Kirjoitukset avainsanalla luonnonsuojelu

Puutiainen leviää Euroopassa yhä laajemmin. Kuva: Holger Krisp / Wikimedia Commons

Doomscrolling tarkoittaa pakonomaista kielteisten uutisten seuraamista. (Helsingin Sanomat on lanseerannut tälle käännöksen tuomioselailu, joka ei mielestäni kuvaa alkuperäistä käsitettä. Seiskan ja iltapäivälehtien toimittajat tuomioselailevat, kun he etsivät oikeuslaitosten tapauslistoista julkkiksia, jotka ovat saaneet pahoinpitelysyytteen. Parempi käännös voisi olla tuomiopäiväselailu tai perikatoselailu.)

Perikatoselailu kuvaa myös ekologin normaalia työpäivää: lajit kuolevat sukupuuttoon, elinympäristöt tuhoutuvat, ympäristö pilaantuu, taudit leviävät ja niin edelleen.

Tällä viikolla julkaistiin Kansainvälisen ilmastopaneelin toisen työryhmän kuudes raportti. Ilmastopaneelin kolme työryhmää julkaisevat kuudennet raporttinsa peräkkäin muutaman kuukauden välein. Viime syksyllä ensimmäinen työryhmä julkaisi raporttinsa ilmastonmuutoksen fysikaalisesta perustasta, historiasta ja tulevaisuudesta. Tässä raportissa tarkasteltiin, miten nopeasti ilmasto on muuttunut ja miten se ennusteiden perusteella tulee muuttumaan. Kolmas raportti tulee vielä kevään aikana: siinä pohditaan miten ja kuinka paljon ilmastopäästöjä voidaan vähentää.

Maanantaina julkaistu raportti käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja niihin sopeutumista. Se sisältää 3675 sivua perikatoselailtavaa materiaalia, joka tuntuu kuin suoraan olevan suunnattu ekologille. Kun vedetään yhteen yli 34 000 tutkimusta, siihen menee muutama sivu.

Siinä, missä syksyllä julkaistu ensimmäinen raportti kertoi, että ilmastonmuutos etenee kuten on ennustettukin (jee, tutkijat, teette hyvää työtä), toinen raportti viittaa siihen, että olemme tähän mennessä aliarvoineet ilmastonmuutoksen vaikutuksia sekä siihen tarvittavaa valmistautumista (buu, tutkijat, olette olleet liian varovaisia arvioissa).

Toistetaan tämä: ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurempia kuin luulimme. Ilmastonmuutos ei ole myöskään kaukana tulevaisuudessa, vaan koskettaa jo kymmeniä tai satoja miljoonia ihmisiä.

Mitä enemmän maailma lämpenee, sitä katastrofaalisempia vaikutukset ovat. Ilmasto on lämmennyt ja lämpenee edelleen, teemme mitä teemme, ja siihenkin pitää varautua. YK:n pääsihteeri António Guterres kutsui raporttia ”ihmisten kärsimyksen kartastoksi”.

Raportti on täynnä tietoa: jos lämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä 3 astetta, 100 prosenttia saarten kotopeeäisestä lajistosta on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Jos lämpötila nousee yli 2 astetta, 99% koralleista kuolee. Jos lämpötila nousee 2 astetta, Tyynen Valtameren saarivaltioiden kalasaaliit vähenevät alle puoleen. Afrikassa äärimmäisten lämpöaaltojen (vähintään 15 päivää yli 42 asteen lämpötiloja) alttiiksi asettamien lasten ja vanhusten määrä nousee 27 miljoonasta 360 miljoonaan, jos maapallon lämpötila nousee 1,8 astetta. Jos maapallon keskilämpötila nousee 3 astetta, Euroopassa helteeseen kuolevien ihmisten määrä kaksinkertaistuu 1,5 asteen lämpenemiseen verrattuna.

Enpä ole aiemmin kohdannut pdf-tiedostoa, joka mahdollistaa yhtä kovan tason perikatoselailun!

Ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen vaatii kansainvälistä solidaarisuutta. Suomessa olemme melko hyvässä turvassa, vaikka olemme merkittävä päästöjen aiheuttaja. Tiedämme, mitä pitää tehdä, vaikka emme aina niin tekisikään. Alueilla, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten ja hyvinvoinnin ovat suurempia, on myös heikompi käsitys siitä, mitä ylipäänsä pitäisi tehdä, että ilmastonmuutokseen voidaan sopeutua: alle prosentti kaikesta ilmastonmuutostutkimuksesta on suunnattu afrikkalaisten tutkijoiden tekemään tutkimukseen Afrikasta.

Omaan erinomaisuuteensakaan ei kannata käpertyä, ilmastopakolaisuudesta on tulossa entistä suurempi tekijä. Olemme samassa veneessä.

Raporttia ei tarvitse tietenkään lukea kokonaan. IPCC:n sivuilta löytyy 96 sivun tekninen tiivistelmä, 36-sivuinen tiivistelmä päättäjille, lyhyet faktatekstit maanosittain ja yleisten teemojen suhteen ja Usein kysytyt kysymykset laajalle yleisölle.

