Kirjoitukset avainsanalla hyttyset

Mikrokefalinen vauva. Kuva: Sumaia Villela, Agência Brasil / Wikimedia Commons

 

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten, että zika-viruksesta tuli vuoden 2016 virus. Olin monella tavalla yllättävän oikeassa: virus levisi nopeasti yli Amerikan aina Floridaan ja muualle eteläisiin Yhdysvaltoihin. Suomessakin havaittiin muutama ulkomailta saatu tartunta. Zika-tutkimukset tuottivat tasaisen uutisvirran. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suositteli, etteivät raskaana olevat naiset matkustaisi, ellei ole pakko, zika-alueelle.

Zika myös monin tavoin jäi vuoteen 2016. Alkuperäinen huoli virusta kohtaan nousi, koska Koillis-Brasiliassa alkoi ilmaantua tartuntapiikin jälkeen mikrokefalisia lapsia. Mikrokefalia on kehitysvamma, jossa pään ympärysmitta on normaalia pienempi ja se voi johtaa älylliseen jälkeenjääneisyyteen. Mikrokefalia vaihtelee lievistä hyvin vakaviin tapauksiin. Zika myös saattaa johtain Guillain-Barrén syndroomaan, eli hermojuuritulehdukseen.

Zikan levitessä ympäri Amerikkaa pelättiin, että mikrokefaliatapausten määrä tulee nousemaan rutkasti. Tapausten määrä jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi. Kolumbia oli Brasilian jälkeen seuraava pelätty kohde, mutta mikrokefaliatapauksia oli yllättävän vähän. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että noin 5% raskaudenaikaisista zika-tartunnoista johti mikrokefaliaan.

Omituisin piirre oli, että vuoden 2016 zika-tartunnat eivät sen sijaan johtaneet mikrokefaliatapauksiin edes Koillis-Brasiliassa. Guillain-Barrén syndroomaa sen sijaan esiintyi runsaasti. Alla olevassa kuvassa näkyy vuoden 2015 zika-tartuntojen määrä ja 23 viikkoa myöhemmin näkyvä ennustettu mikrokefalian määrä, joka vastaa hyvin todellista mikrokefaliatapausten määrää. Vuonna 2016 tapahtui zika-tartunnoista vastaava piikki, mutta mikrokefaliatapaukset jäivät rutkasti ennustettua matalammaksi.

Zika-tartuntojen seuraaminen osoitti monta ongelmaa, joita tämänkaltainen laajamittainen useamman maan alueella tapahtuva seuranta voi kohdata. Mikrokefalia-tapaukset tilastoitiin eri tavoin eri maissa: Kolumbian ja Puerto Ricon matalaa mikrokefaliatapausmäärää selitettiin erilaisella mikrokefaliadiagnostiikkakriteeristöllä. Toiseksi zika-tartunnan havaitseminen on vaikeaa. Se voi vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin dengue ja chikungunya-tartunnat sekä oireiden perusteella että vasta-ainetesteissä esiintyy usein ristikkäin reaktio. Varma zika-diagnoosi vaatii geneettisen tutkimuksen, joita tehtiin suhteellisen pienessä määrässä tapauksia.

Laboratoriotutkimukset ovat tuottaneet tasaisen virran tutkimuksia, jotka selvittävät sitä, miten zika-virus voi aiheuttaa kehityshäiriöitä. Silti on jäänyt avoimeksi miten nämä biologiset menetelmät näkyvät mikrokefalian epidemiologiassa, eli esiintymisessä.

Yksi vaihtoehto on, että zika-virus ei ole erityisen tehokas aiheuttamaan kehityshäiriöitä yksinään, vaan että se vaatii apua. Tämä voi johtua niin muista tartuntataudeista (kuten denguesta tai chikungunyasta) tai ympäristötekijöistä. Jos mikrokefalia aiheutuu zikan ja jonkun muun tekijän yhteisvaikutuksesta, tämä on hyvin vaikea saada esille tutkimuksissa.

