Apinarokko uhkaa jäädä kiertämään ihmisiin

Elämme tautiekologille jänniä aikoja, sillä pääsemme seuraamaan aitiopaikalta ainakin yhden ja mahdollisesti kahden uuden tartuntataudin siirtymistä ihmisiin.

Pandemian aiheuttama koronavirus SARS-CoV-2 oli kokonaan uusi taudinaiheuttaja, joka on pysyvästi jäänyt kiertämään ihmisiin. Se aiheuttanee tästä hamaan tulevaisuuteen tartunta-aaltoja, joskin vielä on epäselvää asettuuko se yhden vuosittaisen aallon virukseksi.

Toinen taudinaiheuttaja ei sinänsä ole uusi – apinarokko on varmasti aiheuttanut ihmistartuntoja pitkään ja tieteellekin se on kuvattu jo viitisenkymmentä vuotta sitten. Uutta on se, että apinarokko leviää tehokkaasti ihmisten välillä. Aiemmin ihmiset saivat tartunnan jyrsijältä ja se saattoi aiheuttaa pienen tartuntaketjun, muttei kestävää epidemiaa.

Tunnemme suhteellisen heikosti prosessit, joissa uusi taudinaiheuttaja asettuu osaksi ihmisen pysyvää tautitaakkaa siten, ettei se enää ole riippuvainen zoonoottisesta alkuperästään. Näitä tauteja on siirtynyt ihmisille viime vuosikymmeninä suhteellisen vähän. Parhaiten tunnettuja esimerkkejä ovat uudet influenssakannat, HI-virus ja useat antibioottiresistenssit. Vastaavasti uuden taudin taakkaa seurattu joissain vektorivälitteisissä taudeissa, jotka ovat levinneet nopeastikin uusille alueille, kuten hyttysvälitteinen zika.

Apinarokko on vahva kandidaatti uudeksi ihmisellä pysyvästi kiertäväksi taudinaiheuttajaksi. Toukokuun alun jälkeen ympäri maailmaa on havaittu yli 5 000 uutta tapausta: Iso-Britanniassa tapauksia on yli tuhat ja Saksakin lähestyy tuhatta. Suomessa on tapauksia havaittu neljä ja lisää varmasti tulee lähiaikoina.

Apinarokkoa pidetään heikosti ihmisten välillä leviävänä, mutta ihmiset osaavat yllättää: virus leviää eksponentiaalista vauhtia esimerkiksi Saksassa. R0-arvon epäillään tällä hetkellä liikkuvan jossain 1,5 ja 2:n välillä. Tämä tarkoittaa, että epidemia jatkaa kasvamistaan. Epidemia kasvaa suhteellisesti hitaasti, koska tartuntojen välinen sukupolvenväli on apinarokkoviruksella suhteellisen pitkä, noin 10 päivää.

Apinarokon yllättävän hyvä leviäminen johtuu siitä, että se on päässyt leviämään seksikontaktien kautta. Siinä missä ihmisillä harvoin on useita ihokontakteja muiden ihmisten kanssa, miestenvälistä seksiä harrastavilla näitä on paljon. Tämän tarttumareitin merkittävyys erottuu muun muassa brittidatasta: yli tuhannesta tartunnan saaneesta viisi on naisia, yksi on lapsi ja 96 prosenttia sanoo harrastaneensa seksiä miesten kanssa.

Vastaavasti seksireittiä on vaikea jäljittää: tartunnan saaneella saattaa olla kymmeniä seksikontakteja, joista suurta osaa ei pystytä tunnistamaan. Tartunnanjäljitys on kuitenkin erittäin tärkeää: Euroopan tartuntatautiviraston mallinnuksen mukaan ilman toimivaa tartunnanjäljitystä epidemiaa ei välttämättä saada kuriin.

Itse hieman odotin – tai ehkäpä ennemminkin toivoin – että kun apinarokosta aletaan puhua, se havaitaan herkemmin, ihmiset hakeutuvat hoitoon ja tartuntaketjut saadaan katkottua. Tämä ei näytä oikein tapahtuneen.  Iloinen yllätys puolestaan on, että taudin vakavuus on ollut suhteellisen pieni: kuolleita ei ole lainkaan. Sairaalahoitoa vaativista tapauksista ei ole vielä tarkkaa kuvaa.

