Kirjoitukset avainsanalla hyttyset

Tiikerihyttynen työn touhussa

Lokakuussa havaittiin ensimmäiset zikaviruksen leviämistapahtumat Euroopassa. Tähän asti eurooppalaiset tapaukset ovat olleet tuontitavaraa, eli sairastuneet olivat saaneet viruksen Euroopan ulkopuolella ja sitten matkustaneet Eurooppaan.

Zika nousi kuuluisuuteen 2015-16, kun Brasiliasta leviämään lähtenyt epidemia aiheutti muun muassa sikiöiden kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa.

Nyt tilanne on muuttunut. Ensimmäisten kahden tapauksen tapahtumapaikkana oli Hyères, vanha lomakaupunki Ranskan Rivieralla, rannikolla Marseillen ja Nizzan välissä.

Ensimmäinen sairastunut sai oireensa 29. heinäkuuta ja hakeutui nivelkivun takia lääkäriin. Näytteistä varmistettiin zikatartunta 9. lokakuuta. Tartunnan saanut ei ollut matkannut ulkomailla, eikä muuta selitystä kuin tartunta hyttysen kautta, löytynyt, joten Ranskan terveysviranomaiset päättelivät tartunnan tapahtuneen Ranskassa.

Paikalliset terveysviranomaiset aloittivat heti zikan kartoitus- ja torjuntakampanjan: tartunnan saaneen asuinalueelta etsitään uusia tapauksia ja pyritään hävittämään tiikerihyttyset. Jo seuraavana päivänä ovelta-ovelle tehdyn kierroksen perusteella ensimmäisen tapauksen naapurustosta löytyi toinenkin tartunnan saanut. Hänen oireensa ilmaantuivat 6. elokuuta.

 

Mitä tilanteesta voidaan päätellä?

Ensinnäkin, toisen tapauksen havaitseminen kertoo siitä, että eurooppalainen terveydenhoitojärjestelmä on hyvin varautunut tartuntatautitapauksien selvittämiseen. Toinen tapaus löytyi heti, kun sitä lähdettiin tietoisesti etsimään.

Toiseksi, kaksi tapausta (ja mahdolliset vielä löytyvät tapaukset) viittaavat siihen, että zika on nyt ensimmäistä kerta leviämässä Euroopassa. Tartuntatapaukset näyttävät tosin maantieteellisesti hyvin rajatulta.

Kolmanneksi, zika tuli Eurooppaan yllättävän myöhään. Jo kesällä 2016 epäiltiin, että zika ilmaantuisi useampaan paikkaan Eurooppaan, koska sääolosuhteet olivat sopivat, tiikerihyttyset laajalle levinneitä ja matkustaminen zika-alueille yleistä. Tämä sopii yhteen viimeaikaisten havaintojen perusteella, että keltakuume- ja tiikerihyttynen eivät olekaan niin hyviä zikan levittäjiä kuin epäiltiin.

Neljänneksi, riski väestölle on pieni. Tapauksia on vähän ja aikaikkuna zikan leviämiseen on loppunut, koska lämpötilat ovat jo nyt laskeneet niin mataliksi, ettei virus pysty lisääntymään hyttysissä.

Viidenneksi, zika on yksi virus lisää joukossa hyttysten levittämiä taudinaiheuttajia, jotka ovat palaamassa tai leviämässä Eurooppaan. Tulokaslajien ja ilmaston lämpenemisen ansiosta Eurooppa on entistä alttiimpi hyttysten levittämien tautien osalta.

 

Trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla kaikkein tehokkain zikaviruksen levittäjä on keltakuumehyttynen (Aedes aegypti). Keltakuumehyttynen levittää nimensä perusteella keltakuumetta, mutta myös muita flaviviruksia, kuten zikaa, dengueta ja chikungunyaa. Keltakuumehyttynen oli paikalla eteläisessä Euroopassa 1700-luvulta 1900-luvun puoliväliin, mutta katosi tämän jälkeen. Syytä hyttysen katoamiseen ei tiedetä, mutta mitään ilmastollista ja ympäristöön liittyvää syytä hyttysen paluulle ei ole. Tällä hetkellä sitä esiintyy Euroopassa Madeiralla ja se vaikuttaa leviävän eteläisellä Venäjällä ja Georgiassa. Keltakuumehyttynen ei pysty talvehtimaan munana, mikä rajoittaa lajin leviämistä kylmemmille alueille.