Kansanterveyden kannalta on tietenkin huolestuttavaa, että tauti katoaa näkyvistä, koska silloin ihmiset eivät enää osaa sitä varoa. Sinänsä riski zikan ydinalueilla tuleekin laskemaan, koska zikaa vastaan nähtävästi kehittyy elinikäinen vastustuskyky. Tämä tietenkin johtaa myös zika-tapausten määrän laskuun muutaman ensimmäisen epidemia-vuoden jälkeen.

Riski niille, jotka eivät asu tartunta-alueella tietenkin tulee jatkumaan. Suomalainen raskaana oleva nainen, joka ei ole aiemmin sairastanut zikaa, on tartunta-aikana tartunta-alueella vaarassa.

 

Zika-viruksesta löytyy lisätietoa THL:n sivuilta.

Kommentit (3)

Junthi

Onko vaikutustapa samantyylinen kuin märehtijöillä todettu smallenberg viruksella.  Jos emän ensitartunta sattuu raskauden/kantavuuden alkuun, seuraa kehityshäiriöitä. Jos tartunta osuu muuhun aikaan ei ole vaikutusta. Eli riskitapauksia on olleet viruksen ensiaallon tartunnat.  Polpulaatiossa on sen jälkeen jo runsaasti sairastaneita, eli niin runsaasti ei tule enää sikiön vaurioita.

smallenberg löydettiin saksasta 2011 ja se on hyttyslevitteinen. Sen ei pitänyt levitä saksasta tänne, mutta tuli alta kahden vuoden esimmäiset sikiövauriot todettiin suomessa. 

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Junthi kirjoitti:
Onko vaikutustapa samantyylinen kuin märehtijöillä todettu smallenberg viruksella.  Jos emän ensitartunta sattuu raskauden/kantavuuden alkuun, seuraa kehityshäiriöitä. Jos tartunta osuu muuhun aikaan ei ole vaikutusta. Eli riskitapauksia on olleet viruksen ensiaallon tartunnat.  Polpulaatiossa on sen jälkeen jo runsaasti sairastaneita, eli niin runsaasti ei tule enää sikiön vaurioita.

smallenberg löydettiin saksasta 2011 ja se on hyttyslevitteinen. Sen ei pitänyt levitä saksasta tänne, mutta tuli alta kahden vuoden esimmäiset sikiövauriot todettiin suomessa. 

Joo, Zika vaikuttaa samanlaiset kuin muutkin TORCH-tartunnat: se on pahimmillaan ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Jos Zika jää pysyvästi Amerikkaan, kaikki paikalliset luultavasti saavat tartunnan ennen ensimmäistä raskauttaan, mutta alueen ulkopuolella asuvat eivät. Silloin Zika-alueelle matkustaminen olisi tietenkin riski suomalaiselle raskaana olevalle naiselle.

Malarialoisioita punasolujen sisällä. Kuva: Josef Reischig / Wikimedia Commons

 

 

Loisten maailma on kovaa peliä. Sukuaan pääsevät jatkamaan vain ne loiset, jotka onnistuvat leviämään isäntäyksilöstä toiseen.

Loiset eivät kuitenkaan jää lepäilemään laakereillaan, kun ne parantavat lisääntymismahdollisuuksiaan. Kirjoitin aiemmin toksoplasmasta, joka muuttaa isäntäeläimensä käyttäytymistä, jotta pääsee varmemmin seuraavaan isäntäänsä.

Malaria on yksi maailman vaarallisimmista taudeista, joka tappaa vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Ihmisten kärsimys on malarian menestystarina: malariaa aiheuttava malarialoisio on eittämättä yksi parhaiten ihmisiin sopeutuneita loisia, jonka elinkierto on kuin tehty lisäämään sen mahdollisuutta päästä ihmisestä toiseen. Malaria leviää hyttysten pistojen kautta. Malarialoisio tarvitsee siis levitäkseen oikeastaan optimoida kahta asiaa: leviämistä ihmisestä hyttyseen ja hyttysestä ihmiseen.