 

Itseäni kiinnostaa etenkin tartuntataudit ja terveys. Pääviesti on selkeä: ilmastonmuutos on jo lisännyt tartuntatautien riskejä.

Ensinnäkin, ilmastonmuutos tulee lisäämään etenkin lämpöön liittyviä terveyshuolia. Helleaallot, kaupungistuminen ja keskilämpötilan nousu kaikki lisäävät – jo nykyään – kuumuuteen kuolevien ihmisten määriä. Ilmaston lämpeneminen on jo vaikuttanut ei-tarttuvien tautien ilmaantumiseen siitepölyallergiasta aliravitsemukseen.

Tartuntatautienkin puolella tilanne on selvä: ilmastonmuutos lisää sairastamista.

Lämpeneminen lisää vektorivälitteisten, eli hyttysten, punkkien tai kärpästen välityksellä leviävien taudinaiheuttajien leviämistä. Pitkät hellejaksot edistävät taudinaiheuttajien ja loisten epidemioita. Sadejaksot lisäävät monien hyttys- ja jyrsijävälitteisten sekä suolistomatotautien tapausmääriä. Lämpimämmät talvet lisäävät niveljalkaisten selviytymistä ja siten myös niiden levittämien tautien esiintymistä. Lämpeneminen levittää taudinaiheuttajia ja loisia levittäviä eläinlajeja uusille alueille lähemmäs napoja ja korkeammalle merenpinnasta. Zoonoosit, eli muilta eläimiltä ihmisille leviävät taudit, ovat jo yleistyneet ja levinneet kohti napoja arktisella ja subarktisella alueella ilmaston lämpenemisen, elinympäristöjen tuhoutumisen ja villieläinten hyödyntämisen takia. Tästä kaikesta on vahva todistusaineisto, joka on samansuuntaista. Lisäksi, kuivuus lisää tauteja välittävien hyttysten lisääntymiselle sopivia seisovia vesialtaita, joskin tämän tiedämme vain keskitasoisella varmuudella.

Suuri kysymysmerkki on ilmastonmuutoksen vaikutus hengitystievirusten leviämiseen. Vuodenaikaisuus ja sen mukana influenssan ja muiden hengitystievirusten leviäminen tunnetaan vielä niin heikosti, etteivät tehdyt ennusteet tai mallit osoita saman suuntaan.

Jälleen, Eurooppa on suhteellisesti paremmin turvassa: meillä monien vaarallisten tautien leviäminen on toistaiseksi ollut vähäisempää kuin Aasiassa tai Afrikassa. Tässä merkittävänä tekijänä on voinut olla se, että ilmastonmuutoksen riskejä voidaan vähentää aktiivisella sopeutumisella: tautien valvonta, ennakointi ja mallinnus, tieteellinen tutkimus, laajat rokotukset, osaava terveydenhuoltohenkilökunta, toimivat sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmät, pääsy hoitoon ja puhdas vesi pienentävät tautiriskejä.

Koronaviruspandemian hyvänä puolena on, että olemme nyt koeponnistaneet monia tulevaisuuteenkin liittyviä riskejä – ja huomanneet kuinka monin osin järjestelmämme eivät ole vielä valmistuneet.

Ilmastopaneelin raportti nostaa esille myös luonnonsuojelun teemoja: kaupunkiluonto, luonnonmukaisten ympäristöjen ennallistaminen, ekosysteemitasoinen tautiriskien hallinta, villieläinten kaupan vähentäminen ja ympäristölainsäädäntö voivat kaikki entisestään vähentää tautiriskejä.

Raportti alleviivaa sitä, kuinka ongelmat vuorovaikuttavat: ilmastonmuutos, elinympäristöjen tuhoutuminen, elonkirjon kato ja tartuntataudit kaikki lisäävät toisiaan. Tämä kohtalonyhteys on muotoiltu esimerkiksi One Health eli Yhteinen terveys –käsitteen alle. Ihmisen terveys riippuu muiden eläinten ja laajemmin koko luonnon terveydestä.

Lohdulllisin sanoma, joka raportista nousee, on se, että toimiminen minkä tahansa osa-alueen eteen – vahvistamme sitten terveydenhuoltoa, luonnonsuojelua, kotieläintemme terveyttä tai ilmastopäästöjen vähennystoimia, auttaa kokonaisuuden suhteen.

Nyt pitäisi vaan alkaa päättäväisesti alkaa toimia tosissaan. Ilmastonmuutosperikatoselailua on jo tehty riittävästi.

Kommentit (12)

Käyttäjä28602
Liittynyt16.3.2022
Viestejä3
7/12 | 

At Rocaderm Clinic, we have mastered the science of beauty and wellness to serve our valued clients. Our wide range of services is dedicated to people who want to look and feel great every day. Rocaderm is all about <a href="https://rocanmedical.com/">medical aesthetic</a>, beauty, and naturally wellness. We strongly believe in treating a person as a whole.