Hyèresin zikatapausten taustalla vaikuttaa olevan tiikerihyttynen (Aedes albopictus), joka on alun perin kaakkoisaasialainen laji. Se on levinnyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana ympäri maailman, nähtävästi munina käytettyjen renkaiden ja ruokotraakkipuun (tai, kuten itse kutsun sitä, ikeabambun) kuljetuksen yhteydessä. Tiikerihyttynen saapui Ranskan Rivieralle vuonna 1999 ja on hitaasti, mutta varmasti levinnyt eteläisessä Euroopassa. Ainakin Ranskan Rivieralla, Pohjois-Italiassa, Keski-Italian rannikkoseuduilla ja Albaniassa on pysyvä kanta. Espanjassa, Kreikassa ja Balkanilla vaikuttavat olevan vakiintumassa ja Etelä-Saksassa asti on epäilty onnistunutta lisääntymiskiertoa. Alankomaissa tiikerihyttynen vaikuttaa elävän vain kasvihuoneissa.

Tiikerihyttysen leviämistä edistää lämpenevä ilmasto, mutta hyttynen vaikuttaa myös sopeutuvan nopeasti kylmempiin oloihin. Siinä missä trooppiset hyttysen munat kuolevat, jos lämpötila laskee alle kahden pakkasasteen, eurooppalaiset munat kestävät jopa kymmenen asteen pakkasen. Tiikerihyttysen levittämien virusten leviämistä lämpötila rajoittaa paljon voimakkaammin: zika, dengue ja chikungunya eivät mikään vaikuta pystyvän lisääntymään hyttysissä alle 18 asteen lämpötilassa.

Zikaviruksen (tai denguen tai chikungunyan) vaatima korkea lämpötila tarkoittaa, ettei se pysty selviämään Euroopassa vuoden ympäri. Niinpä tautiepidemiat tapahtuvat kesäisin, ja ne käynnistyvät siitä, kun tiikerihyttynen pistää taudin muualla – yleensä trooppisella alueella – saanutta matkaajaa. Lämpimän kauden aikana tauti ehtii sitten leviämään paikallisesti, kunnes syksyllä lämpötila laskee niin matalaksi, ettei virus pysty enää leviämään.

 

Nykymaailman kehityskulut tietenkin altistavat entistä enemmän Eurooppaa näille epidemioille: ihmiset matkustavat yhä enemmän, jolloin riski taudin saapumisesta Eurooppaan on suurempi. Ihmiset matkustavat Euroopan sisäisesti, jolloin tauti leviää helpommin Euroopan sisälläkin. Lisäksi ilmaston lämmetessä tartuntakausi on entistä pidempi ja tiikerihyttysiä on mahdollisesti enemmän levittämässä viruksia.

Nähtävästi kukin, zika, dengue ja chikungunya, aiheuttavat pitkäaikaisen tai ehkä koko elämän kestävän immuniteetin tautia kohtaan. Lisäksi on viitteitä siitä, että nämä taudinaiheuttajat voivat aiheuttaa risti-immuniteettia: jos on jonkun näistä taudeista sairastanut, ei välttämättä saa tartuntaa toisesta kahdesta taudinaiheuttajasta.

Zikan, denguen ja chikungunyan aiheuttama vaara Euroopassa tulee olemaan suhteellisen pieni, muttei olematon. Denguen ja chikungunyan kuolleisuus on promillen luokkaa. Zikatartunta raskaana olevalla naisella aiheuttaa lapsella mikrokefaliaa luultavasti muutaman promillen todennäköisyydellä.