Malarian taudinkuva edistää malarialoision leviämistä ihmisestä hyttyseen. Kun malariaa sairastava ihminen on kuumeinen ja huonossa kunnossa, ihmisestä tulee hyttysille helpompi kohde. Paikallaan makaava ihminen, joka ei edes jaksa huitoa hyttysiä tiehensä, on verenimijöille helpompi kohde.

Malarialoisiolle tämä ei riitä, vaan se tehostaa leviämistään myös hyttysestä ihmiseen. Malarialoisio heikentää hyttysten toimintakykyä niin, että hyttysen tuntoaisti heikentyy. Tästä on kaksi seurausta: hyttynen joutuu pistämään useamman kerran ennen kuin se löytää kohdan, josta veri virtaa hyvin. Hyttynen myös imee enemmän verta, koska se tajua kylläisyyttään yhtä nopeasti.

Helmikuussa Tukholman yliopiston tutkijat selvittivät jälleen yhden malarialoision sopeutuman: malarialoisiot tekevät ihmisistä houkuttelevampia hyttysille. Tutkijat vertailivat Y-putkessa imevätkö hyttysten mieluummin kalvon läpi verta johon on lisätty malarialoision vapauttamaa HMBPP-yhdistettävä vai normaalia verta. Lähes kaikki hyttyset valitsivat HMBPP:tä sisältävän veren. Seuraavaksi tutkijat selvittivät, että HMBPP:n läsnäolo vapauttaa verestä enemmän hiilidioksidia, aldehydejä ja monoterpeenejä, jotka kaikki osaltaan houkuttelevat hyttysiä veren luokse. Kaiken lisäksi HMBPP lisää hyttysten nauttiman veriannoksen kokoa, joka myös lisää tartunnan leviämisen mahdollisuutta.

Malarialoisio siis tekee isäntäyksilöistään erityisen helposti havaittavia hyttysille ja näin lisää leviämismahdollisuuksiaan. Tässä houkutuksessa voi kuitenkin piillä malariasta eroon hankkiutumisenkin avaimet. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan alkaa suunnitella synteettisiä hyttysen houkuttajia, joilla hyttyset saadan houkuteltua ansaan ja tuhottua. Kun hyttyset eivät enää pääse puremaan ihmistä, malarialoision leviäminen loppuu ja malarian esiintyvyys maailmassa pienenee.

Kommentit (1)

Zika-viruksia (siniset pallurat) TEM-kuvassa. Kuva: Cynthia Goldsmith / CDC

Paljon on vettä virrannut Amazonista sitten helmikuisen ensimmäisen zika-postaukseni. Tämän jälkeen zika on levinnyt valtavan laajalle, erityisesti Amerikassa, mutta tiedämme viruksesta vieläkin hyvin vähän.

Joitain asioita tiedetään: Laboratoriohiirissä zika aiheuttaa mikrokefaliaa (pdf). Mikrokefalian diagnosointi sikiövaiheessa on hyvin hankalaa: suuri osa havaituista mikrokefaliatapauksista paljastuvatkin syntymässä normaaleiksi (pdf). Zikan havaitseminen on vaikeaa, koska sen pystyy havaitsemaan vain tartunnan ollessa käynnissä – vasta-aineista tartunnan jälkeen pystyy päättelemään flaviviruksen läsnäolo, mutta taudinaiheuttaja on voinut olla dengue tai chikungunyakin. Tiedämme, että zika muistuttaa suuresti TORCH-taudinaiheuttajia – Toxoplasma, Rubella (vihurirokkovirus), Cytomegalovirus ja Herpes kaikki aiheuttavat vastaavia kehityshäiriöitä sikiössä.

Emme tiedä esimerkiksi sitä mikä tai mitkä hyttyslajit levittävät zikaa. Emme tiedä vielä sitä kuinka suuri riski raskaana olevalla naisella on zika-tartunnan jälkeen synnyttää mikrokefalinen lapsi. Erään arvion mukaan 1-13 prosenttia ensimmäisen kolmanneksen aikana tapahtuneista zika-tartunnoista johtaa mikrokefaliaan. Toisten arvioiden mukaan selvästi alle prosentti.