Käyttäjä28602
Liittynyt16.3.2022
Viestejä3
8/12 | 

At Rocaderm Clinic, we have mastered the science of beauty and wellness to serve our valued clients. Our wide range of services is dedicated to people who want to look and feel great every day. Rocaderm is all about medical aesthetic, beauty, and naturally wellness. We strongly believe in treating a person as a whole. That’s why we thrive to provide a complete services center where individuals can feel cared for, from head to toes, and skin to Soul.

Christen Anderson
11/12 | 

If you do not know how to fix Spectrum Email Server Not Working? Spectrum Server Settings then read the post or know how can you fix it.For More Help on Spectrum Mail Visit us at <a href="https://emailprosolutions.com/spectrum-email-server-not-working/">Spectrum Mail Server Not Working Problem</a>
<a href="https://emailprosolutions.com/spectrum-email-server-not-working/">How To Fix Spectrum Email Not Working On Outlook</a>
<a href="https://emailprosolutions.com/spectrum-email-server-not-working/">Method To Fix Spectrum Mail Server Not Working On Windows 10</a>
<a href="https://emailprosolutions.com/spectrum-email-server-not-working/">Spectrum Email Server Not Working</a>
<a href="https://emailprosolutions.com/spectrum-email-server-not-working/">Spectrum Mail Server Not Working Problem</a>
<a href="https://emailprosolutions.com/spectrum-email-server-not-working/">Spectrum Server Settings</a>

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karvaukonkorento ruokailemassa. Kuva: Charles J. Sharp / Wikimedia Commons

Uteliaan ihmisen taakkana ovat kaninkolot, joihin voi yllättäen tipahtaa, kun yrittää selvittää mistä on kyse. Tällä viikolla päädyin ekosysteemipalveluiden kaninkoloon.

Kirjoitan Tiede Luonto -lehteen kolumneja. Tällä kertaa tavoitteenani oli 2 500 merkin sisällä kertoa tarina mummolasta, vertaimevistä hyönteisistä, västäräkistä 20 vuotta sitten, sudenkorennosta viime viikolta ja miten nämä kaksi eläintä saivat minut tajuamaan, miten ekosysteemipalvelu on hömelö käsite. Näinhän sen pitää mennä, iloitsin.

Kolumni lopulta muotoutuikin tämän tyyppisesti (ja sen voikin lukea seuraavasta lehdestä), mutta vastaan tuli hieman suurempi ongelma.

 

Ekosysteemipalvelu lienee monille tuttu käsite. Se on muun muassa ollut jonkin aikaa lukion opetussuunnitelman perusteissakin mainittu käsite. Ekosysteemipalvelut ovat luonnon ihmiselle tarjoamia aineellisia ja aineettomia palveluita. Pohjavesi, pölyttävät kimalaiset, mustikat, typenkierto, ilmasto, kaikki ovat ekosysteemipalveluita.

Ekosysteemipalveluiden käsite on kehittynyt aina 1970-luvulta lähtien. Paul ja Anne Ehrlich käyttivät kyseistä sanaa sen tarkemmin määrittelemättä vuonna 1981. Heidän tarkoituksena oli lähinnä vain osoittaa, että luonto tuottaa suoria hyödykkeitä ihmiselle. Costanza ja kumppanit laskivat vuotuisille ekosysteemipalveluille 33 triljoonan dollarin arvon vuonna 1997.

Ekosysteemipalveluista tuli todellista valtavirtaa 2000-luvun alussa, kun YK:n Millennium Ecosystem Assessment nosti käsitteen keskiöön. Maapallon luonnon tilaa päätettiin kokonaisvaltaisesti tulkita ekosysteemipalveluiden kautta. Millennium Ecosystem Assessment jakoi ekosysteemipalvelut tuotanto-, ylläpito-, sääntely-, ja kulttuuripalveluihin.

Ekosysteemipalveluiden käsitteeseen on alusta asti liittynyt jonkinlainen vaivaannuttava ajatus siitä, että luonto tuottaa ihmiselle hyötyä ja nämä hyödyt voidaan sitten laskea. Termi on saanut kritiikkiä monista eri suunnista: sen on koettu pitävän ihmisiä luonnosta erillisinä toimijoina, se tuijottaa luontoa puhtaasti hyötynäkökulmasta, käsitettä pidetään neoliberaalin markkinatalouden terminä ja sen koetaan heijastelevan länsimaista luontokäsitystä eikä sikäli soveltuvan esimerkiksi alkuperäiskansojen luontosuhteen tarkasteluun.

Ekosysteemipalvelut ovat nousseet etenkin Suomessa keskeiseksi ja instituutioihin limittyneeksi käsitteeksi. Esimerkiksi opetussuunnitelmissa ekosysteemipalvelut mainitaan ja Suomen ympäristökeskuksessa ekosysteemipalveluiden merkitystä seurataan. Tämä omalla tavallaan heijastelee sitä, miten suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa kaikki kulkee taloudellisen arvon kautta. Valtionvarainministeriöllä on iso keskustelua määrittävä rooli, joten jotta luonto saadaan ministeriön toimintalistoille, tarvitaan luonnolle taloudellinen arvo.