Tulevaisuudessa flavivirusten aiheuttamat epidemiat aiheuttavat riesaa yhä laajemmilla alueilla yhä pidemmän ajan. Koska eurooppalaisilla ei ole immuniteettia näitä tauteja vastaan (ellei ole trooppisilla matkoilla sairastanut jotakuta niistä), koko leviämisalueen väestö ja siellä vierailevat ihmiset ovat tartuntavaarassa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Thank you so much for this. I was into this issu https://tracktrace.one/usps/ e and tired to tinker around to check if its possible but couldnt get it done. Now that i have seen the way you did it, thanks guys
with
regards

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikrokefalinen vauva. Kuva: Sumaia Villela, Agência Brasil / Wikimedia Commons

 

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten, että zika-viruksesta tuli vuoden 2016 virus. Olin monella tavalla yllättävän oikeassa: virus levisi nopeasti yli Amerikan aina Floridaan ja muualle eteläisiin Yhdysvaltoihin. Suomessakin havaittiin muutama ulkomailta saatu tartunta. Zika-tutkimukset tuottivat tasaisen uutisvirran. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suositteli, etteivät raskaana olevat naiset matkustaisi, ellei ole pakko, zika-alueelle.

Zika myös monin tavoin jäi vuoteen 2016. Alkuperäinen huoli virusta kohtaan nousi, koska Koillis-Brasiliassa alkoi ilmaantua tartuntapiikin jälkeen mikrokefalisia lapsia. Mikrokefalia on kehitysvamma, jossa pään ympärysmitta on normaalia pienempi ja se voi johtaa älylliseen jälkeenjääneisyyteen. Mikrokefalia vaihtelee lievistä hyvin vakaviin tapauksiin. Zika myös saattaa johtain Guillain-Barrén syndroomaan, eli hermojuuritulehdukseen.

Zikan levitessä ympäri Amerikkaa pelättiin, että mikrokefaliatapausten määrä tulee nousemaan rutkasti. Tapausten määrä jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi. Kolumbia oli Brasilian jälkeen seuraava pelätty kohde, mutta mikrokefaliatapauksia oli yllättävän vähän. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että noin 5% raskaudenaikaisista zika-tartunnoista johti mikrokefaliaan.

Omituisin piirre oli, että vuoden 2016 zika-tartunnat eivät sen sijaan johtaneet mikrokefaliatapauksiin edes Koillis-Brasiliassa. Guillain-Barrén syndroomaa sen sijaan esiintyi runsaasti. Alla olevassa kuvassa näkyy vuoden 2015 zika-tartuntojen määrä ja 23 viikkoa myöhemmin näkyvä ennustettu mikrokefalian määrä, joka vastaa hyvin todellista mikrokefaliatapausten määrää. Vuonna 2016 tapahtui zika-tartunnoista vastaava piikki, mutta mikrokefaliatapaukset jäivät rutkasti ennustettua matalammaksi.

Zika-tartuntojen seuraaminen osoitti monta ongelmaa, joita tämänkaltainen laajamittainen useamman maan alueella tapahtuva seuranta voi kohdata. Mikrokefalia-tapaukset tilastoitiin eri tavoin eri maissa: Kolumbian ja Puerto Ricon matalaa mikrokefaliatapausmäärää selitettiin erilaisella mikrokefaliadiagnostiikkakriteeristöllä. Toiseksi zika-tartunnan havaitseminen on vaikeaa. Se voi vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin dengue ja chikungunya-tartunnat sekä oireiden perusteella että vasta-ainetesteissä esiintyy usein ristikkäin reaktio. Varma zika-diagnoosi vaatii geneettisen tutkimuksen, joita tehtiin suhteellisen pienessä määrässä tapauksia.

Laboratoriotutkimukset ovat tuottaneet tasaisen virran tutkimuksia, jotka selvittävät sitä, miten zika-virus voi aiheuttaa kehityshäiriöitä. Silti on jäänyt avoimeksi miten nämä biologiset menetelmät näkyvät mikrokefalian epidemiologiassa, eli esiintymisessä.

Yksi vaihtoehto on, että zika-virus ei ole erityisen tehokas aiheuttamaan kehityshäiriöitä yksinään, vaan että se vaatii apua. Tämä voi johtua niin muista tartuntataudeista (kuten denguesta tai chikungunyasta) tai ympäristötekijöistä. Jos mikrokefalia aiheutuu zikan ja jonkun muun tekijän yhteisvaikutuksesta, tämä on hyvin vaikea saada esille tutkimuksissa.

Kansanterveyden kannalta on tietenkin huolestuttavaa, että tauti katoaa näkyvistä, koska silloin ihmiset eivät enää osaa sitä varoa. Sinänsä riski zikan ydinalueilla tuleekin laskemaan, koska zikaa vastaan nähtävästi kehittyy elinikäinen vastustuskyky. Tämä tietenkin johtaa myös zika-tapausten määrän laskuun muutaman ensimmäisen epidemia-vuoden jälkeen.