Brasilia, jossa suurin osa epäillyistä mikrokefaliatapauksista ilmenee, on monin tavoin ongelmallinen: mikrokefaliatapauksia ei ole seurattu kunnolla aiemmin, joten emme tiedä kuinka paljon tapausten määrä on kasvanut ”normaaliin” tasoon verrattuna. Toisaalta, hyvin harvasta mikrokefaliatapauksesta, noin 3%:sta, tiedetään että niiden taustalla on varmasti zika-virustartunta. Tämän takia on ollut vaikea sulkea pois mitään syitä mikrokefalian ilmaantumiseen.

Katse onkin koko kevään osoittanut kohti Kolumbiaa, jossa on toiseksi eniten zika-virustartuntoja Brasilian jälkeen. Kolumbialainen tilastointi on myös ollut paljon kattavampaa ja systemaattisempaa. Tähän mennessä Kolumbiassa on diagnosoitu 4 891 zika-tartuntaa raskaana olevilla naisilla. Zika-positiivisten äitien mikrokefalisia lapsia on havaittu kuusi kappaletta. Yli puolet tartunnoista on havaittu viimeisen kuukauden aikana ja mikrokefalian voi vahvistaa vasta syntymän jälkeen, joten jonkinlainen viive mikrokefliatapauksissa pitäisikin olla. Kolumbian ensimmäinen zika-virustartunta havaittiin viime vuonna 16. lokakuuta, joten jos tartunta on tapahtunut ensimmäisellä kolmanneksella ja jos zika aiheuttaa mikrokefaliaa prosentinkin todennäköisyydellä, tapausten pitäisi lähteä hyvin pian nousuun. Kolumbian tilanne tulee kertomaan paljon siitä, kuinka suuren riskin zika aiheuttaa raskaana oleville naisille ja heidän sikiöilleen.

 

Viime päviinä on sen sijaan pohdittu sitä, pitäisikö kesäolympialaiset perua tai siirtää myöhempään ajankohtaan. Useat lääkärit ja kansanterveyden asiantuntijat ovat vaatineet olympialaisten perumista, koska riski puolelle miljoonalle turistille on liian kova – ja toisaalta he kotimaahansa palatessaan levittävät mukanaan zikaa uusille alueille. (Kannattaa vilkaista parin vuoden takainen kirjoitukseni jalkapallon MM-kisojen vaikutuksesta tautien leviämiseen.) KOK ja WHO puolestaan ovat todenneet, ettei tarvetta kisojen perumiselle ole, koska riski on niin pieni.

Olympialaisten aika, elokuu, on brasilialaisen talven aikaa, jolloin on kuivempaa ja viileämpää. Tämä tarkoittaa, että hyttysten määrä on huomattavasti pienempi – esimerkiksi denguen leviäminen romahtaa talveksi Rio de Janeirossa, koska hyttysten määrä on huomattavasti pienempi. Onkin arvioitu, että noin 1 kisaturisti 31 000:sta saa zikatartunnan.

Tämä on huomattavasti pienempi riski kuin moni muu riski jonka kisaturisti tai urheilija kohtaa trooppisessa massa. Alkoholi, suojaamaton seksi ja huono hygienia yhdessä ovat monta kerta luokkaa suurempi ongelma.

 

Pitkällä aikavälillä zika epäilemättä jää ihmisten kiusaksi. On kuitenkin vielä epäselvää, muodostaako kertatartunta elinikäisen vastustuskyvyn taudille. Jos muodostuu, taudista tulee huomattavasti vähemmän vaarallinen, kun ihmiset ehtivät sairastamaan suhteellisen vaarattoman kuumeen ennen lapsentekoikää: kevyempi versio vihurirokosta, siis.

Samaan aikaan zikan kanssa alueella leviää niin dengue kuin chikungunyakin. Emme vielä tiedä miten nämä kolme taudinaiheuttajaa pelaavat yhteen: ainakin denguen ja chikungunyan yhteistartunta vaikuttaa moninverroin vaarallisemmalta kuin yksi tauti kerrallaan. Zikan vaikutus yhdessä muiden tekijöiden kanssa voi olla paljon pahempi kuin mitä zikan vaikutus yksin olisi.