Tämä on tavallaan ekosysteemipalvelun käsitteen positiivinenkin perustelu: luonnon merkitys pitää joillekin vääntää rautalangasta. Raha on yleensä toimiva rautalanka.

 

Ekosysteemipalvelu-käsitteen luoma yleinen vaivaantuminen kasvoi muutama vuosi sitten viimein liian isoksi ja käsitteelle piti tehdä jotain. YK:n perustama Hallitustenvälinen luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelupaneeli IPBES päätti keskeisessä maailmanlaajuisessa raportissaan luopua ekosysteemipalveluiden käsitteestä – tai oikeammin, sitä haluttiin jalostaa eteenpäin.

Isojen kansainvälisten arviointiraporttien keskeinen kysymys on tietenkin teoreettinen viitekehys, mitä arviointiin käytetään. Peruskysymys – ja usein poliittisesti keskeinen kiistakapula – on tietenkin, että mitä arvioidaan. Luonnon monimuotoisuuden arvioinnin keskiössä on luonnon ja ihmisen välinen suhde ja siinä tapahtuvat muutokset. Luonnon arvottamisen kiistat ovat jatkuneet pitkään.

Millennium Ecosystem Assessmentissa katse oli luonnon tuottamissa hyödyissä ihmiselle ja niitä kutsuttiin ekosysteemipalveluiksi. Ensimmäisessä IPBESin teoreettisessa viitekehyksessä puhuttiin luonnon ihmiselle tuottamista hyödyistä (nature’s benefits to people) joihin laskettiin ekosysteemipalvelut sekä konteksiriippuvaisemmat luonnon lahjat (nature’s gifts). Uusimmassa raportissa ekosysteemipalveluista oli luovuttu ja käsitteeksi oli valittu nature’s contributions to people.

Tästä pääsemme kolumninkirjoittajan haasteeseen: miten nature’s contributions to people pitäisi kääntää suomeksi? Pikaisen selvittelyn jälkeen selvisi, että vakiintunutta käännöstä tälle ei Suomessa vielä ole – vaikka Suomikin tietenkin on osa IPBES-prosessia ja käsitettä on kansainvälisesti käytetty prosessi jo vuodesta 2017. Suomessa nature's contributions to people kääntyy yhä ekosysteemipalveluksi.

Miksei käsitteelle sitten ole käännöstä? Vastauksesi voi tähän antaa vain sen, että suomalainen keskustelu heijastelee kansainvälistä debattia ekosysteemipalveluiden käsitteestä.

 

Ekosysteemipalvelu-termi on ollut pitkään käytössä ja se on monin tavoin vakiintunut käsite. Tutkimusta siitä on tehty paljon. Käsitteen käytön ongelmana maailmanlaajuisissa arviointiraporteissa vain tuntuu olevan, että se on vakiintunut vain tietyillä tieteenaloilla ja tietyissä yhteyksissä. Tällöin käsite rajoittaa sitä ketkä voivat osallistua arviontien tekoihin. Kriitikoiden mukaan esimerkiksi ihmistieteet ja paikalliset toimijat sekä alkuperäiskansojen luontokäsitykset jäivät tai jättäytyivät käsitteen ulkopuolelle. Tällöin käsitteen valinta voi olla oikeastaan poliittinen taisto sillä, kuka saa määritellä agendaa ja kuka ei.

IPBES-prosessissa keskeiseksi vaikutti nousseen länsimaiden ja Globaalin Etelän välinen ristiriita. Monet ei-niin-kapitalistiset maat ajoivat ekosysteemipalveluiden käsitteestä luopumista, koska kokevat käsitteen hyvin länsimaa- ja markkinatalouskeskeiseksi ja korostavan luonnon hyväksikäyttöä. He halusivat ottaa huomioon laajemmin luonnon kulttuuriset merkitykset, jotka ovat jääneet lapsipuolen asemaan ekosysteemipalvelujen käsitteessä.

Vastaavasti alkuperäiskansoilla on vahvoja varauksia ekosysteemipalveluiden käsitettä kohtaan, koska se ei riittävästi ota huomioon luonnon ja ihmisten välistä vuorovaikutusta molempiin suuntiin, vaan ylläpitää käsitystä luonnosta ja siitä erillisestä ihmisestä.

 

Ratkooko nature’s contributions to people sitten mitään näistä ongelmista? Joidenkin mielestä kyllä, joidenkin mielestä ei.

Nature’s contributions to people -käsitteeseen kohdistuva keskeinen kritiikki tuntuu taas olevan, että se tarkoittaa lähes samaa asiaa kuin ekosysteemipalvelut. IPBESkään ei väitä, että uusi käsite eroaisi merkittävän paljon ekosysteemipalveluiden käsitteestä, mutta väittää, että uusi käsite on laajempi ja mahdollistaa laajemman käytön. Uudella käsitteellä on pyritty säilyttämään yhteys ekosysteemipalveluihin, mikä on niin uhka kuin mahdollisuuskin.