Riski niille, jotka eivät asu tartunta-alueella tietenkin tulee jatkumaan. Suomalainen raskaana oleva nainen, joka ei ole aiemmin sairastanut zikaa, on tartunta-aikana tartunta-alueella vaarassa.

 

Zika-viruksesta löytyy lisätietoa THL:n sivuilta.

Kommentit (3)

Junthi
1/3 | 

Onko vaikutustapa samantyylinen kuin märehtijöillä todettu smallenberg viruksella.  Jos emän ensitartunta sattuu raskauden/kantavuuden alkuun, seuraa kehityshäiriöitä. Jos tartunta osuu muuhun aikaan ei ole vaikutusta. Eli riskitapauksia on olleet viruksen ensiaallon tartunnat.  Polpulaatiossa on sen jälkeen jo runsaasti sairastaneita, eli niin runsaasti ei tule enää sikiön vaurioita.

smallenberg löydettiin saksasta 2011 ja se on hyttyslevitteinen. Sen ei pitänyt levitä saksasta tänne, mutta tuli alta kahden vuoden esimmäiset sikiövauriot todettiin suomessa. 

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä211
3/3 | 

Junthi kirjoitti:
Onko vaikutustapa samantyylinen kuin märehtijöillä todettu smallenberg viruksella.  Jos emän ensitartunta sattuu raskauden/kantavuuden alkuun, seuraa kehityshäiriöitä. Jos tartunta osuu muuhun aikaan ei ole vaikutusta. Eli riskitapauksia on olleet viruksen ensiaallon tartunnat.  Polpulaatiossa on sen jälkeen jo runsaasti sairastaneita, eli niin runsaasti ei tule enää sikiön vaurioita.

smallenberg löydettiin saksasta 2011 ja se on hyttyslevitteinen. Sen ei pitänyt levitä saksasta tänne, mutta tuli alta kahden vuoden esimmäiset sikiövauriot todettiin suomessa. 

Joo, Zika vaikuttaa samanlaiset kuin muutkin TORCH-tartunnat: se on pahimmillaan ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Jos Zika jää pysyvästi Amerikkaan, kaikki paikalliset luultavasti saavat tartunnan ennen ensimmäistä raskauttaan, mutta alueen ulkopuolella asuvat eivät. Silloin Zika-alueelle matkustaminen olisi tietenkin riski suomalaiselle raskaana olevalle naiselle.

Malarialoisioita punasolujen sisällä. Kuva: Josef Reischig / Wikimedia Commons

 

 

Loisten maailma on kovaa peliä. Sukuaan pääsevät jatkamaan vain ne loiset, jotka onnistuvat leviämään isäntäyksilöstä toiseen.

Loiset eivät kuitenkaan jää lepäilemään laakereillaan, kun ne parantavat lisääntymismahdollisuuksiaan. Kirjoitin aiemmin toksoplasmasta, joka muuttaa isäntäeläimensä käyttäytymistä, jotta pääsee varmemmin seuraavaan isäntäänsä.

Malaria on yksi maailman vaarallisimmista taudeista, joka tappaa vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Ihmisten kärsimys on malarian menestystarina: malariaa aiheuttava malarialoisio on eittämättä yksi parhaiten ihmisiin sopeutuneita loisia, jonka elinkierto on kuin tehty lisäämään sen mahdollisuutta päästä ihmisestä toiseen. Malaria leviää hyttysten pistojen kautta. Malarialoisio tarvitsee siis levitäkseen oikeastaan optimoida kahta asiaa: leviämistä ihmisestä hyttyseen ja hyttysestä ihmiseen.

Malarian taudinkuva edistää malarialoision leviämistä ihmisestä hyttyseen. Kun malariaa sairastava ihminen on kuumeinen ja huonossa kunnossa, ihmisestä tulee hyttysille helpompi kohde. Paikallaan makaava ihminen, joka ei edes jaksa huitoa hyttysiä tiehensä, on verenimijöille helpompi kohde.