Kuinka pitkään apinarokkoepidemia voi sitten kestää? Yleensä apinarokkoepidemiat ovat loppuneet suhteellisen nopeasti, mutta nyt tämä ei näy näköpiirissä. Itse asiassa tutkimustulokset vaikuttavat vihjaavan, että apinarokkovirus on jo kiertänyt ainakin pari vuotta ihmisissä.

Apinarokkovirus on DNA-virus ja sikäli muuntuu suhteellisen hitaasti. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi tartuntaketjujen jäljitys sekvensoinnilla ei ole mahdollista. Viimeisen parin vuoden aikana virus on kuitenkin muuntunut nopeammin kuin luulisi. Tämä vaikuttaa olevan ihmisen APOBEC3-deaminaasientsyymin vaikutusta. Kyseessä ei ole varsinainen sopeutuminen vaan ihmisen immuunipuolustuksen aiheuttama muutos.

Jos apinarokkovirus on jo kiertänyt ihmisten keskuudessa pidemmän aikaa – todennäköisesti  pari vuotta kotoperäisellä alueella Afrikassa ja nyt parin kuukauden ajan muuallakin -, ei liene mitään syytä miksi epidemia piakkoin loppuisikaan. Epidemia vain kasvanee, kun virus on nyt vielä löytänyt hyvän kontaktiverkoston, jossa levitä.

Tähän mennessä tehdyt toimet eivät ole riittäneet hillitsemään apinarokkoviruksen leviämistä. Monissa maissa on aloitettu rokottamaan suurimman tartunnan riskissä olevia, kuten niitä joilla on ollut kontakti apinarokkotartunnan saaneisiin tai miehiä, joilla on runsaasti seksikontakteja. 

Valitettavasti pyrkimyksissä hillitä apinarokkoa näkyy samat puutteet kuin koronaviruksen kanssa: Monin paikoin, joissa tapauksia on paljon, virustestejä ei ole riittävästi. WHO hidastelee kansainvälisen terveysuhan julistamisen kanssa. Uskotaan, että epidemia loppuu itsestään. Hyviäkin merkkejä on: jätevesiseuranta on saatu järjestettyä suhteellisen nopeasti esimerkiksi San Franciscossa.

Apinarokko voi hyvinkin jäädä taudiksi, joka pysyvästi kiertää ihmisissä, ennen kaikkea homoyhteisössä seksikontaktien kautta. Apinarokko ei kuitenkaan ole sinänsä seksitauti, joten se voi tarttua muihinkin ihmisiin. Tämänhetkinen matala tautitaakka johtuu melko lailla siitä, että tartuntoja ei tapahdu riskiryhmissä, joihin kuuluvat lapset ja vanhukset. Viime päivinä on kuitenkin alkanut Euroopassakin tulla ilmi tapauksia lapsilla, joka todistanee sitä, että vaikka virus leviäisi tietyssä ryhmässä, se ei välttämättä pysy pelkästään siellä.

Toinen merkittävä pelko on, että apinarokkovirus leviää muihin lajeihin. Apinarokkovirus ei ole kovin valikoiva siitä, mihin lajiin se tarttuu. Kotoperäisellä alueella Afrikassa se tuntuu leviävän jyrsijöiden kautta ihmisiin. Muualla on tietenkin mahdollista, että virus tarttuu ihmisistä jyrsijöihin, johon se sitten jää kiertämään ja voi edelleen tarttua ihmisiin.

Suomi vaikuttaa olevan toistaiseksi apinarokon suhteen periferiaa ja tapauksia on vähän. Kun tapausmäärä kasvaa Saksassa, lienee kuitenkin vain ajan kysymys, kun tautia tulee Suomeen enemmänkin. Leviääkö apinarokko pysyvästi Suomeen vai tuleeko taudista ulkomailta tuotava tuliainen, on vielä avoin kysymys.

1900-luvun puolella pääsimme todistamaan mitä tapahtuu, kun tartuntatautien määrä vähenee ja niistä päästään eroon. 2000-luku nyt vaikuttaa vuosisadalta, kun näemme mitä tapahtuu, kun ihmiseen hyppää uusia taudinaiheuttajia. Uusia taudinaiheuttajia tullee vielä lisää ja kiihtyvää vauhtia, kun ihmisten matkustaminen ympäri maailmaa kasvaa, olemme enemmän ja läheisemmin yhteydessä villieläinten kanssa ja tuhoamme luontaisia elinympäristöjä.

Jollei muuta, ainakin opimme tuntemaan paremmin mitä tapahtuu, kun uusi taudinaiheuttaja asettuu kiertämään ihmisissä.