Miltä maailma näyttää tämän epidemian jälkeen on hyvin avoin: siksi suuret lääkefirmat eivät ole lähteneet, Sanofia lukuunottamatta, kehittämään rokotetta zikaa vastaan. Ne eivät ole vielä vakuuttuneet, että rokotteella olisi markkinoita muutaman vuoden kuluttua, joka rokotteen kehittämiseen kuluu.

 

THL:n sivuilla on uusimmat ohjeet mitä matkustajien kannattaa huomioida lähtiessään zika-alueelle (suojautuminen hyttysiltä) ja mitä kannattaa tehdä palatessa zika-alueilta (turvaseksi).

Kommentit (0)

Elektronimikroskooppikuva zikaviruksesta. Tummat osat ovat tiivitä sisäosia, joissa sijaitsee viruksen RNA, ja muut osat ovat viruspartikkelin ulkokuorista. Kuva: Cynthia Goldsmith / CDC

Zikaviruksen tarina on tuttu jo monille uutisia seuraaville: Alun perin Afrikasta löydetty virus on matkannut Tyynenmeren saarien kautta Etelä-Amerikkaan, jossa se leviää nyt vauhdilla. Virus saattaa aiheuttaa mikrokefaliaa, kehitysvammaa, jossa vauvan pää on liian pieni. Tarina kuulostaa pelottavalta, mutta se voi olla myös täysin virheellinen.

Zikavirus on flavivirusten sukuun kuuluva hyttysvälitteinen virus. Samaan sukuun kuuluu vakuuttava määrä vaarallisia taudinaiheuttajia, kuten suomalaisillekin tutun puutiaisaivotulehdusvirus (TBEV), hieman vieraammat mutta kuitenkin suomalaiskansalaiset lammi-, hanko- ja ilomantsivirukset sekä matkustajien kauhut denguevirus, japaninaivokuumevirus, keltakuumevirus ja West Nile -virus.


Zika havaittiin ensimmäisen kerran Zikan metsässä Ugandassa vuonna 1947 testatusta apinasta. Ensimmäisen kerran virus eristettiin ihmisestä vuonna 1968 Nigerassa, ja tämän jälkeen sitä löydettiin trooppisesta Afrikasta ja Aasiasta, alueilta joilla keltakuumehyttynen (Aedes aegypti) sitä levittää. Virusta pidettiin vaarattomana: suurimmassa osassa tartunnan saaneita se ei aiheuttanut mitään oireita ja yleisimmät oireetkin olivat lähinnä kuumeilua. Apinat ovat nähtävästi viruksen varsinainen isäntälaji, sillä tartunta ihmisiin on ollut harvinaista. Suoraan ihmisestä toisen taudin leviäminen on hyvin harvinaista: ihmisten välillä on havaittu yksi seksin välityksellä tarttunut tapaus ja joitain synnytyksessä tapahtuneita tartuntoja äidiltä vauvalle.

Vuonna 2007 zika aiheutti epidemian Mikronesiassa ja tämän jälkeen epidemioita on havaittu Tyynenmeren saarilla aina Pääsiäissaarille asti. Vuoden 2015 huhtikuusta lähtien zika on levinnyt Koillis-Brasiliasta alkaen, niin että sitä löytyy 22 valtion alueelta Latinalaisessa Amerikassa. WHO on epäillyt, että El Niñon aiheuttama lämpimämpi eteläisen pallonpuoliskon kesä on lisännyt hyttysten määrää ja nopeuttaa zikan leviämistä.

Kannattaa kuitenkin huomata, että ”zikavirusta on havaittu alueella” tarkoittaa eri asiaa kuin ”zikavirus on levinnyt alueelle”. Virus, joka ei aiheuta merkittäviä oireita, saattaa hyvinkin jäädä huomaamatta. Onko zika ollut alun alkaenkin paikalla Amerikassa ja epidemia johtuukin siitä, että sen yleisyyttä on alettu tutkia. Tutkijat ovat jo vauhdissa: Etelä-Amerikan eri alueiden vanhoja virusnäytteitä tutkitaan ja niistä etsitään zikaa. Jos yhdessäkään vanhassa näytteessä ei ole zikaa, se on todennäköisesti levinnyt alueelle vastikään. Jos näytteistä puolestaan löytyy zikaa, kyseessä ei ole merkittävä uusi tartunta, vaan löytöjen syynä on se, että virusta on alettu etsiä. Nykyiset perimän perusteella tehdyt sukupuut tuntisivat tukevan nopeaa levittäytymistä Latinalaisessa Amerikassa.