Malarialoisiolle tämä ei riitä, vaan se tehostaa leviämistään myös hyttysestä ihmiseen. Malarialoisio heikentää hyttysten toimintakykyä niin, että hyttysen tuntoaisti heikentyy. Tästä on kaksi seurausta: hyttynen joutuu pistämään useamman kerran ennen kuin se löytää kohdan, josta veri virtaa hyvin. Hyttynen myös imee enemmän verta, koska se tajua kylläisyyttään yhtä nopeasti.

Helmikuussa Tukholman yliopiston tutkijat selvittivät jälleen yhden malarialoision sopeutuman: malarialoisiot tekevät ihmisistä houkuttelevampia hyttysille. Tutkijat vertailivat Y-putkessa imevätkö hyttysten mieluummin kalvon läpi verta johon on lisätty malarialoision vapauttamaa HMBPP-yhdistettävä vai normaalia verta. Lähes kaikki hyttyset valitsivat HMBPP:tä sisältävän veren. Seuraavaksi tutkijat selvittivät, että HMBPP:n läsnäolo vapauttaa verestä enemmän hiilidioksidia, aldehydejä ja monoterpeenejä, jotka kaikki osaltaan houkuttelevat hyttysiä veren luokse. Kaiken lisäksi HMBPP lisää hyttysten nauttiman veriannoksen kokoa, joka myös lisää tartunnan leviämisen mahdollisuutta.

Malarialoisio siis tekee isäntäyksilöistään erityisen helposti havaittavia hyttysille ja näin lisää leviämismahdollisuuksiaan. Tässä houkutuksessa voi kuitenkin piillä malariasta eroon hankkiutumisenkin avaimet. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan alkaa suunnitella synteettisiä hyttysen houkuttajia, joilla hyttyset saadan houkuteltua ansaan ja tuhottua. Kun hyttyset eivät enää pääse puremaan ihmistä, malarialoision leviäminen loppuu ja malarian esiintyvyys maailmassa pienenee.

Kommentit (1)

Zika-viruksia (siniset pallurat) TEM-kuvassa. Kuva: Cynthia Goldsmith / CDC

Paljon on vettä virrannut Amazonista sitten helmikuisen ensimmäisen zika-postaukseni. Tämän jälkeen zika on levinnyt valtavan laajalle, erityisesti Amerikassa, mutta tiedämme viruksesta vieläkin hyvin vähän.

Joitain asioita tiedetään: Laboratoriohiirissä zika aiheuttaa mikrokefaliaa (pdf). Mikrokefalian diagnosointi sikiövaiheessa on hyvin hankalaa: suuri osa havaituista mikrokefaliatapauksista paljastuvatkin syntymässä normaaleiksi (pdf). Zikan havaitseminen on vaikeaa, koska sen pystyy havaitsemaan vain tartunnan ollessa käynnissä – vasta-aineista tartunnan jälkeen pystyy päättelemään flaviviruksen läsnäolo, mutta taudinaiheuttaja on voinut olla dengue tai chikungunyakin. Tiedämme, että zika muistuttaa suuresti TORCH-taudinaiheuttajia – Toxoplasma, Rubella (vihurirokkovirus), Cytomegalovirus ja Herpes kaikki aiheuttavat vastaavia kehityshäiriöitä sikiössä.

Emme tiedä esimerkiksi sitä mikä tai mitkä hyttyslajit levittävät zikaa. Emme tiedä vielä sitä kuinka suuri riski raskaana olevalla naisella on zika-tartunnan jälkeen synnyttää mikrokefalinen lapsi. Erään arvion mukaan 1-13 prosenttia ensimmäisen kolmanneksen aikana tapahtuneista zika-tartunnoista johtaa mikrokefaliaan. Toisten arvioiden mukaan selvästi alle prosentti.

Brasilia, jossa suurin osa epäillyistä mikrokefaliatapauksista ilmenee, on monin tavoin ongelmallinen: mikrokefaliatapauksia ei ole seurattu kunnolla aiemmin, joten emme tiedä kuinka paljon tapausten määrä on kasvanut ”normaaliin” tasoon verrattuna. Toisaalta, hyvin harvasta mikrokefaliatapauksesta, noin 3%:sta, tiedetään että niiden taustalla on varmasti zika-virustartunta. Tämän takia on ollut vaikea sulkea pois mitään syitä mikrokefalian ilmaantumiseen.