Perusongelma lienee suoraviivainen: Jos on suhtautunut epäileväisesti ekosysteemipalveluiden käsitteeseen, nature’s contributions to people -käsite jää puolitiehen ja voimakkaampi uudistus olisi tarpeellinen. (Heitetään pois lapsi, mutta pidetään pesuvesi, oli yksi muotoilu.) Jos taas on pitänyt ekosysteemipalveluiden käsitteestä, marginaalinen uudistus ei tunnu millään tasolla vaivan arvoiselta. Osa tutkijoista tietenkin tekee tilaa molemmille käsitteille ja kokee taas lähestymistapojen välisen kiistelyn vaivaannuttavana. Pelkona tuntuu olevan, että tieteellinen kiista haittaa itse luonnonsuojelua.

IPBES jatkanee vääntöä siitä, että mitä käsitteitä niiden teoreettisessa viitekehyksessä käytetään ja tilanteessa saattaa alkaa näkyä tieteenalojen välinen vääntö. Vääntöä näkyy IPBESin ulkopuoleltakin: esimerkiksi Iso-Britannian hallituksen tilaama ns. Dasguptan raportti alkuvuodelta käyttää vahvasti ekosysteemipalvelujen kehystä, mikä on tavallaan järkevää, kun painopiste on taloustieteessä. Välinearvo eri tieteenaloilla voi tarkoittaa hyvinkin eri asiaa kuin kansainvälisessä neuvotteluissa ja yhteistyössä tarvittavia käsitteitä.

 

Mikään ei varmasti horjuta ekosysteemipalveluiden käsitettä. On pelkästään hyödyksi, jos sen taakse piiloon jääviä näkökulmia voitaisiin tuoda laajemminkin esiin. Suomalaisessa keskustelussa kuitenkin tuntuu olevan vielä epäselvää, että mikä on ekosysteemipalveluiden ja nature's contribution to people -käsitteen välinen ero. Sitä osoittaa esimerkiksi, että virallisissa käännöksissä niitä pidetään synonyymisinä. Suomalaisella luonnon arvottamisen keskustelulla voisi olla varaa olla paljonkin moniäänisempi.

Luonnon vaikutus ihmiselle taitaa olla lopulta käännös, johon päädyin. Olen siihen harvinaisen tyytymätön. Sudenkorentoon olin tyytyväinen, se ansaitsee parempaa.

 

Kommentit (27)

Towing Richmond
4/27 | 

Best Towing Service near Richmond, BC 

Being a local towing company is more than a business, it’s a service offered to the community, a way to reach out to people and to help out those of you who are distressed. If your big truck is stuck in mud on the side of the road, it is really time to give us a call for a quick winch out service. 

ScrapCarRemoval Richmond
10/27 | 

Best Towing Service near Richmond, BC 

Call us now at (604) 256-3927 to book emergency and non-emergency towing services in the region. Our operators will dispatch one of our tow trucks as soon as we receive your approval. Get a free no obligation quote today! 

Villieläintori Myanmarissa. Kuva: Dan Bennett / Wikimedia Commons

Koronaviruspandemian syyllisten etsintä lähti vauhtiin Wuhanin eläintorilta, joka nousi merkittävään rooliin pandemian alkumetreillä. Nyt tiedämme, että eläintori ei ollut ainoa tai välttämättä ollenkaan merkittävä lähde ensimmäisille ihmistartunnoille. Korkeintaan tori oli ensimmäinen superleviämispaikka, jossa virus tarttui ihmisistä toiseen.

Todisteita siitä, että tämänkertainen pandemia liittyy villieläinkauppaan ei siis ole. Villieläinkauppa joutui kuitenkin nopeasti syyniin ja esimerkiksi Kiinassa suljettiin villieläinkauppaan liittyviä toreja ja toimijoita. Tämä liittyy lähinnä historiallisiin syihin: ensimmäisen sars-viruksen osalta villieläinkaupalla tiedettiin olevan merkittävä rooli: virus levisi lepakoiden kautta sivettieläimiin, josta se sitten siirtyi ihmisiin.

Luonnonsuojelujärjestöille koronaviruspandemia antaa hyvän välineen nostaa villieläinkauppa otsikoihin. Villieläinkauppa – ja etenkin laiton villieläinkauppa, johon liittyy salametsästys – on merkittävä uhka monille maailman eläinlajeille. Luonnonsuojelujärjestöjen selkeä motivaatio onkin vähentää erityisesti laitonta villieläinkauppaa. Villieläinkauppa on toiseksi suurin lajeja uhkaava tekijä elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen jälkeen ja ylipäänsä noin neljännestä selkärankaislajeista myydään. Villieläinkauppa on ajanut jo lukuisia lajeja sukupuuttoon.