Jos virus on aidosti uusi tauti Latinalaisessa Amerikassa, se tuntuu seuraavan hyvin samanlaista tartuntareittiä kuin chikungunyavirus kolme vuotta sitten tai dengue- ja West Nile –virus 1990-luvulla. Luultavasti tautien keskenkin on olemassa jonkinlainen dynamiikka: tutkijat huomasivat jo Afrikassa, että zikatartunnat ihmisiin seurasivat usein chikungunya-aaltoa. Nyt tämä sama on toistunut maailmanlaajuisestikin.

Useampien flavivirusten samanaikainen leviäminen tekee tutkimuksesta paljon vaikeampaa. Ihmisellä voi olla samaan aikaan useita eri viruksia, kuten eräällä kolumbialaisella potilaalla, jolla oli samaan aikaan dengue-, chikungunya- ja zikatartunta. Siinä missä virus on helppo tunnistaa tartunnan aikana PCR-reaktiolla, tartunnan mentyä ohi tunnistaminen on vaikeaa. Usein taudista jää vereen vasta-aineita, mutta zikaviruksen vasta-aineet ovat hyvin samanlaisia kuin esimerkiksi denguen ja chinkungunyan, joten näiden erottaminen on vaikeaa. Tutkimustyö vaatii siis myös pikatestien kehittämistä ja entistä tarkempaa diagnostiikkaa.


Hiljainen ja huomaamaton virus nousi viimein maailmanmaineeseen, kun Brasilian terveysministeriö varoitti, että Zika-viruksen ja mikrokefalian välillä on yhteys. Tämä oli uusi ja pelottava ajatus: yksikään flaviviruksista ei ole aiemmin osoittanut merkkejä sikiötä häiritsevästä toiminnasta. Paria vuotta aiemmin zikaepidemia Ranskan Polynesialla oli tosin liitetty hermojuuritulehdukseen (Guillain-Barré-syndroomaan).

Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suositteli ”harkitsemaan ei-välttämättömän matkan lykkäämistä epidemia-alueille, missä zikavirus leviää aktiivisesti”. Joissain maissa on tehty rankempiakin toimia, esimerkiksi Kolumbia, Equador, El Salvador ja Jamaika ovat jo suositelleet, että ihmiset väliaikaisesti jättäisivät lisääntymisen väliin.

Varovaisen uutisoinnin tunnistaa siitä, että se mainitsee, että Zika-viruksen ja mikrokefalismin välillä epäillään olevan yhteys. Miksi näin?

Brasilian terveysministeriön varoituksen taustalla oli se, että mikrokefaliatapausten määrä on ollut huomattavasti normaalia suurempi, etenkin koillis-Brasiliassa. Lisäksi kahden mikrokefalialapsen lapsivedestä ja viidestä mikrokefalian takia kuolleesta vauvasta on löytynyt Zika-virusta.

Tutkimusta tehdään nyt useammalla suunnalla: ensinnäkin pitää selvittää ovatko mikrokefaliatapaukset oikeasti lisääntyneet Brasiliassa. Luvut, joita uutisissa on esitelty ovat tähän asti olleet epäiltyjä tapauksia. Oikeasti näistä alle puolet ovat todellisia. Brasilian mikrokefaliatapausten määrä on myös huomattavasti alempi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, mikä on saanut aikaan epäilyksen, että mikrokefaliatapausten määrä ei olekaan nousussa, vaan niitä on vain etsitty ja siksi diagnosoitu enemmän.

