viruksen sekvenssiin perustuvaa geneettistä tietoa siitä kuinka monimuotoinen tartuntalinja on ja miten pitkään tartunnat ovat levinneet ihmisissä ei vielä ole. Tähän mennessä tartunnan saaneista merkittävä osa on miehiä, jotka ovat harrastaneet seksiä miesten kanssa, joten yksi mahdollisuus on seksivälitteinen tartunta. Tällaista tartuntareittiä ei aiemmin ole havaittu apinarokolla. Toisaalta, seksi vaatii myös muunlaista lähikontaktia, joten seksin ja muun läheisen kontaktin erottaminen vähistä tapauksista näin varhaisessa epidemiavaiheessa on vaikeaa. Joka tapauksessa epidemian osalta ainakin Englannissa on nyt tunnistettu yksi haavoittuva ryhmä: homomiehet. Seksitautiklinikoille on jo lähetetty ohjeistus huomioida epidemia. Brittien terveysturvallisuusvirasto ohjeisti jo ihmisiä kiinnittämään huomiota mahdollisiin apinarokon oireisiin.

Apinarokkoepidemian ja koronaviruspandemian välillä ei ainakaan vielä ole näkyvissä mitään yhteyttä. Käytännössä leviämisen syynä on se, että uhkaavat tartuntataudit kyllä leviävät muista eläimistä ihmisiin ja nyt ollaan taas palaamassa pandemiaa edeltävään kansainvälisen matkustuksen määriin, joten uusia uhkaavia tauteja varmasti ihmisille taas tarttuu enemmän.

 

Tutkijat ovat varoittaneet, että apinarokosta voi tulla pandeeminenkin virus, koska viruksella on havaittu suurta muuntelua ja siitä on jo aiemmissa tutkimuksissa löydetty geneettisiä muutoksia, jotka tekevät siitä paremmin ihmisten välillä leviävän. Tässä vaiheessa emme vielä tiedä onko nykyinen epidemia sopeutunut paremmin ihmisten välillä leviämiseen kuin aiemmat kannat, mutta terveysturvallisuuden kannalta on tietenkin parasta saada epidemia päättymään ja pyrkiä vähentämään yksittäisten tartuntojen määrää endeemisellä alueella.

Aiemminhan apinarokkovirus ei ole pystynyt hyvin sopeutumaan ihmisiin, koska isorokko levisi tehokkaasti ihmisten välillä ja ristisuoja esti apinarokon tarttumista ihmiselle, joka oli jo sairastanut isorokon. Tämä tarkoitti, että paremmin ihmisiin sopeutunut isorokko oli tehokkaampi ekologinen kilpailija tässä ekolokerossa. Isorokon poistaminen tästä pelistä tarkoittaa, että apinarokolle on auennut uusi mahdollinen hyväksikäytettävä isäntä. Uuden isorokon syntyminen ei tietenkään ole mahdotonta: vastaavasti isorokko on siirtynyt jyrsijöistä ihmisiin muutama tuhat vuotta sitten ja sopeutunut leviämään tehokkaasti.

Ekolokeron käsitteen käyttö tartuntataudeissa on hyvin kiistelty, mutta ainakin apinarokon ja isorokon vertailussa se voi olla hyödyllinen. Huonoimmassa tapauksessa - jos apinarokko vakiintuneeksi osaksi ihmisen tartuntatautikantaa - apinarokko voi todistaa sen, että ekolokerot ovat hyödyllinen käsite tartuntatautipohdinnassa.

1900-luvulla kerätyissä isorokkonäytteissä geneettinen monimuotoisuus on melko rajallista, kun taas viimeisimmissä apinarokkovirusnäytteissä on paljon vaihtelua. Tämä kuvaa juuri viruslajien erilaista evolutiivista tilannetta: isorokko oli sopeutunut jo hyvin ihmisiin, mutta apinarokko on vasta sopeutumassa ihmiseen.

Sinänsä havainto siitä, että apinarokko leviää paremmin ihmisten välillä on jatkumo sarjassa vastaavia havaintoja. Duodecim-lehdessäkin jo 90-luvun lopulla varoiteltiin, että apinarokko tulee yleistymään isorokon väistyttyä. Vaikka apinarokko on vielä monia kertaluokkia pienempi riski kuin isorokko, siitä tekee hankalan se, ettei siitä päästä kokonaan eroon, koska apinarokkovirus kiertää niin laajalti villieläimissä.

 

Nykyinen epidemia on ilman muuta epätyypillinen. Olennaista on nyt tietää onko epidemian takana erityislaatuinen supertartuttamisilmiö (ja sitten epidemia sammuisi suhteellisen nopeasti ja helposti) vai onko virus muuntunut niin, että se leviää paremmin ihmisten välillä (jolloin apinarokon uhka-arvio pitää päivittää korkeammalle tasolle).

Apinarokko ei ole aiemmin aiheuttanut pitkiä tartuntaketjuja ja tartuntaketjut ovat ollut suhteellisen helposti katkaistavissa, lähtökohtaisesti apinarokon riskiä pidetään pienenä. Kyseessä on kuitenkin ainutlaatuinen epidemia, joka varmasti jotenkin muuttaa ajatuksiamme apinarokon aiheuttamista riskeistä. Euroopan tartuntatautikeskus on luvannut nopean riskiarvion ensi viikon alkupuolella.

Kommentit (9)

Vierailija
10/9 | 

Toivon hartaasti, että mikäli apinarokko alkaa levitä laajemmin, sen torjuntaa ei jätetä THL:n vastuulle. 

Sami
11/9 | 

Mistähän tämä uusi apinarokon puhkeaminen voisi johtua? Voisiko syynä olla adenoviruspohjaiset koronarokotteet, jotka sisältävät simpanssin adenovirusta? Vai voisiko syynä olla mRNA-rokotteet, joiden haittavaikutuksiin kuuluvat niin vyöruusu kuin muutkin ihosairaudet?

posomi
Liittynyt29.2.2020
Viestejä13411
13/9 | 

https://www.emergingrisks.co.uk/monkeypox-cases-continue-to-climb-who-la...

Kyllä tämä tauti vielä jyllää, itseasiassa levinnyt vain entisestään. 

Globaalisti yli 30 valtiota on raportoinut varmistetuista tautitapauksista, ja tapauksista 1880kpl on maissa joissa normaalisti apinarokkoa ei esiinny. 85% tapauksista on euroopassa. Kuolintapauksia ei tiettävästi ole. 

OLEN SPEUDOHIPSTERIN LÖLLYKKÄ AIVONEW UNEHTU KOHTUUN PALJON SINNE JÄIVÄT MUT EI HÄTÄ OLEN HIPSTERIN PSEUDOHIPSTRERI VAHA VAJAA VAIN

lily167
16/9 | 

This is an excellent article. This is, in my opinion, one of the best posts ever written. Your work is excellent and inspiring. Thank you very much. wordle game

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014
Sisältö jatkuu mainoksen alla