 

Villieläinkauppakeskustelu ruokkii sopivasti perinteisiä rasistisia ajatuksia: vieraisiin ruokalajeihin liittyy ällötyksen tunteita ja mikäpä olisi parempi ällötyksen herättäjä kuin eksoottiset ja vieraat eläinlajit, joita ei voisi kuvitella syövänsä. Aasialaiseen ruuanlaittoon suhtaudutaan länsimaissa usein osoittelevasti ja eksotisoivasti, kun ihmetellään mitä kaikkea nuokin syövät. Kiinalainen eläintori nähdään helposti likaisena ja epäilyttävänä paikkana.

Villieläinkauppaa on laillista ja laitonta. Edellisestä voisi olla esimerkkinä vaikka suomalainen sääntöjen mukaan hoidettu riistalihan kauppa ja jälkimmäisestä esimerkiksi uhanalaisten eläinten osien kauppaaminen, kuten norsun torahampaiden tai tiikerien käpälien. Villieläinkaupassa voidaan myydä eläinten osia, kuten turkiksia, eläviä eläimiä lemmikeiksi tai metsästettyä lihaa ruuaksi. Kaikkialla maailmassa metsästetään villieläimiä: esimerkiksi jyrsijöiden metsästys on yleistä ympäri maailman ja paikallisia herkkuja ovat niin nuotiolla grillattu rotta kuin majava calvados-kastikkeessa.

Villlieläinkaupan kieltämisestä on puhuttu paljon pandemian yhteydessä, mutta se ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Monilla alueilla metsästys on merkittävä ravinnonlähde – esimerkiksi köyhimmällä maailman alueilla itse metsästetty eläin voi olla ainoa proteiininlähde – ja toisaalla se on taas kulttuurisesti niin merkittävää toimintaa, ettei sen kieltäminen voisi onnistua – esimerkiksi suomalainen metsästysperinne ja riistatuotteiden kauppa on vahvasti juurtunut.

 

Kuinka merkittävä villieläinkaupan rooli tartuntatautien näkökulmasta ylipäänsä on? Aiheuttaako villieläinkauppa merkittävän riskin uusista zoonoottisista, eli muista eläimistä ihmisille tarttuvista, taudeista?

Lyhyesti: yksittäistapauksista tiedämme, että villieläinkauppa voi olla merkittävä tekijä, mutta systemaattiset tutkimukset eivät ole vielä löytäneet laajempaa merkitystä.

Yksittäisissä tapauksissa tiedämme muutamia merkittäviä tartuntatautitapauksia. Edellämainittu sars-(1-)virus siirtyi villieläinkaupan kautta ihmisiin. Virus on alun perin kiertänyt lepakoilla, joista se on tarttunut Etelä-Kiinassa ravinnoksi käytettäviin sivettieläimiin. Linkki havaittiin siitä, että erään ravintolan kokilla oli havaittu sars-1-tartunta ja heidän keittiössään oli ollut eläviä sivettieläimiä, joista valmistettiin ruokaa. Näistä sivettieläimistä löytyi samankaltainen viruskanta.

Apinarokko on toinen tunnettu tauti, jossa kontakti apinoiden tai jyrsijöiden kanssa liittyy ihmisten zoonoottisiin tartuntoihin. Esimerkiksi apinarokon vuoden 2003 epidemia Yhdysvalloissa syntyi niin, että eksoottisten lemmikkien maahantuoja toi Ghanasta savannihamstraajarotan, joka puolestaan tartutti viruksen preerikkoihin (ent. preeriakoira), jotka tartuttivat viruksen ihmisiin.

Todistettavasti siis villieläinkauppa voi altistaa ihmisiä tartunnanaiheuttajille. Uusi pandemiakin voi syntyä villieläinkaupan kautta.

Pari viikkoa sitten julkaistiin tutkimus, jossa pyrittiin arvioimaan maailmanlaajuista uhkaa, jonka villieläinkauppa ihmisten tartuntataudeille aiheuttaa. Tutkimuksen johtopäätöksistä osa oli suhteellisen latteita, kuten että ”jyrsijät, sorkkaeläimet, kädelliset ja lepakot ovat tärkeät tartunnanlähteet villieläinkaupassa”. Nämä ryhmäthän vastaavat noin 70 prosentista nisäkäslajeista, joten kauhean tarkka tämä huomio ei ole. Tutkijat totesivat, että reilu neljännes kaikista villieläinkaupassa liikkuvista eläinlajeista kantaa 75% kaikista tunnetuista zoonoottisista viruksista.

Tutkimus kuitenkin sai nopeasti kritiikkiä, koska tutkimuksessa ei ollut huomioitu otantaharhaa. Yksinkertaisesti villieläinlajit, joita maailmalla kaupustellaan, ovat yleensä useammin ja paremmin tutkittuja kuin lajit, joihin ei kiinnostusta kohdistu. Kun aineiston korjaa kuhunkin isäntälajiin kohdistuneiden tutkimusten määrällä, villieläinkaupassa kiertävät lajit eivät enää erotu muiden nisäkäslajien joukosta.