Jos mikrokefaliatapaukset ovat oikeasti lisääntyneet, jostain löytyy syyllinen. Zika on tietenkin yksi ehdokkaista, mutta tässä vaiheessa tutkimusta on vaarallista pitää yhteyttä liian varmana. Zikamahdollisuutta ei kannata kuitenkaan väheksyä, esimerkiksi THL:n mielestä yhteys on hyvin todennäköinen ja WHO:n pääsihteerin Margaret Chanin mukaan yhteys on erittäin huolestuttava ja erittäin luultava.

Zikan ja mikrokefalian syy-seuraus-suhteen todistaminen vaatii myös pitkällistä vertailevaa tutkimusta, joissa vertaillaan ovatko zikatartunnan saaneiden raskaana olevien naisten lapsilla enemmän mikrokefaliaa kuin vertailuryhmässä, jotka eivät ole saaneet tartuntaa. Lisäksi tutkijoiden pitäisi ymmärtää, miten virus aiheuttaa solujen tasolla mikrokefaliaa ja miten virus saa sotkettua ihmisen yksilönkehityksen. Tämä tutkimus sisältää paitsi rotta- ja hiirieläinkokeita, myös kokeita apinoilla, sillä jyrsijän aivojen kehitys eroaa paljon ihmisten aivojen kehityksestä.

Kuuden kuukauden päästä Rio de Janeirossa järjestetään kesäolympialaiset ja järjestelytoimikunta varmasti arvostaisi, jos zikan uhka on ehditty siihen mennessä arvioimaan. Tuskinpa silti tuloksia tulee niin nopeasti. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että zika on pysyvä lisä Latinalaisen Amerikan tautivalikoimaan.


Zikaviruksen ja mikrokefalian välisen yhteyden varmistaminen vaatii siis kalliin ja pitkän tutkimustyön. Mutta vaikka zikavirus ei loppujen lopuksi aiheuttaisikaan mikrokefaliaa, työ ei mene hukkaan. Tiedämme varmasti sen jälkeen paljon enemmän sekä hyttyslevitteisten tautien toiminnasta että syistä jotka liittyvät mikrokefalian esiintymiseen. Geenimuunneltujen hyttysten käyttäminen tautien hillitsemiseen vähentää myös monien muiden tautien taakkaa ja kehitetyt rokotteet voivat edesauttaa myös muiden flavivirusrokotteiden kehittämistä.

Siitä ei ole haittaa, että paikalliset asukkaat ja turistitkaan ovat hieman valppaampina. Samat hyttyslajit nimittäin levittävät useita eri flaviviruksia, muita tauteja ja ties kuinka montaa vielä tuntematonta viruslajia. Hyttysiltä kannattaa aina suojautua.


Suomessa ei ole vaaraa zikan suhteen. Tautia levittävät hyttyset eivät elä täällä asti, eikä virus itsekään todennäköisesti selviäisi. Zika nimittäin tarvitsee selvitäkseen paitsi hyttysiä, myös riittävästi muita isäntälajeja. Esimerkiksi dengue ei ole juuri levinnyt teollistuneisiin maihin, koska hygieeniset kaupunkiolot ja ilmastointi tekevät tartunnan leviämisestä ihmisestä toiseen hyvin vaikeaa. Monet hyttysten levittämät taudit ovat todellisia elintasosairauksia: köyhillä on suurempi todennäköisyys saada tauti.

Kuinka vaarallinen zikavirus onkaan, yksi asia on varma: viruspaniikit ovat tulleet jäädäkseen. Vuosi 2003 oli SARSin, vuonna 2009 varauduimme sikainfluenssaan, vuonna 2014 pelkäsimme ebolaa ja vuodesta 2016 on tulossa zikan vuosi.

THL päivittää sivuilleen zikavirustietoutta ja uusimmat levinneisyyskartat löytyvät Euroopan tartuntatautikeskuksen sivuilta.

Kommentit (2)

kieljpolliisi

Kiroitusvire: "..., esimerkiksi Kolumbia, Equador, El Salvador ja Jamaika ovat jo suositteleet, etteivät ihmiset väliaikaisesti jättäisivät lisääntymisen väliin.", po. "että ihmiset väliaikaisesti jättäisivät...".

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014