Katse onkin koko kevään osoittanut kohti Kolumbiaa, jossa on toiseksi eniten zika-virustartuntoja Brasilian jälkeen. Kolumbialainen tilastointi on myös ollut paljon kattavampaa ja systemaattisempaa. Tähän mennessä Kolumbiassa on diagnosoitu 4 891 zika-tartuntaa raskaana olevilla naisilla. Zika-positiivisten äitien mikrokefalisia lapsia on havaittu kuusi kappaletta. Yli puolet tartunnoista on havaittu viimeisen kuukauden aikana ja mikrokefalian voi vahvistaa vasta syntymän jälkeen, joten jonkinlainen viive mikrokefliatapauksissa pitäisikin olla. Kolumbian ensimmäinen zika-virustartunta havaittiin viime vuonna 16. lokakuuta, joten jos tartunta on tapahtunut ensimmäisellä kolmanneksella ja jos zika aiheuttaa mikrokefaliaa prosentinkin todennäköisyydellä, tapausten pitäisi lähteä hyvin pian nousuun. Kolumbian tilanne tulee kertomaan paljon siitä, kuinka suuren riskin zika aiheuttaa raskaana oleville naisille ja heidän sikiöilleen.

 

Viime päviinä on sen sijaan pohdittu sitä, pitäisikö kesäolympialaiset perua tai siirtää myöhempään ajankohtaan. Useat lääkärit ja kansanterveyden asiantuntijat ovat vaatineet olympialaisten perumista, koska riski puolelle miljoonalle turistille on liian kova – ja toisaalta he kotimaahansa palatessaan levittävät mukanaan zikaa uusille alueille. (Kannattaa vilkaista parin vuoden takainen kirjoitukseni jalkapallon MM-kisojen vaikutuksesta tautien leviämiseen.) KOK ja WHO puolestaan ovat todenneet, ettei tarvetta kisojen perumiselle ole, koska riski on niin pieni.

Olympialaisten aika, elokuu, on brasilialaisen talven aikaa, jolloin on kuivempaa ja viileämpää. Tämä tarkoittaa, että hyttysten määrä on huomattavasti pienempi – esimerkiksi denguen leviäminen romahtaa talveksi Rio de Janeirossa, koska hyttysten määrä on huomattavasti pienempi. Onkin arvioitu, että noin 1 kisaturisti 31 000:sta saa zikatartunnan.

Tämä on huomattavasti pienempi riski kuin moni muu riski jonka kisaturisti tai urheilija kohtaa trooppisessa massa. Alkoholi, suojaamaton seksi ja huono hygienia yhdessä ovat monta kerta luokkaa suurempi ongelma.

 

Pitkällä aikavälillä zika epäilemättä jää ihmisten kiusaksi. On kuitenkin vielä epäselvää, muodostaako kertatartunta elinikäisen vastustuskyvyn taudille. Jos muodostuu, taudista tulee huomattavasti vähemmän vaarallinen, kun ihmiset ehtivät sairastamaan suhteellisen vaarattoman kuumeen ennen lapsentekoikää: kevyempi versio vihurirokosta, siis.

Samaan aikaan zikan kanssa alueella leviää niin dengue kuin chikungunyakin. Emme vielä tiedä miten nämä kolme taudinaiheuttajaa pelaavat yhteen: ainakin denguen ja chikungunyan yhteistartunta vaikuttaa moninverroin vaarallisemmalta kuin yksi tauti kerrallaan. Zikan vaikutus yhdessä muiden tekijöiden kanssa voi olla paljon pahempi kuin mitä zikan vaikutus yksin olisi.

Miltä maailma näyttää tämän epidemian jälkeen on hyvin avoin: siksi suuret lääkefirmat eivät ole lähteneet, Sanofia lukuunottamatta, kehittämään rokotetta zikaa vastaan. Ne eivät ole vielä vakuuttuneet, että rokotteella olisi markkinoita muutaman vuoden kuluttua, joka rokotteen kehittämiseen kuluu.

 

THL:n sivuilla on uusimmat ohjeet mitä matkustajien kannattaa huomioida lähtiessään zika-alueelle (suojautuminen hyttysiltä) ja mitä kannattaa tehdä palatessa zika-alueilta (turvaseksi).

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014