Keskeinen kysymys tietenkin on, että miksi villieläinkaupassa kiertävillä lajeilla olisi merkittävästi enemmän zoonoottisia taudinaiheuttajia kuin muilla eläimillä.

Tutkimuksista tiedetään, että kesytetyillä eläimillä on enemmän zoonoottisista tartunnanaiheuttajilla kuin villieläimillä. Tämä on järkeenkäypää, koska meillä on monien eläinlajien kanssa vuosituhansien verran vuorovaikutusta. Tämä luo monin tavoin mahdollisuuksia zoonoottisten tartunnanaiheuttajien yleistymiseen näissä lajeissa. Villieläinkauppa on kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä muuttunut niin intensiiviseksi kuin se nykyään on.

Ihmisasutuksen lähellä asuvilla lajeilla on yleisesti enemmän viruslajeja kuin eläimillä, jotka eivät asu ihmisasutuksen lähellä. Tämä luultavasti taas johtuu siitä, että samat tekijät, jotka tekevät lajeista hyvin sopeutuvaisia ihmisten kanssa elämiseen, myös altistavat ne tartunnanaiheuttajille.

Villieläinkauppaan päätyy sekalainen seurakunta erilaisia lajeja. Itselle ei tule mieleen hyvää syytä, miksi niiden zoonoottinen riski olisi erilainen kuin villieläinkohtaamisilla ylipäätään.

 

Villieläinkaupan merkitystä zoonoosien aiheuttajana ei kannata väheksyä – tiedämme, että sitä kautta tauteja voi levitä – mutta tämänhetkisten tietojen perusteella sitä ei kannata myöskään käyttää keppihevosena villieläinkaupan suitsimiseen. Olennaista tällä hetkellä lienee tietää missä ja minkä lajien kanssa zoonoottiset riskit ovat suuria ja miten niitä voidaan vähentää.

Keskeistä on myös villieläinkaupan sääntely. Esimerkiksi Suomessa trikiini on vanhastaan ollut yleinen zoonoottinen taudinaiheuttaja, mutta nykyään tiedämme, ettei karhun verta kannata juoda raakana ja että liha kannattaa kypsentää kunnolla.

Kommentit (26)

Adrienne J. Perez
2/26 | 

Ehkä sen sijaan, että pidätetään ja pidetään rikosoikeudenkäyntejä ihmisille, jotka tekevät tämän, meidän on pidettävä asia yksinkertaisena ja tehtävä heille vain se, mitä he tekevät villieläimille. Otetaan kiinni heidät, riisutaan heiltä kaikki tavarat, järjestetään ne riviin ja kerrotaan heille, että heillä on mahdollisuus juosta ja ampua sitten vain, kunnes he ovat kuolleet.

https://dissertationwritingservice.vip/

parisian
26/26 | 

Thank you for another great article. Where else could anyone get that kind of information in such a perfect way of writing? I have a presentation next week, and I am on the look for such information.

Fossiilinen Heydenius formicinus -sukkulamato isäntämuurahaisensa vieressä jähmettyneenä meripihkaan. Kuva: George Poinar / Wikimedia Commons

Monissa lajiryhmissä on iso määrä uhanalaisia lajeja. Esimerkiksi sammakkoeläimistä joka kolmas on uhanalainen. Kädellisistä yli puolet on uhanalaisia ja näiden sisällä esimerkiksi makeista yli 90 prosenttia on uhanalaisia.

Suurinta osaa maailman, tai edes Suomen lajeista, ei ole edes arvioitu, joten niiden uhanalaisuutta ei tunneta. Ja mikäpä onkaan heikommin tunnettuja eliöryhmiä? No tietenkin loiset.

On monia syitä miksi loiset voisivat olla uhanalaisia. Kaikilla maailman eläimillä on loisia, joten jos eläimet ovat uhanalaisia, varmasti niiden loisetkin ovat. Monet loiset ovat erikoistuneet vain yhteen lajiin, joten yhden isäntälajin katoaminen aiheuttaa moninkertaiset loistuhon. Esimerkiksi koralliriutan kalalajin ajautuminen sukupuuttoon voinee ajaa kymmenen loislajia sukupuuttoon – ja tässä puhutaan vielä paljaalla silmällä nähtävän kokoisista loisista.

Klassinen esimerkki on lintujen ulkoloiset: sukupuuttoon kuolleilta linnuilta tunnetaan monia täitä, kirppuja ja punkkeja, jotka ovat kuolleet niiden mukana sukupuuttoon. Eikä isäntälajin edes tarvitse kuolla sukupuuttoon: muutamia lajien tiedetään tietoisesti tuhoutuneen, kun pienikokoisen isäntäpopulaation selviytymismahdollisuuksia on lisätty poistamalla yksilöistä löytyneet ulkoloiset.

Tämä onkin loisten suojelun suurin ongelma: lähtökohtaisesti loislajin, joka on erikoistunut yhteen isäntään, hengissäpysyminen vaatii sitä, että se pystyy helposti leviämään isäntäyksilöstä toiseen.

Esimerkiksi kaliforniankondorin täilaji kuoli sukupuuttoon osana kondorin pelastusoperaatiota. Kaikki kaliforniankondorit otettiin kiinni vuonna 1987, jolloin 27 jäljellä olevaa yksilöä otettiin eläintarhaan lisääntymään. Samalla kondorit puhdistettiin ulkoloisista. Kaliforniankondorin suojeluohjelma oli menestys: nykyään kondoreita lentää yli puolentuhatta länsi-Yhdysvalloissa. Täilajille sen sijaan koitti sukupuutto.

 

Lajien uhanalaisuuden korkein auktoriteetti ovat Punaiset listat. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto organisoi maailmanlaajuisen Punaisen listan arvioinnit ja paikalliset toimijat puolestaan pienemmillä alueilla oman alueensa Punaiset lista.

Kansainvälisesti on arvioitu yli 100 000 lajia. Näistä loisia on kokonaista kaksi: verijuotikas, eli iilimato, ja intialaisen kääpiösian täilaji. Ensimmäisen  uhka on iilimatoja keräävät ihmiset ja jälkimmäisen uhka puolestaan se, että sillä on vain yksi isäntälaji, joka sekin on äärimmäisen uhanalainen.

Suomalaisessa uhanalaisuusarvioinnissa, Punaisessa kirjassa, loisia on hieman enemmän, joskin sisäloisia ei listasta löytynyt yhtään. Keskeisistä loisryhmistä pääjaksotasolla ei ole arvioitu laakamatoja tai sukkulamatoja.

Jotkut keskeiset ulkoloisryhmät on hyvin luokiteltu: nivelkärsäisistä, kuten luteista ja kirvoista, on hyvä käsitys. Kaikki Suomen tunnetut juotikaslajit on luokiteltu. Toisissa ryhmissä puolestaan loiset ovat jääneet vähemmälle huomioille Esimerkiksi sääskien ryhmässä Culicomorpha, ”hyttysmäiset”, on arvioitu 787 lajia, joista 713 lajia on surviaissääksiä, eli ei-loisivia lajeja. Mäkärät on sentään kaikki arvioitu, mutta hyttysistä ja polttiaisista ei yhtäkään. Hämähäkkieläimistä ei ole arvioitu yhtään loislajia kuten ei äyriäisistäkään.

 

Ihmisille haitallisten loisten suojeleminen saattaisi olla hieman ongelmallista, mutta kaikeksi onneksi suojeltavaa löytyy vaikka keskittyisimme vain muiden lajien loisiin. Esimerkiksi tunenetuista noin 20 000 suolistomatolajista arviolta 700 on zoonoottisia, eli voivat tarttua muista lajeista ihmiseen. Loput 19 300 eivät siis ole uhka ihmisille. Vaikka tästä vielä poistettaisiin ihmisten seuralaisten loiset – kissojen, koirien, nautojen, sikojen ja niin edelleen – suojeltavaa kyllä riittää.

Loisten suojelu ei ole uusi idea. 1990-luvulta asti on ollut enemmän tai vähemmän toistuvia ehdotuksia – sillä vaatimus kuulostaa hieman vahvalta sanalta – loisten suojelemiseksi. Nyt kuitenkin uudet tutkimusmenetelmät, kertyvä tieto loisten elämästä ja ihan yksinkertaisesti luonnon monimuotoisuuden kriisitilanne mahdollistaa suojelun paljon paremmin.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä? Kansainvälinen tutkijajoukko kirjasi 12-kohtaisen toimintaohjelman, joka lähtee perusteista (”Kuvataan puolet maailman loislajeista.”), etenee loisten uhanalaisuuden arvioimiseen ja tavoittelee myös kansalaisten loisymmärryksen kasvattamiseen. Loisilla ei tähän mennessä ole ollut edes soveltuvaa tapaa arvioida niiden uhanalaisuutta, mutta tällainenkin tarvitaan.

Isäntälajien suojelu on tietenkin välttämätöntä: jos loisten isäntälajien yksilömäärät eivät vähene ja lajit säilyvät elinvoimaisina, loisillakin on paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä - myös loisia tarvitsee tietoisesti suojella, koska suhteellisen hyvinvoivassakin isäntälajissa loiset voivat päätyä sukupuuttoon.

Onneksi lajinsuojelusta on jo hyviä esimerkkejä. Tuoreimmissa lajien suojeluohjelmissa loisista ei enää hankkiuduta tietoisesti eroon, ellei ole varmaa, että lajien heikko elinkyky johtuu juuri loisista. (Kerrassaan: yleensä lajien uhanalaistuminen johtuu ihmisestä, ei loisista.) 

Ensimmäinen askel lienee se, että lajien uhanalaisuudesta huolissaan olevat ihmiset tajuaisivat, että yli puolet maailman lajeista on loisia. Loiset vastaavat merkittävästä osasta maailman elonkirjoa ja niidenkin suojelu on syytä ottaa vakavasti.

Kommentit (10)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
Heinäkuu
2016
2015
2014